torstaina, helmikuuta 16, 2006

Krusifiksi

Koululuokissa ja julkisissa virastoissa seinällä komeilevasta ristiinnaulitun kuvasta käydään polemiikkia tuon tuostakin. Eilisissä iltauutisissa tiesivät kertoa uusimmasta oikeuden päätöksestä, jonka mukaan krusifiksi jää seinälle, vaikka joku suomalainen äiti oli vaatinut sen poistamista.

Olen vilpittömästi yhtä mieltä maannaiseni kanssa, siitä huolimatta että voisin ripustaa ristin omalle seinälleni; jopa lapsuudenkotini portaikossa koreilee lukioaikana kyhäämäni kakkoskolmosesta tehdylle ristille ripustettu karkea keraaminen rastajeesus. Minusta... valtio ja uskonto eivät voi kuulua yhteen, vaikka Mussolini allekirjoittikin siitä paperit Vatikaanin kanssa 1929 tai jotakin. Kaiken hyvän lisäksi monessa virastossa tiskin takana istuvat pikkuhitlerit käyttäytyvät sen verran asiattomasti näyriä pompoteltaviaan, eli virastossa asioivia kansalaisia kohtaan, että Kristus voisi itse hienotunteisuussyistä vetäytyä takavasemmalle, tai laskeutua ristiltä ja pistää hulinaksi!

4 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Heipsan taasen =)

Kaipaavatko muuten italialaiset koskaan vanhaa kuningasvaltaa takaisin?

Ovatko vanhan kuningassuvun jälkeläiset ikuisesti tuomittu maanpakoon Italiasta???

Nim: utelias... =)

Anonyymi kirjoitti...

Hallatarille.
Savoijin suku sai muutama vuosi sitten luvan palata Italiaan.

Käsittääkseni Italian pompotuskulttuuri lähtee siitä, että virastojen asiakas ei ole kansalainen vaan hallintoalamainen ja vaikka kuningaskuntaa ei ole enää ollut kuuteenkymmeneen vuoteen eikä vanhaa Kirkkovaltiota, joka ulottui Sisilian kuningaskunnasta Itävallan porteille, niin siitä huolimatta virkamies katsoo olevansa suoraan vastuussa vain jumalalle.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Petja!
Kurkistin sitten itsekin googlettamalla suvun historiaa...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Savoy-suku

Katja kirjoitti...

Voitpa Petja olla oikeilla jäljillä, virastojen asiakas ei ainakaan täällä Etelässä ola kansalainen edes omasta mielestään, vaan nöyrässä pelonsekaisessa kiitollisuudenvelassa virkailijan suosiollisuudelle. Valta ja mielivalta kulkevat erottamattomina siamilaisina kaksosina, eikä demokratiaa ole helppo kasvattaa maaperässä jossa sitä ei perinteisesti ole esiintynyt (vaikka jotkut yrittävätkin kylvää sitä tuontitavarana pommikoneilla ympäri maailmaa)