Hyötymeemi 1: saiturin keittiöstä

Kopsin haasteeseen vastaten olen päättänyt jakaa kanssanne muutamia säästövinkkejäni, aihe kun sattuu olemaan sydäntä lähellä, arkipäiväistä vallan ja siksikin arkitehdille sopivaa. Koska aiheesta riittää, olen jakanut sen jatkokertomukseksi. Tänään puhutaan ruuasta. Suuri osa ihmiskunnasta yrittää saada jokapäiväisen leivän riittämään noudattamalla köksänkirjasta tuttua ruokapyramidia, jonka leveä pohja muodostuu täyttävästä ja yleensä hiilihydraattipitoisesta peruselintarvikkeesta (peruna, pasta, riisi, maissi…), keskiosa perusmassalle makua antavasta soosista ja vihanneksista (tomaattikastike, sipuli, porkkana, kaprikset, oliivit…) ja huippu arvokkaista proteiineista (liha, kala, kananmuna, pähkinät, juusto). Nerokasta ja edullista, joskaan ei karppaajalle sopivaa. Mekin olemme huomanneet että: 1) liha ja kala, juusto ja leikkeleet ovat kalliita. Meillä ostetaan lihaa ehkä kerran viikossa, tuoretta kalaa valitettavasti vielä harvemmin. Sardiinit ja anjovikset olisivat edullisia, mutta niiden perkaaminen on pois työajasta toimistolla. Köyhien proteiineja eli palkokasveja syömme vähintään kerran viikossa, ja ihan vilpittömästi pidän niistä: pastaa ja kikherneitä, pastaa ja papuja, perunaa ja papuja, härkäpapuja ja durumvehnäistä täysjyvälimppua… juuston ja leikkeleiden saralla teemme enemmän ”syntiä”, mutta kukapa meistä on täydellinen! 2) yleensä mikä tahansa sellaisenaan syötäväksi valmis on kallista. Joskus on tietysti kiire, valmis voi olla mukavuudenhalusta tai aikataulusta johtuva valinta, mutta todellista uusavutonta vedätetään loputtomiin. Jogurtin korkea hinta Italiassa minulle kohtuuton takaisku, välillä teen kotitekoista mutta ei sitäkään aina viitsi. 3) kauden vihannekset ja hedelmät ovat, paitsi halvempia, myös usein maukkaampia, kun niitä ei ole poimittu raakana toisella puolella palloa. Imetyksen puolesta jaksan aina pitää ääntä, maailmassa on niin vähän valintoja joissa halvempi – ilmainen – on parempaa kuin kallis! Sama pätee vauvanruokaan. En tosiaankaan ole aina ja kaikkialla säästeliäs. Ruokaostoksissa voisimme juosta tarjousten perässä, mutta mielummin pidän hengissä lähikauppaa, ainakin sen ruokapyramidin huipun verran! Tarjouspastaa kannattaakin jo hamstrata takakontin täydeltä, mikäli sitä polkunsa varrelta löytää.