Yleistä äimistelyä

Jos kohta aiemmin äimisteltiin sitä, että Italia mukakuulemma tämän entisen opposition mukaan oli ainoa ns. vapaa länsimainen demokratia jossa kommunistit olivat hallituksessa, niin nyt taivastellaan äkillistä vapautumista kommunismista. Niin katosivat kuin pieru Saharaan, ja tässä on vierähtänyt alkuviikko totutellessa parlamentin ulkopuoliseen politiikkaan. Sanalla on Italian historiaa tuntevalle ikävä jälkimaku, enkä oikeastaan viitsisi asiasta vitsailla. Ken ei epäsymmetristä viisisakaraista tähteä tunne, voi käydä katsomassa sitä Wikimedia Commonsissa. Pomminrakentajan manuaalin lataamisen sijaan päätin seuraavan viiden vuoden ajan omistautua jollekin ihan muulle, kuten kuulun ohjaajan Tinto Brassin filmografian kattavaan suomenkielisen esittelyn kirjoittamiseen. Perse on sielun peili, kirjoittaa Tinto Brass, ja monelta kantilta mietittynä se on mukava asia; itse kullakin on omansa, iso, pieni, kaunis tai ruma, musta, valkoinen tahi maitokahvin värinen, rikas, köyhä, keskiluokkainen, kansalaiseksi syntymästään saakka julistettu, luvan hakenut tai laittomasti maassa oleskeleva perse.

Bentornato Cavaliere

Kaksi vuotta sitten toisena vaalipäivänä, äänestyspaikkojen sulkeuduttua ja television julkaistessa toistamiseen ovensuukyselyn tuloksia, minulta meni lapsivedet. Huhtipoika syntyi saman päivän iltana, eikä seuraavaan kahteen viikkoon tiedetty kuka voitti.

Berlusconi on tullut takaisin sillä oppositiosta on helppo ponnistaa, Veltronikin yritti vielä viimeisenä numeronaan esittää oppositiojohtajaa oman hallituksensa raunioilla. Osa edellisten vaalien keskustavasemmiston vasemmasta laidasta hävisi nukkuvien puolueen riveihin, osa äänistä siroteltiin uusiin sirpalepuolueisiin vasemmalle "koko maailman proletariaatti yhdistykää", osa ns. hyödyllisiksi ääniksi PD:lle. Miksi en itse äänestänyt Veltronia? En henkilökohtaisesti arvosta kirkasotsaista ikuisessa oppositiossa pysymistä ja olin iloinen siitä että Rifondazione Comunista otti hallitusvastuun kantaakseen Prodin kanssa; pahoillani siiitä annoimme tukemme saamatta yhtäkään kohtaa ohjelmasta läpi. Kun rekisteröidyistä parisuhteista oli puhuttu hallituksessa, Romano Prodi meni heti seuraavana päivänä pyytämään anteeksi Famiglia Cristianan päätoimittajalta ja vakuuttamaan ettei kyseessä suinkaan ollut homoliittojen ajaminen.

Huomisaamuna aurinko nousee uudessa Italiassa jossa kommarit vihdoinkin on saatu pois jarruttamasta voittokulkua kohti edistystä, verot vähenevät ja eläkkeet nousevat. Nyt sitten odotamme vain kuvia Berluscasta joka henk.kohtaisesti menee ratkaisemaan jäteongelman Napolissa. Meidän pationportin irronneen sähköjohdonkin saisi korjata ohimennessään.

Kansalaisvelvollisuuksia

Jo illalla jouduin priorisoimaan ajanpuutteesta johtuen ruokakaupan ja toverin syntymäpäivälahjan välillä, ja näin ollen ei tullut yllätyksenä ettei talossa ole leivän murua. Hiivaa ja jauhoja oli; jouduin ammentamaan vanhasta repertuaarista, ja jos en ole aiemmin muistanut kehuskella niin minulla oli kymppi köksässä peruskoulun päättötodistuksessa. Leipominen on oikeastaan ihan kivaa, olin suunnitellut keittiöömme puolitoista metriä vapaata työtasoa josta vielä kaikkien kahvinkeitinten ja leivänpaahtimienkin jälkeen on käytettävissä yhdeksänkymmentä senttiä. Tunnustettakoon vielä että äitini on köksänmaikka.

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani vaalikopissa; systeemi oli jo ennestään tuttu kunnallisista ja kaikin puolin tunnelma näissä vaaleissa on ollut vaisu. Että väliäkö hällä, mutta nukkuvaksi en ryhdy.

Jogurttikone on oiva apu hiivataikinan nostattamiseen kylmässä ja koleassa kivitalossa.

