Petja Jäppinen kirjoittaa blogissaan:
Sukupuolikeskustelussa on eräs dogma, ja sen klasuuli, jotka määrittelevät tällä hetkellä käytävän keskustelun.
Dogma: Miehet ja naiset ovat samanlaisia ja tasa-arvoisia.
Klasuuli: paitsi naiset, jotka ovat aivan hirvittävän paljon erilaisia ja parempia.
Petja kirjoittaa mukavasti, hän pitää naisista. Aineksia sukupuolisodan välirauhaan löytyy.
Minä olen feministi. Ja koska feminismiä on niin monenlaista, voin tarkoittaa sillä melkein mitä tahansa.
Minä uskon että yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolten väliset, että sukupuolten välisen biologisen ja kulttuurin tuottaman eron rajanveto on vaikeaa. Biologiset erot ovat pohjimmiltaan aika simppelejä, vain nainen voi tulla raskaaksi, synnyttää, imettää, ja jotenkin meidän täytyy elää tämän tosiseikan kanssa. Jossain, jotkut ajattelevat ettei tämän takia tyttöjä kannata kouluttaa, ettei naista kannata palkata paikkaan johon olisi miehiäkin saatavana. Sukupuolella on merkitystä, niinkuin rodulla, vaikka rotu ei olekaan tieteellisesti eksaksti kategoria. Minua kohdellaan naisena koska minut tunnistaa naiseksi, ja kukin liittäköön siihen omat kulttuuriset ennakko-oletuksensa. Ja entä jos tädillä onkin sedän sotu, miten kohtelu muuttuu?
Toisin kuin äitijumalatarkulttia elvyttelevät tahot joskus ehdottavat, naisten hallitsema maailma tuskin olisi nykyistä parempi. Ainakaan maailma jota hallitsevat naiset jotka tasa-arvon nimissä yrittävät olla kuin miehet... vai?
Suomalaisen kulttuurin pohjalla pilkistelee akanpelko ja akkaviha. Siksi, kyllä, on hyvä että naiset tekevät sovun biologiansa kanssa, puhuvat kuukautisista, kuukupeista, PMS:stä, vitusta, vaginasta, välilihasta, tisseistä, vaihdevuosista.
5 kommenttia:
Minä en ymmärrä tuota väitettä siitä, että naiset pitäisivät itseään miehiä parempina - sehän on täysin älyvapaa ajatus, että naiset pitäisivät itseään parempina, kun he saavat monin tavoin tuntea olevansa alempia jo pienestä pitäen! No, tässä tietysti nähdään, että yleistämisessä on vaaransa.
Kieltämättä alemman on joskus kohotettava itseään kumotakseen alemmuutensa.
Feministinä minusta on mielenkiintoista, että en useinkaan tunnista itseäni enkä muitakaan tuntemiani feministejä näistä kirjoituksista, joissa feminismiä arvostellaan. En vaikka feminismejä on useita. Feminismistä puhuminen paljastaa useimmiten puhujan mielikuvan feminismistä paremmin kuin olennaista feminismistä.
Kyllähän me, vitsinä, ettei niin tasa-arvoisia että miesten tasolle alennuttaisiin ;) Naisille on biologiansa takia kertynyt vastuuta, joka varmasti suurelta osaltaan on kulttuurillista - kerrotaan että kun afrikkalaiselle naiselle antaa lehmän niin hän ruokkii lapsensa ja antaa vasikan sisarelleen, siinä missä mies myisi kantturan ja lähtisi Kinshasaan huoriin.
Samaan hengenvetoon muistetaan sitten ettei naisasia edisty koska akat eivät ole solidaarisia toisiaan kohtaan. Vaikka voihan sekin muuttua, että hyväsiskoverkostoissa lobataan imetystukiryhmästä tuttua...?
Kaikkein vaikeinta on keskustella feministinä niiden kanssa, jotka jänkkäävät feministiksi julistautumisen tarkoittavan sitä, että allekirjoittaa kaiken, mitä feminismillä tarkoitetaan. Siis ihan kaiken.
Joillakin, usein korkeastikoulutetuilla naisilla on Suomessa alentuva asenne sekä miehiä että itseään epätasa-arvoisempia naisia kohtaan.
Se on rehellisyyden nimissä minusta tunnustettava.
Sari, olet aivan oikeassa. Itsekin olin takavuosina huvittuneesti englantilaisten diletanttifeministien alaskatseellisuuden kohteena. He johtivat euroopan yhden vanhemman perheiden verkostoa ja toivat keskusteluun kaikenlaista akateemista paskaa, jolla ei ollut mitään tekemistä itse asian, yhden vanhemman perheiden tukiverkostojen luomisen, kanssa.
Minun vikani, heidän silmissään oli se, että en puhunut akateemista englantia. Ikäänkuin kokemuksellani ja näytöillämme suomalaisen verkoston luomisesta ei olisi ollut mitään virkaa kun satuin lukemaan saksaa koulussa. Auta armias, kun kerran otin tulkin mukaani...!
No, siitä vuosien kalliista kokoustamisesta, ei sitten jäänytkään jäsenjärjestöille käteen mitään. Ellei sitten lentobonuksia.
Minulle tulee tästä ainakin mieleen se, kun ns. akkain hommista päässeet naiset liittyvät akkain hommien halveksujien riveihin, tai se miten kotitalousopettajien koulutusta ollaan yliopistolla ajamassa alas. Eihän köksä (ja sen oppiminen, opettaminen, kuluttajain valintojen tutkiminen - ei myyjän vaan kuluttajan näkökulmasta) voi olla tiedettä, eihän!
Olen antanut kertoa itselleni että kun kotitalousopetus keksittiin, lähti Suomen ensimmäinen köksänmaikka oppia saamaan Englantiin. Taivasteltiin: kotitalousopetusta, sehän on kuin opettaisi kengännauhojen sitomista. Kätilöt varmaan tietävätkin että tyttölapset syntyvät soppakauha kädessä, ei perhebudjetin venyttäminen riittäväksi ole taito, ei siitä voi kehua jos se on myötäsyntyistä.
Lähetä kommentti