Italian oikeisto on yleensä kannustanut äidit kotiin, isälle verohelpotus ylitöistä -perhepolitiikkaa, vasemmisto vaatii lisää päiväkoteja. Minun poliittisessa manifestissani julkista, valvottua, tulotason mukaan hinnoiteltua päivähoitoa tarvitaan, mutta silti äidille - vanhemmalle - tulisi antaa mahdollisuus valita. Kaikkea työtä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua itsensä toteuttamiseksi, entä jos viidensadan kuukausipalkasta joutuu maksamaan sataviisikymppiä päiväkotiin jotta perheellä olisi kolmesataaviisikymmentä euroa enemmän käytettävissä kuukaudessa, viemään ripeästi äidinrinnasta vieroitetun kolmikuisen hoitoon pyjamassa viideltä aamulla ikuisesti kiitollisena siitä ettei menettänyt työpaikkaansa raskauden tullessa ilmi, kolmesataaviisikymppiä miinus kuukaudessa korvikkeeseen menevät rahat, hoitoon autotalliin jossa kuuleman mukaan annetaan lapsille pameja.
Dioksiinia on löydetty Campanian puhvelinmaitomozzarellan jälkeen myös juustoista Taranton liepeiltä. Televisiossa haastatellaan juustontuottajaa, joka oli laiduntanut lampaitaan melonipelloilla tehtaanpiippujen katveessa. Lampaiden syömät melonit olivat pelloille hylättyä loppusatoa, mutta tuskin niitä lampaille viljellään. Vietän iltani työmaaturvallisuuskurssilla ja onnekseni vältän uutiset jossa korkea dioksiini mitataan myös tarantolaisäitien maidosta, hätiin saapuvat asiantuntijat jotka kertovat että siitä huolimatta on parempi imettää kuin jättää imettämättä, mutta uutisen ja asiantuntijarauhoittelun välissä on jo kylvetty epäilyksen siemenet, mahdollisesti hyvää tarkoittaen ehdotettu rekkalasteittain ilmaista korviketta myrkytetylle väestölle. Olen vihainen, helvetin vihainen, en ole antanut kenellekään lupaa myrkyttää maitoani, lämmintä, konkreettista rakkautta lastani kohtaan.Unohdan päivähoitopolitiikan ja pamit hetkeksi työmaaturvallisuuskurssilla luennoitsijan saapuessa paikalle myöhässä, hän on käynyt dokumentoimassa työmaan jossa on tapahtunut onnettomuus, niitä on tapahtunut maakunnassa kolme samanaikaisesti, tikkailta pudonnut puhelinasentaja on teholla. Vähän väliä luennoitsija joutuu keskeyttämään vastatakseen puhelimeen, puhuu carabinierien kanssa, antaa lisäselvityksiä. Italiassa kuolee työtapaturmissa kolmesta neljään henkeä vuorokaudessa.
Torstaiaamuna koulutiellä silmäilen jälleen lööppejä: puhelinasentaja putoaa tikkailta, lyö päänsä katuun ja kuolee. Minusta tuntuu että olimme jo tuttuja.
3 kommenttia:
Italialainen työturvallisuus vaikuttaa olevan huonommissa kantimissa kuin suomalainen (kukaan ei ole pitkään aikaan kuollut töissä tikkailta putoamiseen), vaikka Suomessakin tapahtuu joka päivä työsuojelurikkomuksia. Rikkomuksiin, joista vakavissa tapauksissa voi aiheutua työntekijän kuolema, on usein syynä työnantajan välinpitämättömyys työsuojeluasioissa ja usein firmassa ei ole ketään henkilöä, jonka pääasiallisena vastuuna kyseiset asiat ovat. Uutisissa oli vasta, että Suomen valtion tukemaa työsuojeluorganisaatiota karsitaan, mikä tarkoittaa työsuojelutarkastajien radikaalia vähenemistä, mikä puolestaan tulee näkymään piikkinä työtapaturmatilastoissa. Pitkällä tähtäimellä valtion menot pienenevät, mutta verorahoissa suomalaiset tulevat maksamaan työtapaturman vuoksi eläkkeelle joutuneet työntekijät.
Siinäpä oiva läpileikkaus Italian suurimmista ongelmista.
Ja hieman otattaa hernettä nenään, kun kuulee suomalaisten menettävän käsitystä siitä, mikä yhteiskunnassa on oikeasti tärkeää. Kun on nähnyt, miten asiat voi TOIMIA, ja miten ne EI TOIMI, harmittaa, että leikitään säästämistä.
Minusta päivähoito oikeutta pitäisi oleellisesti rajoittaa.
Olen ehdottanut että lapsilisiin voitaisiin ottaa malli, jossa lapsilisä olisi ensinnäkin verotettavaa tuloa, mutta laskettaisiin niin, että se olisi ensimmäisestä lapsesta 27% vanhempien tuloista. Toisesta se olisi 25% mutta seuraavasta ei mitään, ja neljännestä saisi veron korotuksen.
Periaate olisi että 6 lapsisella perheellä ei olisi muuta syötävää.
Lähetä kommentti