Päivähoitopolitiikkaa ja lööppejä

Italiattaren koulutie kulkee lehtikioskin ohi, ja usein koulumatkalla silmäilen lööppejä, lehteä kuitenkaan ostamatta: liikenneonnettomuuksia, veritekoja, työtapaturmia. Keskiviikkoaamun uutiset koskettavat henkilökohtaisesti; tuppulalainen päiväkoti poliisitutkinnassa, lapsille annettu rauhoittavia. Huolestun, vaikka tilannetta harkitessa totean huojennuksen ja ironian sekaisesti ettei meidän poikamme vaikuta rauhoittavien vaikutuksen alaisena olevalta, leipomon myyjätär vahvistaa että lapset joiden virtsanäytteestä lääkettä on löytynyt ovat iältään kaksi-kolmevuotiaita (lehtimiehet käyttävät sanaa asilo surutta sekä alle kolmevuotiaiden päiväkodista että yli kolmevuotiaiden scuola dell'infanziasta), okei, ei Italiatarkaan vaikuta rauhoittavia napsivalta, anzi..., jo on perkule että päiväkodissa saa pameja mutta maternassa ei, selviää myös ettei lehtijutussa mainita päiväkodin nimeä. Hyvä kun en ostanut. Tuppulassa on asukkaita kolmisenkymmentätuhatta, kaksi suurempaa päiväkotia, molemmat yksityisiä. Toinen niistä näyttää päiväkodilta, toinen autotallilta joka on kipsilevyisillä väliseinillä kanakopitettu päiväkodiksi, arvatkaa kummassa Huhtipoika viettää aamupäivänsä. Kuljen vielä piazzan kautta varmistamassa gossipia paremmin seuraavalta taidekäsityö- ja matkamuistokaupan myyjättäreltä ettei kyseessä ole Huhtipojan päiväkoti. Epäillyt ovat syyttömiä niin kauan kunnes syyllisiksi todetaan. Kuinka monella äidillä on ollut valinnanvapaus aamulla soittaa tehtaaseen: en tule töihin, päiväkoti poliisitutkinnan alaisena? Autotallipäiväkoti avaa ovensa viideltä aamulla, ja lapsen voi tuoda yöpuvussa.

Italian oikeisto on yleensä kannustanut äidit kotiin, isälle verohelpotus ylitöistä -perhepolitiikkaa, vasemmisto vaatii lisää päiväkoteja. Minun poliittisessa manifestissani julkista, valvottua, tulotason mukaan hinnoiteltua päivähoitoa tarvitaan, mutta silti äidille - vanhemmalle - tulisi antaa mahdollisuus valita. Kaikkea työtä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua itsensä toteuttamiseksi, entä jos viidensadan kuukausipalkasta joutuu maksamaan sataviisikymppiä päiväkotiin jotta perheellä olisi kolmesataaviisikymmentä euroa enemmän käytettävissä kuukaudessa, viemään ripeästi äidinrinnasta vieroitetun kolmikuisen hoitoon pyjamassa viideltä aamulla ikuisesti kiitollisena siitä ettei menettänyt työpaikkaansa raskauden tullessa ilmi, kolmesataaviisikymppiä miinus kuukaudessa korvikkeeseen menevät rahat, hoitoon autotalliin jossa kuuleman mukaan annetaan lapsille pameja.

Dioksiinia on löydetty Campanian puhvelinmaitomozzarellan jälkeen myös juustoista Taranton liepeiltä. Televisiossa haastatellaan juustontuottajaa, joka oli laiduntanut lampaitaan melonipelloilla tehtaanpiippujen katveessa. Lampaiden syömät melonit olivat pelloille hylättyä loppusatoa, mutta tuskin niitä lampaille viljellään. Vietän iltani työmaaturvallisuuskurssilla ja onnekseni vältän uutiset jossa korkea dioksiini mitataan myös tarantolaisäitien maidosta, hätiin saapuvat asiantuntijat jotka kertovat että siitä huolimatta on parempi imettää kuin jättää imettämättä, mutta uutisen ja asiantuntijarauhoittelun välissä on jo kylvetty epäilyksen siemenet, mahdollisesti hyvää tarkoittaen ehdotettu rekkalasteittain ilmaista korviketta myrkytetylle väestölle. Olen vihainen, helvetin vihainen, en ole antanut kenellekään lupaa myrkyttää maitoani, lämmintä, konkreettista rakkautta lastani kohtaan.

Unohdan päivähoitopolitiikan ja pamit hetkeksi työmaaturvallisuuskurssilla luennoitsijan saapuessa paikalle myöhässä, hän on käynyt dokumentoimassa työmaan jossa on tapahtunut onnettomuus, niitä on tapahtunut maakunnassa kolme samanaikaisesti, tikkailta pudonnut puhelinasentaja on teholla. Vähän väliä luennoitsija joutuu keskeyttämään vastatakseen puhelimeen, puhuu carabinierien kanssa, antaa lisäselvityksiä. Italiassa kuolee työtapaturmissa kolmesta neljään henkeä vuorokaudessa.

