tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Kodinkone

Tässä männäviikkoina ekologinen jalanjälkeni on levinnyt kuin Elanto, jos nyt nuoremmat ovat moisesta ikinä kuulleet...

En ole super-, iper- saati discount-tyyppiä, pikemminkin lähikaupan kannattaja. Minun on vaikeaa ymmärtää niiden perusteita jotka ajavat viisikymmentä kilometriä ostaakseen jogurttipurkin jonka hinta on kymmenen senttiä alle lähikaupan hinnan, ja minua rauhoittaa tietoisuus siitä että jos lähikauppias ei pääse työvuoron aikana vessaan, on hän itse tehnyt sen valinnan. Näyttääpä kerkiävän, kahville ja tupakallekin, isäänsä en ole enää nähnyt tiskin takana mutta siitä pienestä pojasta joka auttoi kassalla on venähtänyt roteva äijä. En siis ollut vielä käynyt Tuppulan uutukaisessa avajaisillaan liikennekaaoksen aiheuttaneessa Lidl'issä, suhtaudun koko konseptiin pidättyväisesti, sitten kuulen uutisista että Barin IKEA on irtisanonut, anteeksi, jättänyt pätkätyösopimuksen uudistamatta viidellekymmenelle työntekijälleen ja toinen mokoma on töissä ilmaiseksi nauttimassa mahdollisuudesta luoda itselleen ura opettelemalla IKEA-kauppiaan ammattiin, no helev***, mentäisiinkö Lidl'iin ostamaan tarjousvihkosessa komeileva kolmipaikkainen retrotyylinen leivänpaahdin?

Omalletunnolleni vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa kertyneet kodinkoneet:
kolmipaikkainen retrotyylinen leivänpaahdin, uusi
jogurttikone, uusi
höyrypesin, uusi
ompelukone, uusi
saumuri, uusi
dekooderi, uusi
pölynimuri, uusi
videonauhuri VHS/DVD 2 kpl, uusia
väriTV, pieni, uusi
väriTV, iso, uusi
mustavalkoinen TV, käytettynä hankittu, luultavasti tallessa
tehosekoitin/yleiskone, uusi
sähkövatkain, peritty
sauvasekoitin, peritty
silitysrauta, peritty
höyrysilitysrauta, uusi
espressokeitin, uusi
pulsaattoripesukone, roskiksesta dyykattu
pylväsporakone
kaksipaikkainen hollantilainen 50-luvun leivänpaahdin, käytetty, tallessa
pesukone, uusi
sähköuuni, uusi
jääkaappi, peritty, kuollut ja kuopattu
jääkaappi, ostettu käytettynä ja luovutettu veljelle asunnon mukana
kaasuliesi ja -uuni, peritty, kuollut ja kuopattu
kaasuliesi ja -uuni, ostettu uutena ja luovutettu veljelle asunnon mukana
kaasuliesi, uusi
liesituuletin, uusi
MacintoshClassic, käytetty, tallessa
läppäri, uusi
digikamera, uusi
CD-soitin ja radio, uudet
LP-soitin, käytetty
2 x LP-soitin ja radio, käytettyjä, kuolleita ja kuopattuja

Tulikohan siihen nyt kaikki? Olisikohan tässä meemiin ainesta?

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Tilkkutäkki

Matkalla postitoimistoon laskuja maksamaan huomasin että jostain oli jäänyt ylimääräistä bitumisoraa, siitä vain löyhästi nakataan lapiolla kuopan täytteeksi katukiven ja asfaltin väliin. Niitä länttejä oli kujalla pitkin ja poikin. Eilinen kissavainaa oli sentään korjattu pois silmistä, ja niistä varsinaisista katutöistä... Muuten päivä on nätti ja aurinkoinen.

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Postal market

Koneen kuva-arkistoja penkoessani vastaan tuli tämä italialaisen postimyyntifirman kataloogista skannaamani kuva, jonka mielin kanssanne jakaa. Hmm hmmm.

perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Hallitus

Hallitus kaatuu, ei kaadu, kaatuu, tällä kerralla sittenkin.

Tunnen Suomesta erään joka on nyt kateellinen.

torstaina, tammikuuta 17, 2008

Arkiduuni

Minun täytyy tunnustaa, ihan oikeasti, että pidän työstäni.

Puhdas tila on ihanaa, julkisivut ovat vaikea asia, nyt pöydällä on ihana työ eli korjausrakennuskohde jossa kolmessa erässä, kolmesta eri sisäänkäynnistä mitattu ja vasta cadissa salapoliisintyönä yhtenäiseksi saatettu tila huone huoneelta, holvi holvilta longertelee korttelin sisällä pilkistäen oviaukon verran kahdelle kujalle ja alle kymmenen metrin julkisivunpätkän verran pienelle piazzalle. Piazzan puoleisella sivulla saa miettiä olohuoneen ja julkisen olohuoneen kohtaamista, kaiken saa keksiä itse sillä tämänhetkisillä autotallin saracinescoilla ei ole mitään historiallista arvoa. Mielikuvitukselle asettavat rajansa ainoastaan hyvä maku ja museovirasto, ja tuskin osaan edes kuvitella mitään sellaista joka loukkaisi museoviraston tunteita. Olen restaurointikiltti ja melko nöyrä vanhaa kaupunkitilaa kohtaan. Taidan hakea inspiraatiota vastapäisen entisen luostarin munkkikammioiden perspuolesta.

