Lauseenjäsenoppia

Toissapäiväisellä neuvolakäynnillä tunnustelin synnytystapasuunnitelman laatimisen mahdollisuutta, ja törmäsin siihen todellisuuteen ettei äideiltä kysytä, että sairaalan kynnyksen ylittäessä niin naisen ruumis kuin vauvakin muuttuvat sairaalan omaisuudeksi. Synnytysasento? Ei, rouva, meillä tehdään tällä yhdellä tavalla! Välilihan leikkaaminen? Jos se on tarpeen (neljällä viidestä: kuka päättää?)! Napanuora? Se leikataan heti, ja joka tapauksessa asia ei kuulu gynekologille (lasta koskevissa asioissa minun pitäisi varata lastentautiopin ylilääkäriltä aika... jotta voisin etukäteen anella lupaa saada vastasyntynyt oma lapseni syliini)! Kahden päivän ahdistuksen ja kiehumisen jälkeen oivalsin että ongelmani on kieliopillinen: täkäläiset eivä sano minä synnytin vaan Tohtori sejase, hieno mies ja ylilääkäri, sai syntymään. Ha fatto nascere, ei edes että olisi auttanut maailmaan. Ehdoton protagonisti. Tästä syystä useimmat sairaalat eivät järjestä minkäänlaista synnytysvalmennusta: tottelemiseen ei tarvitse valmistautua. Vastuu on delegoitu terveydenhoitohenkilökunnalle, suu kiinni ja sukella!