Tammikuun 17. päivänä juhlitaan Pyhää apotti Antoniusta (S. Antonio abate), suomalaisessa nimipäiväkalenterissakin Tonin ja Anttonin nimillä. Kyseessä onkin vanha pyhä, pyhimyshakemistoni tietää kertoa että apotti eleli askeesissa Egyptin erämaassa noin vuosina 251-356. Pyhimyksen suojeluskohteisiin kuuluvat eläimet, etenkin karja, ja häntä kutsutaan apuun myös tulipaloissa.
Perheemme pakolliseen vuosiohjelmaan kuuluu Antonion kokko, ja kilpailevia tulia sytytetään siellä sun täällä. Provinssin suurin juhla järjestetään
Novolissa, jonka suojeluspyhimys S. Antonio on. Siellä kokko sytytetään jo aattona, ja komean risukasan tuleen tuikkaamista edeltää ilotulitus.
Piipahdin eilissäiltana tyttökaverin kanssa tarkastamassa juhlan, ja koska emme olleet ainoita katsojia, sai parkkipaikkaa etsiä naapurikylästä. Kokon sytytyksen venyessä yli ohjelmassa ilmoitetun, muuttui oma ohjelmamme tyttöjen vapaaillaksi. Voin tyytyväisenä todeta että Sulttaani sai siitä huolimatta lapsen ja itsensä kunnialla nukkumaan. Tänään vuorossa on vaatimattomampi risukasa, valtava toki sekin kolmivuotiaan silmissä.
2 kommenttia:
Haastoin sinut omituisuusmeemiin, käy kurkistamassa blogissani.
http://komposti.vuodatus.net/blog/63233
Meilläpäin poltetaan pääsiäisen aikaan pääsiäiskokkoa noitien karkoittamiseksi.
On sanomattakin selvää että kokko on ollut olemassa jo ennen päälleliimattua pyhimystä, ja pakanat ajattelevat maailmanlaajuisesti samalla logiikalla: jos tänä vuonna ei syty ensimmäisellä yrittämällä, tulee paska vuosi, vienpä tuosta vähän onnea tuottava tuhkaa oman peltoni hedelmällisyyden takamiseksi.
Kolme lumoavaa katseltavaa: virtaava vesi, palava tuli, nukkuva lapsi.
Lähetä kommentti