Torstaiaamuna koulutiellä silmäilen jälleen lööppejä: puhelinasentaja putoaa tikkailta, lyö päänsä katuun ja kuolee. Minusta tuntuu että olimme jo tuttuja.

Lamerica

Laiton muuttoliike Otrantonsalmen yli on vähentynyt, kiitos sisäpolitiikan. Paluulaivoille alkaa olla tunkua. Anteeksi pessimismi. Aamu alkoi kevyellä smalltalkilla Italian talouden voinnista Italiattaren luokkakaverin isän, rekkakuskina työskentelevän albanialaisen sähköinsinöörin kanssa, eikä työpäivää piristänyt yksikään shekkivihkoa huiskuttava asiakas. Lensuinen olo, ja Huhtipojan synttäritkin voisi jättää väliin ellei tietäisi miten vilpittömän innoissaan pikkumies on kakkukynttilöistä ja aplodeista.

Il palo delle libertà

Kattava kokoelma erilaisia vaalimainosparodioita on löydettävissä tässä osoitteessa. Osa varsinkin oivaltavia. Tänään minuun vetosi eniten alatyyli, sillä odotukset eivät ole kovin korkealla ja usko siihen että tulevan hallituksen väristä riippumatta paikkamme on italialaisen kielikuvan* mukaan ns. vastaanottavana osapuolena, on vankkumaton.

Oottekos muuten huomanneet että Prodi on kadonnut ihan tykkänään, eikä Veltroni ole sitä nähnyt, aiemminkaan, ei oikeastaan tunne koko tyyppiä...?

*Cambiano i cazzi, ma i culi rimangono gli stessi

Skype generation

Huhtipoika näkee minun avaavan skypen ruokapöydän päähän majoittuneen läppärin ruudulle, ja juoksee paikalle huoneen toisesta päästä huutaen Mummu! Mummu!

Uutiskynnys ylittyy

Suomen tapahtumat eivät olleet ylittäneet Italian uutiskynnystä sitten Jokelan, hyvä pojat, voisiko tätä jotenkin käyttää Nokian mainoksessa?

Lavori in corso

Rosabellan ravintolaan, ravintolan ja asunnon väliin, tehdään tänään portaita. Huomatkaa betoniauton ja katutilan suhde, auto on pientä mallia, lelu oikeastaan.

Taustalla katedraali.

Ornitologiaa

Eilen auringonlaskun aikaan kuraisia lastenrattaita terassilla pestessämme teimme ensimmäisen havainnon pääskysten paluusta.

Vituttavi on nähty muutamaan otteeseen, lauantaina Sulttaanin kolhiessa autonkyljen vanhankaupungin tiukassa mutkassa leveästi pysäköidyn peltilehmän nurkkaan. Kieltäydyn tuntemasta elämää suurempaa tuskaa pellin ja muovin takia, mutta olin juuri edellisenä iltana käyttänyt auton pesulassa, ja nyt immeiset katsovat minua ja autoani sillä naamalla että siinä se nähdään, akka ratissa. Joko se jää ruttuun tai sitten pitää kaivaa kuvetta.

Tänä aamuna studiolle saapuessa monitori tervehti minua iloisella no signal -viestillä eikä uudelleenkäynnistäminen ja piuhojen tarkastaminen ratkaissut ongelmaa. Onneksi voin hakea läppärin kotoa, eikä sinne ole edes pitkä matka, mutta pidemmän päälle tämäkin onkelma huutaa euromääräistä ratkaisua. Prkl.

***

Tarkemmin asiaa liikenteessä pohtien tuli sittenkin mieleen edullisempi hoito lommoposkelle, eli täytyisi ottaa joku hätähousu kylkeen kolmion takaa oikealta. Tarjokkaita olisi, sopivia risteyksiä tarkkaillaan :)

Kenen joukoissa seisot

...quanto pare, sono e rimarrò un maledetto comunista... :)

***

Tällaisia se vaalikone kyseli:

Auttaa vuokralla asuvia nostamalla veroilmoituksessa asunnosta maksettavan vuokran verovähennystä (puolesta, innottomasti sillä se joka tienaa todella vähän ei maksa edes niin paljoa veroa että siitä voisi mitään vähentää)

Muuttaa vaalilakia niin, että äänestäjä voi antaa äänen suoraan valitsemalleen ehdokkaalle (nykyisessä äänestetään listaa, ei henkilöä) (puolesta, nykyiseen lakiin on ollut syynsä mutta jos esimerkiksi naisten määrään parlamentissa - Italia maailmassa 63. sijalla - ei voi vaikuttaa omalla valinnallaan...)

