torstaina, syyskuuta 11, 2008

Ekaluokkalainen kävelee kuin nainen...

...ämpäri päässä, takapuoli jäässä!

Tänään alkoi Italiattaren viisivuotinen taival scuola elementaressa, tuppulalaiseen tapaan eli ekalle luokalle ilmottauduttiin joskus tammikuussa, eikä mitään sen jälkeen paitsi kesällä kansliassa mitä nöyrimmin tiedustelemassa mitä kirjoja ja mistä pitää tilata ja varata. Olisivatkohan sosiaaliviranomaiset huudelleet perään jos olisin unohtanut ilmottautua? Syyskuun alussa puskaradio tiedotti koulun alkamispäivästä ja kellonajasta, ja sitten koululle mentiin patsastelemaan kuulopuheiden mukaisena päivänä tavanomaiseen kellonaikaan, reppu selässä ja vääränkokoiset ruutuvihot repussa. Muutamaa päivää aiemmin oli ilmoitustaululla listat kullekin osaksi lankeavasta opettajasta ja luokkatovereista, sen jälkeen alkoi armoton vääntö kulissien takana, mikäli taivaspaikka ei ollut mieluinen. Ei mitään kouluun tutustumispäivää tai yleistä ja yhtäläistä kirjettä ekaluokkalaisten vanhemmille. Kellon soidessa kaikki sisään, vanhemmat, isovanhemmat ja tädit mukaanluettuna, vahtimestarit neuvoivat luokkahuoneen, sitten luokkahuoneeseen seisoskelemaan kunnes opettajatar heitti vanhemmat ulos hortoilemaan käytävällä. Ensimmäinen päivä puoli yhdeksästä puoli kahteen kuten joka ikinen päivä maanantaista lauantaihin seuraavan viiden vuoden ajan.

6 kommenttia:

muru kirjoitti...

No huh, aika karua... Meidän ekaluokkalaisella on muuten 4 tuntia pvässä paitsi ti:na 5 tuntia, mutta perjantaina pääsee jo 11:30 viikonlopun viettoon. Meillä ainakin helpotti juuri kevään vierailupäivä pahinta jännitystä, sekä koulussa toimivat isommat "kummioppilaat". Kaikenlaista opaskirjaa ja lehdykkää saatiin silloin keväällä ja vielä kesällä postissa. Koulun alkamispäivä ilmoitettiin jo silloin ja tarkka aika löytyi lehdistä ja netistä, kirjat tuli koulusta. Jonossa ne menivät opettajan johdolla eka aamuna sisään, eikä niitä sitten nähty kuin pois haettassa. Itseäni jännitti varmasti enemmän kuin likkaa. Kertaakaan ei ole aamulla tarvinnut maanitella kouluun lähtöön, niin ihanaa siellä kuulemma on. Toivotan teillekin parhainta koulun alkua.

ebrufin kirjoitti...

Onnea koulutielle!

Pirita kirjoitti...

Ensinnàkin: tervetuloa takaisin saappaankorkoon! Nàin tapaamispyyntòsi liian myòhààn ja lomalla olimme susirajan takana mummin mòkillà tàydessà uutispimennossa. Voitaisiin tavata vaikkapa nàin "kotinurkilla".

Onnea vaan pienelle koululaiselle! Meillà koulurumba alkoi esikoisen kohdalla vuosi sitten ja ihan samanlaista haperointia se oli meillàkin...kuulopuheiden mukaan mentiin. Pojalla onneksi kàvi màihà niin opettajien kuin koulukavereiden suhteen. Ihanat opet ja scuola maternasta tutut kamut.

Ensimmàisten làksyjen tultua meillà alkoi vaahtoaminen niiden tekemisestà. Koulussa kun ei ole vàlkkàreità, niin pienen 6-vuotiaan oli viiden tunnin istumisen jàlkeen vaikea keskittyà niiden tekemiseen...ja làksyjà tuli pàivittàin roppakaupalla. Siinà missà ekaluokkalaisen suomi-serkun ope antoi làksyjà puoleksi tunniksi per pàivà, niin meidàn poika vietti làksyjen ààrellà vàhintààn 2 tuntia joka pàivà, lauantait mukaanlukien!!!

Elokuussa tuntui hassulta kun pojan suomikamut làhtivàt koulutielle. Kaikille ostettiin kànnykàt, tàytettiin jààkaapit vàlipaloilla ja opetettiin kulkemaan yksin liikenteessà. Hienosti ovat ekaluokkalaiset oppineet kulkemaan ominpàin. Meillà ei voisi kuvitellakaan, ettà poika kulkisi itse kouluun ja takaisin. Pàinvastoin, taitaisivat sosiaalitàdit kolkuttaa ovelle ja syyttàà heitteillejàtòstà, sillà ensimmàisinà koulupàivinà koululle piti ilmoittaa niiden henkilòiden nimet ja puhelinnumerot, jotka saavat hakea pojan koulusta. Onhan se turvallisuuskysymys, mutta nàinkòhàn alkaa italialaisten mammanpoikien "mammone-kasvatus".

Girasole kirjoitti...

Käyn nykyisin säännöllisesti lukemassa napakoita postauksiasi. Mielenkiintoista lukea koulun aloittamisesta italialaisittain. Ed. kommentin vielä luettuani jäin miettimään, että miksi Suomi keikkuu yleensä tilastojen kärkipäässä kun mitataan koulujen ja oppilaiden tasoa. Kaikkialla muualla Euroopassa tuntuu, että koulut aloitetaan paljon aikaisemmin ja koulupäivien pituus ja läksyjen määrä ylittää suominormit. terv. avainkaulalapsi joskus kauan sitten. ;)

Sari kirjoitti...

Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi koulun alkaminen on täällä sellaista salatiedettä, ettei tarkkaa päivämäärää saada julkistettua kuin ihmeellisen "puskaradion kautta"!
Joka vuosi sitä saa arvailla, kunnes se armollisesti ilmoitetaan (ehkä) jossain välinessä tai jopa koulujen omilla sivuilla.

Työintoa pienelle opiskelijalle. ;___;
(nostalgiaa...)

Anonyymi kirjoitti...

Blogiasi on kiva seurata. Onnea lapsesi koulutaipaleelle!

Milanon esikaupunkialueella koulun alusta tiedotettiin koulun aitaan kiinnitetyllä paperilapulla elokuun puolenvälin jälkeen. Koulu alkoi keskiviikkona, mutta edelleenkään ei ole selvää, kuka 8 opettajasta tulee lapseni opettajaksi: lapsia testataan pari ensimmäistä viikkoa jonka jälkeen ryhmäjaot tehdään... lähes joka aamu vaihtuu opettaja ja lapset. Melkoinen sekamelska. Kukahan hyväksyy koulun ainoan ulkomaalaisen ekaluokkalaisen opetettavaksi? Suomessa esikoisen aloittaessa koulun oli tuttu ryhmä, oma opettaja selvillä jo toukokuussa, tutustumiset jne.

t. expatin vaimo ja kahden lapsen äiti Milanon liepeiltä