Eilen asioilla käydessäni jouduin luopumaan periaatteestani ja tankkaamaan auton itse, toimitus johon en varovaisen arvioni mukaan ole ryhtynyt viimeiseen kahteentoista vuoteen, ja jota viimeiseen asti yritin välttää, pidensin reittiänikin monella turhalla ajokilometrillä vain todetakseni että Liisankadun Shellillä luki
itsepalvelu. Epäuskoisena odottelin hetken turhaan Stadin viimeistä letkuapinaa, sitten ajoin toisaalle tappelemaan bensatankin korkin kanssa. Kirosin kyllä katkerasti miksen ottanut poikittaislinjaa Herttoniemestä.
Ei niin etteikö ihmiseltä voisi olettaa että itsekin osaa tankata, tai kantaa kahvin tiskiltä pöytään, likaiset astiat pöydästä kärryyn, poimia sämpylät atuloilla muovipussiin ja punnita pussinsa itse, lukea viivakoodin ja maksaa itsepalvelukassalla. Mutta tämä tie johtaa pitkällä juoksulla tapainturmelukseen ja suoraa päätä helvettiin.
2 kommenttia:
No just niin! Ttäältä kehitysmaasta tulevan pitää kohta palkata henkilökohtainen avustaja, kun jo vesihanankin avaaminen /avaamattomuus alkaa vaatia mielikuvitusta.
Tulipa mieleeni.
Kun lensin viimeksi Italiasta tänne, oli Italian päässä miesten huoneessa jono käsien pesuun.
Helsinki-Vantaalla oli jono pisuaarille, mutta kädet sai pestä vapaasti, kenenkään häiritsemättä.
Mutta ulkomailla minä aina ihmettelen että miksi vesi ei ola juosta, vaikka heiluttelen käsiäni hanan alla
Lähetä kommentti