maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Asiakas on aina oikeassa

Oikeastaan pitäisi kai kirjoittaa karnevaaleista, mutta olkoon. Tuppukylän karnevaalikulkue tarpoo parhaillaan yltyvässä sateessa, ellei ole jo hajaantunut. Italiatar menee huomissa iltapäivänä nonnan kanssa seurakunnan järjestämiin lastenkarnevaaleihin, sen jälkeen vieraiden viihdytystä kotona, illallisen ruokalista vielä pahasti auki. Olen noin viimeiset neljä kuukautta haaskannut aikaa Hankalan Asiakkaan kanssa, melko vakuuttuneena siitä että rouva on psykolabiili mutta sulkematta täysin pois sitäkään mahdollisuutta että vika olisi sittenkin itsessäni. Pitäisikö asiakaspalvelun psykologiaa opettaa Lafkalla, mahdollisesti jo perusopinnoissa? Onko asiakas aina oikeassa? Olen yrittänyt aktiivisesti kuunnella ja kysellä, saada asiakasta itse kertomaan mitä kodiltaan todella toivoisi, auttaa häntä tekemään ns. kustannustehokkaita päätöksiä siitä mitä ylipäänsä kannattaa ruveta tekemään peruskorjattavassa rakennuksessa. Asiakas vaikuttaa hetkittäin tyytyväiseltä, hetkittäin varsin tyytymättömältä, antaa minun ymmärtää että asiakaspalvelutehtävässä kestohymy haukkujen ja solvaustenkin keskellä kuuluu asiaan... ja lopulta tulee studiolle huutamaan, olen kuunnellut häntä liikaa, minun olisi pitänyt sanella hänelle mitä tehdään, niinkuin tekisi lääkäri. Totta puhuen, en itse kuuntelisi moista sanelua mielelläni edes lääkäriltä, mutta kaiken kaikkiaan asiakassuhteessa on molemmille jäänyt epäselväksi pitäiskö minun olla Auktoriteetti vai Palvelija. Huutoa ei ole koskaan mukavaa kuunnella, raskaana ollessa ehkä vielä vähemmän kuin muulloin. Hommasta ei ole jäänyt paljoa käteen, sillä emmehän ole saaneet aikaiseksi konkreettista lopputulosta josta laskuttaa, voin ilmeisesti piirtää keittiön uudelleen ja uudelleen eri huoneisiin ja erilaisiin muotoihin samalla hinnalla. Kaipaisin studiolle Freudin sohvaa ja selkeää tuntitaksaa, kun työn määrä selvästi ylittää etukäteen määrätyn yleispiirustustason. Lääketieteeseen verrattuna arkkitehtuurissa asiakkaalle jää enemmän oikeassa olemisen marginaalia, sillä oikeastaan mitä tahansa voi tehdä, ellei se nyt suoraan ole rakennussäännön (heh, Italiassa) tai luonnonlakien vastaista. Painovoimaa voi uhmata tiettyyn pisteeseen asti ja julman kalliilla palkilla pidemmällekin. Entä muut asiakaspalveluammatit, saako riittävästi kurssistaan maksava opiskelija väittää opettajalle että kaksi ynnä kaksi on viisi?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa tuttu tilanne.Ja sitten kymmenien piirustusten jälkeen rouva sanoo ettei juuri nyt olekaan rahaa tehdä isoa remonttia!!? Mutta parempi päästä eroon moisesta asiakkaasta kuin jatkaa työsuhdetta. Tappelua tulee sitten kuitenkin toteutusvaiheessa.
Tällaista on täällä saappaan kärkipuolella. Olen seurannut mielenkiinnolla näitä tarinoitasi. Olisi vastattavaa moneen..OP

Anonyymi kirjoitti...

Alan ymmärtää, miksi Ihmissuhdetta ei päästetä juurikaan asiakkaiden kanssa tekemisiin ;-)

Vakavasti, asiakastyössä ammattitaitoa taitaa olla juuri se, että oppii haistamaan kumpaan lajiin asiakas kuuluu: siihen, jolta pitää ottaa luulot pois vai siihen, joka haluaa (ainakin näennäisesti) päättää kaikki itse.

Ensimmäiselle pitää sanoa tiukasti, näin se tehdään ja jälkimmäiselle tehdään sama, mutta hänen annetaan kuvitella, että hän teki päätökset

Katja kirjoitti...

Kommentit saappan kärkipuolelta ovat aina tervetulleita!