Valmennusta

Olen nyt sitten aloittanut synnytysvalmennuskurssin, tai oikeastaan jo viikko sitten. Koomista asiassa on se, ettei sairaala jonka neuvolassa olen käynyt järjestä kursseja, koko provinssissa kursseja on tietääkseni kahdessa sairaalassa (joitakin yksityisklinikoiden kalliita kursseja lukuunottamatta), ja että kahdesta olemassaolevasta valitsin sen kaukaisimman. Autoilun riemua strada provinciale kolmekuusseiskalla: vettä tulee kun Esterin sanonko mistä, kanssa-autoilijat ovat järjestään sekopäitä, kuolonkolareiden paikoista muistuttavat omaisten tienposkeen tuomat kukkakimput joita on joillakin tieosuuksilla taajalti. Olen omituinen, tietenkin vain suhteellisesti. Olen kymmenpäisessä pallomahakatraassa ainoa toista kertaa asialla oleva. En tiedä missä sairaalassa aion synnyttää. En tiedä lapseni sukupuolta. Minulla ei ole omaa, uskottua gynekologia. Todellinen motiivi valita etäämpi ryhmä oli, että tunnen toisen kurssia vetävistä kätilöistä. Ehkä sairaalakin voisi hätätapauksessa kelvata, kymmenen kurssi-iltaa voivat juuri ja juuri riittää kysymyksiini... ja vallitsevissa olosuhteissa arvostan jo vaatimatontakin yritystä dialogiin. Keitä synnytyssalissa on? Kaksi kätilöä, gynekologi, pediatri, vauvalan hoitaja (helkkaristi sakkia). Mitä sairaalaan täytyy ottaa mukaan? Saatte myöhemmin täydellisen listan tarvittavista (omat yöpaidat ja verkkopöksyt). Saako vastasyntyneen mahan päälle? Riippuu siitä kuka lääkäri kohdalle osuu. Onko pakko kiivetä siihen helkkarin kaavintatuoliin? Kuka minut voi siihen pakottaa? Nostavatko ne, ja sitovat? Monille äideille on kerrottu ettei synnytysvalmennuskurssiin osallistumisesta ole mitään hyötyä. Näin sanovista kälyistä ja kumminkaimoista kukaan ei tietenkään ole itse käynyt kurssia. Tilastot puhuvat toista: kurssitetuilla on muunmuassa pienempi todennäköisyys joutua sektioon. Kurssit ovat yleisempiä Pohjois- kuin Etelä-Italiassa, kursseille osallistuvat naiset ovat keskimääräistä koulutetumpia.