keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Seitsenkuinen

Seitsenkuinen on jo aktiivinen osallistuja, joka ei jää makaamaan siihen mihin hänet lasketaan. Minä-haluan-tuon-minä-maistan-sitä, ja pettynyt äkäinen huuto kun siskon likaiset lenkkitossut nostetaan ylös takanreunalle. Joskus väsyttää muttei malttaisi nukahtaa, omenasose pyyhkäistään harmista mutristuneen suun pielistä yöpuvun hihalla ja hierotaan silmiin. Ä-tti, äi-ddä, äiti, yrittää saada unille tuputtamalla tissiä, en halua, puraisen kahdella hampaalla. Kantoliina rauhoittaa, ja tuu tuu tupakkirulla.

1 kommentti:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä olin liikuttunut siitä miten 310 kuinen huolehti minusta kun olin yksin kotona, vaimon matkatessa maailmalla.

Tunsin onnistuneeni.

"Kzalms olisi joskus halunnut ryhtyä kaupungiksi, mutta pienikin vilkaisu karttaa osoitti sen laskeneen laajan persuksensa liian kauaksi mistään kauppatiestä, myytävästä tai edes ostettavasta, joten se oli jäänyt kolmistaan vanhan erämaan ja vielä vanhemman vuoren kanssa, eikä niistä paljoa seuraa ollut"