Olen suureksi ilokseni löytänyt Tuppulan Lidl'in hyllyltä hapankaalin. Turvallinen vajaa kilon pönikkä maksaa 79 senttiä, siis noin euron kilolta. Pitänee tutustua tavarataivaaseen paremmin, etenkin alusvaateosastoon, jos vaikka löytäisin saksalaista sielua kuvastavia rintaliivejä joita muurin kaatumisen jälkeen ihastelin tavaratalossa Berliinin Alexanderplatsin liepeillä: tukevaa tekoa, edullisia, suuret koot. Sisäiselle saksalaiselleni.
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?
8 vuotta sitten
2 kommenttia:
Samaa mieltä saksalaisista, jos kansoista nyt tarvitsee jotain mieltä olla! Sisäinen saksalaiseni rakastaa hapankaalia - jota en lapsena koskaan saanut. Ja makkaroita.
Mielenkiintoista on myös kuinka saksalaiset ovat onnistuneet taas toimimaan siltana pohjoisen ja etelän välillä muutenkin kuin vain sijaitsemalla niiden välissä. Monet suomalaistuttavani Italiassa hakevat Litlistä (saksankielen lehtori mummoni ääntämisohjeen mukaisesti ei siis Liidel niinkuin mainoksessa hoilataan) synnyinseutujensa makuja. Kun taas me Pohjolassa lastaamme ostoskärryyn pennet, öljyt, espressot, mozzarellat, prosciutot, succo di pescat sekä joskus tarjouksessa löytyvät muut Italian erikoisuudet, jotka usein ovat parempia kuin supermarkettien maahantuomat tai ainakin huomattavasti halvempia. Välimerinostalgian iskiessä on erityisen lohduttavaa poimia vihannestiskiltä munakoisot ja finocchiot ilman suuria taloudellisia uhrauksia. Siis kiitos siitä saksalaiset : )
Muru
Lähetä kommentti