keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005

Joulumieltä

Tilasin sitten kinkunkin, vaikkei juuri nyt hotsita. Aina se on tullut syötyä, eikä imelletyn perunalaatikon ja jo perinteeksi juurtuneen bataattilaatikonkaan valmistaminen nyt niin ylivoimainen ponnistus ole... rosollista en mene takuuseen! Hämärästi muistan että viime vuonna jäähtyneiden vihannesten kuutiointi jäi viime tinkaan, anoppi odotti jo aattoillallisen kanssa, ja vähältä piti ettei Italiatar saanut puukauhasta. Vaikka olisi minulla tällä erää saksalaisia etikkapunajuuria, saisi nähdä onko niistä mihinkään... Tavallinen virsi: meille vai teille jouluna? Olemme ratkaisseet sen niin että vietämme aattoa anoppilassa, joulupäivänä meillä kotona. Voisin sälyttää molemmat juhlapäivät mammalle, mutta kokin kaksi päivää kestävää taukoamatonta omakehua ei kestäisi Erkkikään. Hampaat irvessä, siis.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Rakentelet näköjään suomalaista joulupöytää. Olen kokeillut imellettyä perunalaatikkoa, en oikein onnistunut, siitä tuli liian löysää. Perunalajikkeellako on merkitystä myös? Enkäpä ole edes hämäläinen, sehän on heidän perinteinen jouluruokansa. Rosollia en enää tee, salaatiksi tulee ehkä kreikkalainen salaatti. Tänä vuonna laitan ruusukaalia, ne ovat ihania ja yksinkertaisia ja hyviä myös kylminä.

Täällä on sumua, eilen puut olivat sumusta johtuen huurteessa tosi kauniita, pakkasta on -6º.

Hyvää jaksamista joulutouhuissa sinulle, Italiattarelle ja Sulttaanille!:)

Katja kirjoitti...

Olen sentään neljänneshämäläinen, ehkä se auttaa laatikon imeltämisessä :) Löysyyden säätelyssä oikean geeniperimän lisäksi auttaa se, ettei ohjeessa mainittua maitoa pläjäytä kerralla perunasoseeseen, vaan varovasti... ja sitten kun riittää, niin riittää! Ylijäävästä lämpimästä maidosta voi tehdä jouluisen caffelatten kardemumman kera, tai ainakaan minä en muuten saisi sitä kurkusta alas.