Jo illalla jouduin priorisoimaan ajanpuutteesta johtuen ruokakaupan ja toverin syntymäpäivälahjan välillä, ja näin ollen ei tullut yllätyksenä ettei talossa ole leivän murua. Hiivaa ja jauhoja oli; jouduin ammentamaan vanhasta repertuaarista, ja jos en ole aiemmin muistanut kehuskella niin minulla oli kymppi köksässä peruskoulun päättötodistuksessa. Leipominen on oikeastaan ihan kivaa, olin suunnitellut keittiöömme puolitoista metriä vapaata työtasoa josta vielä kaikkien kahvinkeitinten ja leivänpaahtimienkin jälkeen on käytettävissä yhdeksänkymmentä senttiä. Tunnustettakoon vielä että äitini on köksänmaikka.
Pääsin tänään ensimmäistä kertaa suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani vaalikopissa; systeemi oli jo ennestään tuttu kunnallisista ja kaikin puolin tunnelma näissä vaaleissa on ollut vaisu. Että väliäkö hällä, mutta nukkuvaksi en ryhdy.
Jogurttikone on oiva apu hiivataikinan nostattamiseen kylmässä ja koleassa kivitalossa.
6 kommenttia:
Minä leivon melkein kaiken syömäni leivän itse.
Kun ostan jauhot Tallinnasta, niin voin syödä kepuolivapaata leipää.
Yleensä ostan leivän leipomosta, rakastan rapeakuorista kiviarinalla paistettua limppua ja yleensä pidän rehellisistä työtätekevistä ihmisistä, vaikka taitavat kaikki tyynni olla jotain fasisteja :)
Kiitos vinkista!! Vanha jugurttikoneemme pääsee uusiokäyttöön!!!
Mä olen lueskellut sun blogia jo jonkin aikaa... ja ajattelin nyt ilmoittautua.
Kiitti tosi hyvästä vinkistä hiivataikinan kohottamiseen! Mä olenkin pähkäillyt, miten saisi sateella Brasiliassa taikinan kohoamaan... aurinkoisella nousee kiltisti.
Et kai vain äänestänyt sitä värikästä puoluetta, joka katosi poliittiselta kartalta kuin se entinen pieru saharaan...
Hyvin makaa maan asiat. Tänäänkin eräs asiakas olevinaan oli siinä uskossa, että hallitusta vaihtamalla talous kohentuu. Juu, tervetuloa berlusca.
Tässä juuri analysoitiin tapahtuneen dynamiikkaa, ja näkikö kukaan sitä pierua ennen kuin se katosi Saharaan... sen valokuvaaminen äänestyskopissa ainakin oli laitonta!
Lähetä kommentti