Vauvamyönteisyyttä Muumilaaksossa

Kalos ìrtate, tervetuloa, toivottaa kyltti superstradan poskessa, kun ylitän Grecìa salentinan rajan. Yhdeksään kuntaan rajoittunut Salenton Kreikka rakentaa identiteettiään, näkymätön raja halkoo oliivipuiden täplittämää tasankoa. Olen luonnostelemassa mielessäni teoriaa siitä kuinka kielelliset vähemmistöt vähemmistöasemaansa ja identiteettiänsä pohtiessaan synnyttävät samalla yhteisön. Koska yhteisö ihmisten mielessä on jo ilmiselvästi olemassa, on myös mahdollista toimia sen kehittämiseksi. Italian vauvamyönteisyyssertifioiduista sairaaloista huomattava osa on saksankielisessä Etelä-Tirolissa, Espanjassa Kataloniassa. Suomen BFI-sairaaloista selvästi ruotsinkielisellä maaperällä on ainoastaan Ekenäs-Tammisaari, mutta suomenruotsalaisten paremmasta voinnista – tai vähemmästä pahoinvoinnista – valtaväestöön verrattuna on olemassa tilastollista näyttöä, joku viisas sanoo sen johtuvan juuri yhteisöllisyydestä. Muumilaaksofiiliksiä. Kreikankielinen Salento on virtuaalinen kielivähemmistö, keskiaikaiseen kreikkaan pohjautuvaa murretta puhuvat käytännössä vain vanhukset. Yhteisö ja identiteetti ovat säilyneet, ja toimivat teoriani mukaisesti; kreikkalaiskylistä Calimera on kunnostunut jätteiden lajittelussa, Melpignano on perustajajäsenenä Hyveellisten kuntien yhdistyksessä, jossa kunta sitoutuu politiikassaan kaikenlaiseen kestävään kehitykseen. Jos yksikin Leccen sairaanhoitopiirin synnytyslaitoksista olisi osunut Grecìaan, olisi se jo sertifioitu, sanokaa minun sanoneen!