Lisätä Italian joukkoja Afganistanissa, kuten Yhdysvallat pyytävät (periaatteessa vastaan, ellei toisin osoiteta. Että jakavat soppaa leskille ja istuttavat kukkasia siihen missä ennen kasvoi miinoja)

Ylityön tekeminen verottomaksi (vastaan, ylityötä tehdään koska palkka ei riitä mutta silti sitä työtä pitäisi jakaa tasaisemmin. Veroton ylityö kannustaa vain niiden joilla jo työ on tapattamista liikaan työntekoon...)

Rangaista verotuksessa saastuttavaa ja kierrättämiskelvottomia jätteitä tuottavaa teollisuutta (ehdottomasti puolesta, tarvitseeko tuota edes selittää. Saastuttava tuote=kalliimpi tuote, ja jo löysivät vihreän moraalinsa sekä tuottajan että kuluttajan lompakko)

Taata minimitoimeentulo pätkätyöläisille työjaksojen välillä (ehdottomasti puolesta)

Myöntää ulkomaalaisille äänioikeus kunnallisvaaleissa (ehdottomasti puolesta, tai onhan nyt jo EU-kansalaisilla. On A-luokan ulkkareita ja B-luokan ulkkareita.)

Tehdä yhteensopimattomiksi hallinnolliset tehtävät kansallisesti merkittävien yritysten omistamisen tai johtamisen kanssa (ehdottomasti puolesta, olisihan se hurjaa olla vaikka pääministeri ja omistaa Hesari)

Erottaa tuomarien ja yleisten syyttäjien urat (puolesta, asiaa sen paremmin tuntematta)

Kannustaa määräämättömäksi ajaksi tehtyjä työsopimuksia (vs. määräaikainen) (puolesta, niinkuin kaikki puolueet. Mistä näitä pätkätyöläisiä silti lykkää?)

Uudistaa televisiosektori kaksinapaisen Rai - Mediaset -asetelman purkamiseksi ja tiedonvälityksen moninaistamiseksi (puolesta)

Uudistaa tekijänoikeuslakia kulttuurin ja tiedon jakamisen kannustamiseksi (ehdottomasti puolesta)

Laki parisuhteen rekisteröimisestä sekä samaa että eri sukupuolta oleville pareille (ehdottomasti puolesta, vaikka jos ihan loppuun asti asiassa mentäisiin niin laajennettaisiin siviilivihkimys homopareille, ennen kaikenlaisten pika- ja kevytavioliittojen kehittelyä)

Nostaa pääomaverotus eurooppalaiselle keskitasolle (12,5%sta 20%iin) (ehdottomasti puolesta)

Nostaa tuki tutkimukselle eurooppalaiselle tasolle (nykyisestä 1,1% BKT lähemmäs 2,2%) (ehdottomasti puolesta)

Valtion rahallinen tuki perheille jotka valitsevat lapsilleen yksityisen koulun (periaatteessa vastaan, niin kauan kuin julkinen koululaitos on nykyisessä kuosissaan)

Myöntää lupa uusille USA:n tukikohdille Italiassa (ehdottomasti vastaan, vaikka joskus tuntuisi että jenkitkin voisivat tuoda kulttuuria mukanaan, Tuppulan tasoon ainakin kun katsoo)

Tehdä laki hoitotestamentista (puolesta)

Vesilaitosten yksityistäminen (ehdottomasti vastaan)

Rankaista huumeiden, myös kevyiden, käytöstä nykyisen lain mukaan (ehdottomasti vastaan, ei käyttäjän kriminalisoimisella mitään ratkaista)

Nostaa eläkeikää eurooppalaisen keskiarvon mukaiseksi (periaatteessa puolesta)

Rahan investoiminen ydinvoimaloiden rakentamiseen Italiassa (ehdottomasti vastaan)

Strategisesti tärkeiden hankkeiden, kuten TAV (ne ultranopeat junat), jätteidenpolttolaitokset, rigassificatori - nestemäisessä muodossa tankkereissa kuljetetun kaasun kaasumaiseen muotoon palauttava laitos - paikallishallinnon ja yhteisön vastustuksesta huolimatta (vastaan, NIMBYstä huolimatta, ilman väestön tukea on paha lähteä runnomaan päätöksiä läpi ja jokaisessa luetellussa kiistellyssä kohteessa on vielä selvittämättömiä seikkoja jotka kaunopuheisesti pitää paikallishallinnolle setviä, jos vaikka lakkaisivat vastustamasta)

Maakuntien lakkauttaminen (ehdottomasti puolesta, alueiden ja kuntien kanssa päällekkäisiä rakenteita jotka vain lisäävät byrokratian määrää. Tai, työllistäähän nekin. Toivoisin pääseväni maakuntahallinnon virastoon peukalonpyörittäjän paikalle määräämättömäksi ajaksi tehdyllä virkasopimuksella ;)

Kieltää ehdokkaaksi asettuminen vakavista rikoksista tai julkishallinnollisista väärinkäytöksistä tuomituille (ehdottomasti puolesta)

Avatar

Kyllästyin siihen aiempaan Italiattaren kummisedän piirtämään tissityttökuvaan, vaikka hahmolla onkin joitain yhtymäkohtia todellisuuteen, ja väsäsin uuden SouthParkin avatar-koneella. Kyllä siinäkin täytyy olla näköä, kun kaksikesäinen sen ruudulta äidikseen tunnistaa.

