Käytin hyväkseni Huhtipojan päikkäreitä ja kiersin rantoja myöten ensin tutut Roihikan ja Tammarin tervaleppälehdot, sen jälkeen minulle täysin tuntemattomat uudet korttelit Herttoniemenrannassa. Loka- ja ketjusuojattomalla maastopyörällä, kovaa ja epäurheilullisesti pukeutuneena kuten pyörä on kulkuväline -tyyliin kuuluu. Torihousun lahje oli arvioimaani leveämpi, se joutui ketjujen väliin ensimmäisen kymmenen ajometrin jälkeen ja sen jälkeen tungettiin elegantisti sukanvarteen. Mesiangervo tuoksui, ja jotain hanhia siellä seistä pönötti keskellä tietä.
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?
8 vuotta sitten
2 kommenttia:
Aah, minä en ollut koskenut pyörään kahteen vuoteen, koska viime kesänä en uskaltanut päästää Kolmosta, silloin vajaa 5-v, itsekseen pyöräilemään maalaisteiden kapeilla pientareilla niin että olisin itse ajanut silloin vaille 1-v kyydissä. Miksen silloin tajunnut tällaista pyörän peräkärryä! Nyt sain kaverilta käytetyn vastaavan huippuedullisesti ja vielä mahtuvat kohta 6-v ja 2-v siihen yhdessä. Eilen kokeilimme ekan kerran, hienoa oli, ylämäissä melko raskasta, mutta sen arvoista kyllä!
Hyvin menevät yksiin italiansuomalaisten kesähuvit! Nousin tänä kesänä pitkän tauon jälkeen Suomessa pyörän selkään, tosin hyvin pienelle pyöräretkelle irtokarkkeja ostamaan :) Täällä ei kumpuinen maasto ja kapeat tiet oikein houkuttele ainakaan hyötypyöräilyyn, joten pyörän hankkiminen on toistaiseksi jäänyt vain suunnitelmaksi.
Lähetä kommentti