Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?
8 vuotta sitten
tiistaina, tammikuuta 03, 2006
Vaginamonologeja
Loma jatkuu. Sain suoritetuksi yöpöydän kirjapinosta italiannoksen Eve Enslerin The Vagina Monologues:ista: olen vaikuttunut, vaikken voikaan täysin jakaa menneiden sukupolvien traumoja, navanalaisen maantiedon nimeämättömiä paikkoja. Häveliäisyys. Häpy. Tahdon lukea suomennoksen esi- ja jälkipuheineen, janoan viisaita oivalluksia suomen kielen välimerkiksi banalisoidusta, voimakkaasta, maagisesta, ehkä pelottavasta v-sanasta. Vittuvittuvittu. Vagina kuulostaa suomeksi aika kirjaviisaalta, emätin siistiltä ja varsin hyödylliseltä. Alatiesynnytys on vähän kainosteleva sana. Italian kielessä käytetään sektion vastakohtana yleisesti harhaanjohtavia parto naturale tai parto spontaneo vaikka tapahtuma olisi spontaanista ja luonnollisesta kaukana. Päätän tästälähin käyttää sanaa parto vaginale. Synnytykset Ensler on jättänyt vähemmälle, mutta onhan kirjassa sentään yksi pätkä.
Kolmevuotiaat rakastavat pimppa-, peppu- ja pippelijuttuja, mikäli heitä ei liialla hävyllä pilaa. Italiatar on säveltänyt laulun pimpilleen ja laulaa sitä raikuvin äänin. Lallattelun joukkoon mahtuu Suuria Oivalluksia tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten eroista. Saunassa on oltu, ja kylvyssä, isot ovat karvaisia kuka mistäkin, otannan ollessa mitä on hän luuli pitkään että kaikilla lapsilla on pimppi, vastaväitteistäni huolimatta. Onneksi tarhakaveri Lorenzo ymmärsi järjestää koko luokalle oppitunnin omasta spontaanista aloitteestaan. Kysymyksiin vastaan sitä mukaa kun niitä esitetään, seurauksena pohdiskelua minä olen tullut äidin pimpistä, äiti on tullut mummun pimpistä, katkeamaton maatuskanukkejen ketju, sillä erotuksella ettei maatuskoja avatakaan keskisaumasta.
Oivallan V-päivän olemassaolon vasta sen yhdeksäntenä vuonna. Italia puuttuu listalta, V-kirjain lie kai varattu Vatikaanille. Helsinki on kunnostautunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jos minulta kysyttäisiin miten lapsia pitää kasvattaa? Sanoisin ohjeeksi että anna lapsesi vain kasvaa ja elä siinä mukana kuunnellen, keskustellen ja tarjoa lämmin sylisi tarvittaessa eli rakkautta ja rajoja. Vanhemman sylihän on raja, kädet ovat turva ja tuki = turvallinen pesä silloinkin kun tulee ongelmia. Olet viisas äiti! Lapsen seksuaalisuutta ei saa tuhota.
Poikani syntyi "luonnollisesti" isossa yliopistosairaalassa, kun tuli etuajassa, enkä ehtinyt siihen pieneen klinikkaan, jossa olisin voinut itse päättää hieman enemmän siitä, mitä lapsen kanssa tehdään.
Poikani kärsi ja niin minäkin. Ei vierihoitoa(paikkoja oli tosi vähän) ja syötöt tasavälein. Tämä tapahtui 90-luvun alussa. Minua katsottiin kieroon, kun tein oman pään mukaan, mutta kai syyksi luultiin sitä, että olin ulkomaalainen, ei sitä, että tiesin oikeasti(kyseessä oli toinen synnytys; ensimmäinen tapahtui Suomessa) mitä olin tekemässä.
Huh, minua tosiaan pelottaa vähän se, mitä tuleman pitää. En ole vieläkään päättänyt minne raahautuisin synnyttämään, olen koetellut kepillä jäätä siinä sairaalassa jossa käyn "neuvolassa" ...ja saanut alustavasti luvan lähteä samana päivänä kotiin mikäli omani ja lapsen vointi sen sallii. Kysymys siitä voiko synnytysasennon valita itse herätti äimistelyä "mitä, kun meillä ei valitettavasti ole hollantilaista synnytystuolia" - "eikun, ajattelin, kyykkysiltäni tai seisoen, onhan teillä lattia". Ensi viikolla seuraava visiitti ja uudet muistiinpanot: otan uudelleen puheeksi synnytysasennon, sektio- ja välilihanleikkausprosentit kyseisessä sairaalassa (maakunnassa 44,3% ja 45% muistaakseni vuonna 2002 - YKSI äiti KYMMENESTÄ selviää ilman että leikattaisiin jostakin kohtaa!), karvojen ajelun (en ole tunteenomaisen kiintynyt omiini, mutta koska turhasta tavasta on luovuttu Kätilöopistollakin...), napanuoran leikkaamisen, ensi-imetyksen jo synnytyssalissa, voiko synnytystapasuunnitelman kirjoittaa ja voiko ylilääkäri allekirjoittaa sen... äh!
Ykkönen syntyi Suomessa: kuvailisin tapahtunutta medikalisoiduksi mutta humaaniksi. En vain jaksaisi lähteä koko konkkaronkan kanssa uudestaan jo kuukautta ennen laskettua aikaa reissuun. Etelä-Italiasta monet joutuvat matkustamaan pohjoisen sairaaloihin vaativampia hoitoja ja leikkauksia varten: en pidä kohtuullisena saati oikeudenmukaisena sitä että joutuisin tekemään samoin täysin fysiologisen tapahtuman, synnytyksen, vuoksi.
Lähetä kommentti