***

Päivitystä. Otin oluttuopin pois, kun kaljoittelu perjantaisin ja viikonloppuna on niin amatöörimaista. Saisikohan tuohon pyörimään jonkun scriptin niin että se vaihtaa joka päiväksi uuden mustan paidan, ennen kaikkea, pyöriiköhän scripti bloggerissa?

Ehkä tässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin avattaren trimmaaminen, mutta palaillaan.

Ei minun poikani nimeen 2

Tai, pikemminkin, ei minun tekijänoikeuksieni nimeen. Minä en ole antanut valtuuksia käydä tätä sotaa puolestani.

Oikeuden edessä plagiaattiepäilystä tappelevat Michael Jackson ja Al Bano Carrisi ovat pateettisia, entä jos joku kopioi piirtämäni talon? Go ahead, make my day, kuten vanha macintoshin linnunpönttöni sanoi Clint Eastwoodin äänellä käynnistyessään, vai pitäisikö minun olla sittenkin kaukaa viisas ja patentoida jumalaisesta inspiraatiostani kummunneen kaksi kertaa neljämetrisen vessan harmoniset mittasuhteet? Minun ammattikuntani elää varast..., öh, plag..., tarkoitan: toisten esimerkin antamasta inspiraatiosta, ja niin kai trubaduuritkin, kuulevat sävelmän, unohtavat sen, kaivavat myöhemmin vintiltään ja pistävät mukaan omiaan. Chydeniuksen Nuoruustangossa on jotain napolilaisesta kansanlaulusta, Forza Italian tunnus muistuttaa kovin Taiskan Mombasaa. Gershwin on kuollut ja kuopattu, Janis Joplin yhtä lailla, selkäpiitä raastava maailman kaunein ääni kuuluu ihmiskunnalle ja minä lataan Summertimen koneelle vaikka olen maksanut copyrightit vinyylistä perillisittä kuolleen laulajan orporaukoille, laulajan maatessa haudassa jo lähes yhtä kauan kuin minä olen elänyt, lataan koska en jaksa etsiä älppäriä kirjahyllystä? Koska se on mahdollista? Koska minun moraalini on vinksallaan ja jo lastentarhassa meitä on opetettu laulamaan nyt musta lippu liehumaan, hulabaloobalai. Toivottavasti Joplinin Summertime on kaiverrettu avaruusluotaimen mukana marsilaislle lähetettyyn kultaiseen älppäriin.

Jollakin ikonikaupalla on copyrightit Ylösnousemusikoniin, vaikka näitä ovat munkit kopioineet kohta kaksituhatta vuotta, signeeraamatta koska ikonin maalaus on rukousta, käsillä tehtyä rukousta. Entä jos maalaan Van Goghin Auringonkukat, otan kopiosta sata kanttiinsa kaksisataa pikseliä kuvan ja vaadin copyrightejä digimuotoon tuottamaani kärpäsenlikaan? Vincent raukka, köyhyydessä eli ja köyhyydessä kuoli, pahempi hänelle mutta minkäs teet? Minä myönnän että tässä on jotain perin juurin ongelmallista, luovan työn tekijän pitäisi elää työllään. Entä Moccia ja hänen kirjansa jotka kiersivät resuisina valokopioina teiniltä toiselle, tekijänoikeus kärsi mutta maine on valtava, elokuvia tehdään ja TV-studioonkin kutsutaan? Professori raukka jonka kirjoittamasta tenttikirjasta opiskelijat ottavat kopioita, hänen joutuessa sinnittelemään yliopiston kuukausipalkalla? Joutuvatko Rollarit vielä vanhoina ukkoraihnoina soittamaan stadionilla kun p2p söi teostorahat, ovatko laittaneet rahaa yksityiseen eläkerahastoon vai kituuttavatko kansaneläkkeen perusosalla?

Tekijänoikeudet, terrorismi, lapsiporno, huumeet. Hyvä vihollinen. Olen luvattoman tohkeissani aiheesta vaikka tai ehkä juuri siksi että pöydän päässä odottaa vino pino viikattavaa pyykkiä. Sillä aikaa kun toiset tahot vaativat kotietsintälupaa nappivarkaudesta epäiltyjen koteihin, minä valmistaudun elämään tekijänoikeudettomassa maailmassa, jossa kopioitavissa olevien hengentuotteiden lisäksi on parasta osata myydä jotain ainutkertaista, konkreettista, elämystä, osaamista.

