Olen luontojani poleeminen liioittelija, enkä oikeasti ole kotiäiti vaan... vajaatyöllistetty itsenäinen ammatinharjoittaja? Toimistovauvaa hoivaava puolipäiväarkkitehti? Kannatan vilpittömästi alle kolmevuotiaiden kotihoitoa, täytyyhän ne opettaa ihmisten tavoille, mutta kotiäiti-ideologiaa en purematta niele. Eikä meillä sellaisia ole suvussa ollutkaan, ensin oltiin monta sukupolvea navetassa ja pellolla, sitten tehtaassa, yliopistolle ylennettynä ja lopulta vallan omana pomona.
Italiattaren kouluohjelmaan tulee usein muutoksia lyhyellä varoitusajalla, tiistaina ilmoitetaan että torstaina koulupäivä loppuu jo 10.45 AY-kokouksen takia. Koska kahdenkymmenenkolmen lapsukaisen äideistä juuri kukaan ei ole töissä, voi näin kai menetelläkin, ja jos joku sattuu töitä saamaan niin oma ongelmansa. Lähes kaikilla perheillä on jokerikorttina nonna, vanhapiikatäti, pätkätyöläinen, työtön, parhaimmissa perheissä jopa perheen pää ehdonalaisessa. Ilman suvun tukiverkkoa, vieraspaikkakuntalaisena tai ulkomaalaisena elämä on vaikeaa. Olen antanut kertoa itselleni että päivähoito on Tiranassa järjestetty paremmin.
Martin Saarikangas sanoi aikoinaan että lapsille olisi hyvä että jompikumpi vanhemmista olisi kotona. Siitä huolimatta olen nähnyt monia pahoinvoivia perheitä joissa molemmat ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti