Hyötymeemi 3: vaatteista

Italialaiset ovat elegantteja, sanotaan. No, aivan varmasti osoittavat keskimäärin hyvää tilannetajua siinä miten pukeutua, eivätkä rouvat edes täällä culo grosso - fazzoletto nero* -kulttuurin alueella pelmahda häihin siivoustakissa ja tohveleissa. Kotioloissaan, parvekkeella ja omalla kujallaan kyllä, ihan samanlaisia liivitakkeja muistan nähneeni jossakin Hakaniemen hallin yläkerrassa tai Linjoilla. Vaatteissa säästävälle antaisin ensimmäiseksi ohjeeksi sen, ettei köyhällä ole varaa ostaa huonoa ja halpaa. Niin uskomattomalta kuin se voi kuulostaa, olen yllättäen päätynyt ostostelemaan vaatteita Suomen-matkoilla - ainakin Tuppulassa keskihintaisen keskilaadukkaan tuotteen löytäminen on vaikeaa, joko maksaa kalliin hinnan merkistä tai sitten päätyy ostamaan cineserie, halpatuotantoa torilta. Näyttävää pitää olla, ja sillä laidalla voi taitamaton lipsahtaa volgääriin sexykkyyteen jota TV:ssä ja filmeissä parodioi komedienne Sconsolata... Itse olen kutakuinkin maastoutunut huonosti pukeutuvien vasemmistovihreiden joukkoon! Entäs lapset? Yllätyin havainnosta ettei kukaan käytä käytettyjä, ja tarkemmin tutkittuani huomasin että käyttääpä sittenkin. Vaatteet vain kiertävät hienotunteisesti sukulaisten ja ystävien välillä, eikä niiden alkuperää välttämättä toitoteta kaduilla ja turuilla. Muotia seuraavat huomaavat toki että kallis merkkitakki on toissavuoden mallistosta, mutta meille tavallisille kuolevaisille riittänee että vaate on nätti, puhdas, ehjä ja kutakuinkin sävy sävyyn. Italiatar kasvaa pituutta, aina pituutta, ei juuri lainkaan leveyttä. Housunlahkeet ja paidanhihat ovat aina puolitangossa. Kuvassa uudet designfarkut mallistostani; vaatteiden levennysratkaisuihin perehdytään kevään äitiysmallistossani ;) *iso perse ja musta huivi