Herran Pääsiäistä

Nonnan kuoltua lähestulkoon viimeinen linkki Pyhään Katoliseen etc. on poikki, ja joulu ei tuntunut oikein missään, pääsiäinenkään. Kiersimme kiirastorstaina vanhan kaupungin kirkkoja, tänä vuonna joudimme vain seitsemään, niitä pitää olla pariton luku. Pitkänäperjantaina uskaltauduimme ulos kylmään ja viimaan katsomaan Kristuksen ruumissaattoa. Surupukuinen Jumalanäiti on aina vaikuttava, ja Italiattaren kysymykset vaikeita: miksi nuo kävelevät ja me olemme paikoillamme? Sano se. Huhtipoika nukkuu rattaissa.

Uskollisesti kopioin ruokalistan siitä mitä mamma olisi laittanut, joka pääsiäislauantaille tarkotti uunivuoassa paistettua kananmuna-parmesanraaste-bucatini-peperonisalamilaatikkoa. Sulttaani supermarkettiin, Italiatar luokkakaverin syntymäpäiville, viime hetken ostokset, pinjansiemeniä ja negroamaroa hanasta suoraan tuottajalta. Lautanen katolla ja Kristuksen ylösnousemus Jyväskylässä palauttivat ekumeenisen ateistin pääsiäistunnelmaa hieman siihen mitä roihuvuorelaiskaksiossa pienestä mustavalkotelkkarista katseltiin tai pikemminkin kuunneltiin pääsiäisleivän nousemista ja lampaanviulun paistumista odotellessa: Kriistusnousiikuolleistaa, kuolemalla kuoleman vo-oittii, Sulttaanikin kipaisi yön selkään San Domenicon kirkkoon tarkistamaan tilanteen, onko kivi vieritetty, hauta tyhjä, Italiattaren sanoin hyttysverkko pudonnut. Kelloja ne ainakin soittivat, ja kotiin palatessaan Sulttaani ihmetteli että vieläkö ne veisaavat. Joukossa oikeaan uskoon syntyneitä, käännynnäisiä ja maahanmuuttajia eli kansankielellä ryssiä. Olen teknisesti ottaen roomalaiskatolinen, ja omasta kokemuksestani pohdin kääntymyksen vaikeutta ellei peräti mahdottomuutta, halua kuulua johonkin johon ei voi kuulua, kun ei kuulu niin ei kuulu. Pyhät kuvat, pyhiinvaeltajien kirkot, kaksi vuosituhatta Euroopan historiaa puhuttelevat mutta Nasaretilainen pysyy edelleen puusepän poikana ja Jumala, jos ei aivan olemassaolemattomana niin kaukaisena, armottomana. Hengellisessä DNA:ssani taivas on korkea, horisontti matalalla ja Jumalan armo... se on Herrassa? Kun taivaan armosta ei ole varmuutta, on paras pistää hommiksi maan päällä.

(Kuulen jälkeenpäin että Corriere della Seran egyptiläissyntyinen toimittaja Magdi Allam on vastaanottanut kasteen sakramentin ei vähempää kuin itseltään Hänen Pyhyydeltään Natz... Ratz... Benedictus kuudenneltatoista, ja että ääri-islamistit ovat uhanneet isiensä uskolle selkänsä kääntäneen toimittajan henkeä, ilkeästi siihen vielä melkein lipsautan että toivottavasti, mutta, ei tietenkään, jos ne päästävät toimittajarukasta ilmat pihalle jeesustelee Italian media aiheesta ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta. Kaikki kunnioitus henkilökohtaiselle valinnalle, mutta että antaa Paavin kastaa itsensä pääsiäisyön messussa, olisi homman kai voinut vähän nöyremminkin hoitaa?)

Sunnuntaina nukuimme pitkään, ja noustuani raivoamaan sain kello kolmeen mennessä pöytään tahraiselle pöytäliinalle katettua pinnalta rapeaa mutta silti varsin syötäväksi kelpaavaa lasagnea ja yltäkylläisen täyteen pakattuja upporasvassa paistettuja jauhelihapihvejä joiden sisällä juustoviipale, keittokinkkua ja kapriksia. Italiatar oli leiponut koulussa mantelimassasta ankan, joka pistellään yksin tein suihin, toivoen ettei mantelimassa ole käynyt koulun lattian kautta... koska tieto lisää tuskaa, on parasta pysyä tietämättömänä ja olla kuin ei olisikaan. Iltapäivällä paikalle tupsahtaa ystäviä, kaapista kaivetaan pääsiäismakeaa ja viinaksia, vaihdetaan lapsille hankittuja yllätysmunia. Yön jo laskettua, ystävien vielä istuessa pöydässä alustan pääsiäisleivän taikinan WSOY:n Seepra-kirjojen Venäläisestä keittokirjasta vuodelta 1970, erotuksena alkuperäiseen reseptiin että käytän maidon sijasta pashan heran, raskas taikina on aina vastahakoinen nousemaan ja lopulta heivaan koko taikinakulhon jogurttikoneeseen, a vot!

Meidän oma juhlapäivämme on toinen pääsiäispäivä, Pasquetta, jolloin ystävät ovat vapautuneet sukulaisista, anoppilasta, kuka mistäkin, ja paikalla on yliopistokaupungista juhlapyhiksi laskeutuneita vahvistusjoukkoja. Pasquettana italialaiset suuntaavat usein eväsretkelle, ei toivoakaan, puoli seitsemältä aamulla kuulen pyykkitelineen kaatuvan terassilla ja tilannetta tarkastaessani totean verkkareiden ja ns. parempien housujen päätyneen alakerran hylätyn puutarhan appelsiiniryteikköön, kaiken jäljellä olleen roikkuessa lohduttoman läpimärkänä suruliputuksena aamuun valkenevaa harmasta taivasta vasten. Ystävät saapuvat puoleltapäivin, kuten sopivaa on, häärii hameväki keittiössä miesten vaaliessa takkatulta: radiatori - nimensä mukaan lämpöpatteria muistuttavaa pastaa höystettynä uunipellillä grillillä paistetuilla puolikkaiksi leikatuilla kirsikkatomaatteja joiden päällä on oliiviöljyä, valkosipulimurskaa, persiljasilppua, suolaa, korppujauhoa, erillisellä pannulla öljyä ja anjovista josta osa läsnäolijoista kieltäytyy. Negroamaroa, AQP:n vettä, salaattia, uunissa paistettuja perunakuutioita, Rosabellan äidin leipomaa tuoretta leipää, takassa grillattua kokolihamakkaraa, pähkinöitä ja manteleita, kuivia ja kosteita leivonnaisia, pashaa ja pääsiäisleipää, sen seitsemää sorttia viinaksia. Jos ei vaipanvaihtoja, riitojen sovittamisia, pyllynpesuja ja DVD:n vaihtamista lasketa, nousemme pöydästä vasta iltakahdeksalta.

Harry Potter

Tästä on aina välillä peistä väännetty taaperolistalla, eli voiko olla alle kaksivuotiaita velhoja... Huhtipoika syntyi maito- eli malkamaanantaina, oli ensimmäisenä pitkänäperjantainaan varsin pieni, toisena samoin, ja tänään, kolmantena, on pääsiäinen ennätysaikaisin. Useimmat velhoutuvat kahden ja kolmen vuoden välillä, mutta pääsiäisen ajankohdan vaihtelun takia jotkut Harry Potter -kokelaat joutuvat puhaltamaan kolme kynttilää ennen loppututkintoa.

Velhodiplomi tarjoiltiin vuoteeseen ennen kellonsoittoa.

Arjenhallintaa: maastoutuminen

Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa.

Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi ollut parempi olla ilman eikä turhanpäiten odotella latautumista viisi minuuttia per sivu. Trafiikki koneelta poispäin eli upload kuten engelsmanni asian ilmaisisi toimi moitteettomasti, ja koska useampi muukin kohtalotoveri asiasta valitteli, oli vain uskottava että infrassa on vikaa ja bittivirta Tuppulaan saapuu yhdellä raiteella kuten FSE, vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin. Italiaa matkustetaan edestakaisin verbeillä salire ja scendere; salire a Lecce kuulostaa aika jumalan selän takaiselta mutta siihenkin on jo kymmenessä vuodessa tottunut.

Nannamuu

Nannamuu on ehkä paras Huhtipojan sanoista; emme ihan varmasti tiedä mitä se tarkoittaa, mutta jotain syötävää se on. Nyt olisi ilmassa sellaista että puhumaankin voisi opetella, vaikka ei se niin tarpeellista maailmassa ole kun muutenkin voi mennä ja ottaa ja tehdä itse, tai kädestä pitäen raahata ison ihmisen paikalle ja sormella osoittaa: istu tuohon, kädet ylös - ota syliin, nostaa paidanhelmaa - anna tuota.

Istua pönöttää rappusella, enkä osaa sanoa muistuttaako enemmän Isontalon Anttia vai Rannanjärveä.

Hyvää Naistenpäivää, Italiatar!

Italiassa Kansainvälistä naistenpäivää kutsutaan yleisesti ja erheellisesti nimellä Festa delle donne; korjattakoon virhe, ei tässä mitään juhlimista ole.

Italiatar juhlii tänään viisi- ja puolivuotispäiväänsä. Olen kutsunut illan ruokavieraiksi kaksi vuoden '68 kommarifemakkoa sekä yhden sukupolvea nuoremman petetyn ja jätetyn samasta kuppikunnasta.

Illan ohjelma: Patonkia, mozzarellaa ja valkosipulivoita
Cous cous -kanasalaatti

Debatti aiheesta onko minihame emansipaatiota

Väliajalla miestrippari

Ei vaiskaan.