Mittapiirustus roikkuu kotona porraskaiteen vaijeriin pyykkipojalla kiinnitettynä, katselen sitä imettäessäni jo isoksi kasvanutta poijjanjuntturaa päiväunille ja kuvittelen: käytäviä, ikkunoita, tulisijoja, epäsuoraa valoa, avaan ovia, suljen ovia.

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Yogurt

Viimeisen sanotaanko vuoden aikana loistavia, elämässä tyydytystä antavia tapauksia on harvassa. Nyt täytyy hehkuttaa että kotijogurtti on vihdoinkin saatu sellaiseen malliin että se on just eikä melkein sellaista kuin pitää.

Hankin anoppivainaalta perityillä supermarketin kanta-asiakaspisteillä omatunnolleni turhan kodinkoneen, jogurttikoneen jossa hapanmaitotuote on omissa kannellisissa annoskokoisissa lasipurkeissaan siististi järjetyksessä. Tähän mennessä on jogurtti kodissamme tehty perinteisemmillä metodeilla, villapeittoon käärityssä kannellisessa lasipurkissa.

Jogurtin onnistumiseen vaikuttavat paitsi olosuhteet, jogurtin vanhemmat. Ensimmäinen koneellistettu koe-erä loppiaisen vastaisena yönä meni poskelleen, joko siksi että juurena käyttämässäni Fagen jogurtissa olivat maitohappobakteerit kanttuvei, jääkaappilämpöisen maidon laittaminen niin kuin koneen käyttöohjeissa suvaitaan oli vallitsevissa olosuhteissa liiallista optimismia kun neljänkymmenen asteen saavuttaminen 13W teholla huonosti eristetyssä kodinkoneenrimpulassa huoneenlämmön ollessa viittätoista kestää perstuntumalta noin viikon, tai viimeisenä selityksenä se että jogurtti järkyttyi maanjäristyksestä. Ei pitäisi, kreikkalaisen luulisi tottuneen, tai sitten tuhannet emännät Peloponnesoksen niemimaalla kirosivat samaa asiaa vilkaistessaan sunnuntaiaamuna uuninpankolla pönöttävään jogurttitiinuun. Teoreettisena vaihtoehtona koneen vihkonen mainitsi vielä maidosta löytyvät antibiootit, mutta sitä vaihtoehtoa en halua edes harkita.

Toisessa erässä paritin tavallisen muovipullossa myytävän pastöroidun homogenoimattoman tuoremaidon liekö Granarolon Parmalatin Kyrin kanssa: lopputulos oli syötävää mutta juoksevampaa ja viskoosisempaa kuin alkuperäinen. Epämiellyttävästi muistutti viiliä, jota en järin ole kaipaillut.

Kolmas kerta toden, sanovat, Yogurt Intero Fattoria Scldasole da agricoltura biodinamica. Purkin kyljessä seisoo lactobacillus bulgaricus, hei, tämähän on bulgarianjogurttia.

Onni on upottaa aamulla lusikka täyteläiseen, lohkeavaan jogurttiin.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Katsaus menneeseen vuoteen

tuntuu lähes velvollisuudelta. Syvältä.

Jotain hyvääkin on vuonna 2007 tapahtunut: saimme uuden ystävän, tai siis kolme uutta ystävää koska uusi ystävä toi mukanaan kuvioihin kaupanpäällisiksi miehen ja pojan. Uusi auto on päivittäisen ilon ja mielihyvän lähde, siinä määrin kuin auto nyt voi iloa ja mielihyvää tuottaa. Ohuesti raskaiden arkivelvollisuuksien päälle levitettynä.

Olen yrittänyt selvittää itselleni uuden ystävän ilmestymisen dynamiikkaa, siinä täysin onnistumatta. Ilmestyi studiolle läppäri kainalossaan ja pikkuhiljaa asettui taloksi. Puoliso on harvasanainen romanialainen kokki; pitkät tauot keskustelussa eivät minua henkilökohtaisesti pelota, sillä olen nähnyt hiljaisia miehiä ennenkin vaikkei niitä ihan lähisuvussa olekaan. Kohtaamme syömisen, albanialaisen grapan ja shakkiturnausten merkeissä. Poika on Huhtipoikaa vajaa vuoden vanhempi, eivätkä nuoret miehet ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi heistä on pomo. Tuuppivat toisiaan, ja minä ihmettelen ärhenteleviä urosgorilloita sivusta seuratessani miehisyyden biologista puolta.