Seitsemäs käsky

Jos lataan netistä peer to peer -ohjelmalla tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia, on se varastamista. Jos samaa materiaalia myydään kaupan kassajonon reitille karkkien ja partaterien väliin kiilatussa standissa viisitoista euroa kolme kertaa kaksikymmentä minuuttia, on sekin varastamista. Jos katson saman ohjelman telkkarista, tai nauhoitan ajastimella ja katson seuraavana päivänä, ei se ole varastamista, paitsi jos pikakelaan mainokset, olen epärehellinen mainosrahansa sijoittanutta kohtaan, samoin jos menen mainostauolla jääkaapille. Oikeus ja kohtuus lienee jossain keskivaiheilla, ja toki asian voi selittää mukavuusetiikalla itselleen parhain päin. Minulla ei ainakaan ihan kauhean paha olo ole, ja luulisi Walt Disneyn perikunnan saavan riitävästi tuloa jokaisen nokkamukin ja lippalakin koristukseksi painetusta ankanlärvistä, vaikka niitäkin kai kiinalaiset painavat myös piraattina.

Kaikkea ei voi kopioida, talon voi tehdä tismalleen saman näköiseksi kuin on lomamatkalla nähnyt mutta muurareille ja työmaavalvonnalle pitää silti maksaa, leivästä ei voi ottaa piraattikopioita. Jos haluaa Rollarit konserttiin, tuskin tyytyy siihen että kutsuu paikalle Vito & the Boysin soittamaan Satisfactionia. Piraattikopioinnin piti tappaa musiikki, kuten varmaan aikanaan automaattipianon ja gramofonin, mutta ehkä muusikot elävätkin muusta kuin levymyynnistä, konserteista tai hilseshampoomainoksista ehkä? Italiattaren kummitädin muusikkomiehen bändin sivuilta saa ainakin puolikkaita raitoja ilmaiseksi mp3:na ja kokonaisen CD:n postikuluja vastaan mikäli liittyy faniklubiin. Käykää ihmettelemässä ja ihastelemassa.

Ihminen on siitä hauska elukka että se voi jättää perinnöksi hankittuja ominaisuuksia työkalun muodossa, ja jokainen uusi sukupolvi on päässyt jatkamaan siitä mihin edellinen on jäänyt kivikirveen paranteluprojektissa. Siinäkin hommassa on kopioitu, plagioitu ja suorastaan varastettu. Jotain jarrua on yritetty pistää kieltämällä silkkiperhosen toukkien maastavienti kuolemantuomion uhalla, sulkemalla palvelimia, polttamalla kirjarovioita, mutta aina jossain joku toinen yrittää sitä samaa, yrittää ja yrittää kunnes onnistuu.

Ihmisenpennulla, tuollaisella yksi-kaksivuotiaalla, on hämmästyttävä lajityypillinen hinku työkaluihin, ja jo puolitoistavuotiaana hän käyttää työkaluja paremmin kuin yksikään muu laji eläinkunnassa. Ihan ihastuttaa. ***

Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ero selitetään mielestäni hyvin täällä. Ehkäpä seitsemäs käsky viittaakin vain niukkiin resursseihin.

Hardware

Tietokoneen tai minkä tahansa siihen liittyvän hilavitkuttimen hankintaan, niinkuin lähes kaikkiin ostoksiin, pätee ohjesääntö "lykkää hankintaa niin pitkälle kuin voit". Pitkien kalsareiden ostoa viivyttämällä voi kevät jo saapua, ruokakaupassa ostoksensa minimiin rajannut saa kaapinpohjalta eiliset tähteet markkinoiduksi nälkäiselle perheelle. Olen pidättyväinen osaltaan ekopiheyden, osaltaan aivan yksinkertaisen persaukisuuden takia, mutta tietotekniikassa painaa vielä se että minä hetkenä tahansa lelun ostaa, on se vanha paska jo ennen kuin on päässyt ulos kodinkonetaivaan parkkipaikalta, ja seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa samalla rahalla saisi niin ja niin monta gigaa lisää. Neljä vuotta vanhassa koneessa on jo väärä määrä joka tapauksessa vääränlaisia portteja, ja kuka enää käyttää IomegaZippiä? Jotkut evoluution oksat kuivuvat.

Yritän saada kotiväkeä Suomessa Skypen päähän, mutta muorin iBook, vanha paska siis, ei pyöritä ohjelmaa. Tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta vaikuttaa DualPhone, jolla voi pelata jatkoaikaa sillä ihan vielä eivät huoli muorin konetta tekniikan museoon...

Olemme palanneet kotona internetin aikakauteen, on se ihanaa, p2p ja reaaliaikaiset varmistukset siitä missä muussa filmissä olen näyttelijättären nähnyt, ja mistä mihin vie Route 66. Ja tietysti Skype.