Imetyslauantai

Viikon lähestyessä loppuaan olen jälkiruuaksi säästänyt katsauksen tilastoimattomiin taaperoimijöihin. Vilkaisu Italian terveysministeriön sivuille antaa luvan imetyksen jatkamiseen toisena elinvuonna ja ylikin. Henkilökohtaisesti olen tavannut joitakin taaperoimettäjiä jopa imetyshihhulipiirien ulkopuolella, puhumattakaan taaperoimetetyistä, jollaisiksi on tunnustautunut useampikin viisi-kuusikymmentäluvulla syntynyt kolleega. Napolilaisen anoppini kahdeksanlapsisesta sisarusparvesta jokainen on saanut rintaa puolitoistavuotiaaksi ja vierottunut uuden raskauden myötä, poikkeuksena iltatähti joka vierotettiin kolmen-neljän vuoden iässä sivelemällä rintaan peperoncinoa. En ole kysynyt enolta pitääkö hän tulisesta ruuasta. Kaikki tilastointi näyttää pysähtyvän lapsen kahdennelletoista elinkuukaudelle. Istituto Danone antaa kymmenen vuoden takaisessa tutkimuksessaan yli yksitoistakuisten imetettyjen määräksi vajaat 11%, tuoreempi tutkimus (Grandolfo et al, Indagine conoscitiva sul percorso nascita, 2002) antaa alueelliset luvut jotka vaihtelevat – yllätys yllätys – vanhojen tuttujemme Bolzanon 19,8% ja Sisilian 8,7% välillä. Vertailukohtana käytän Kaija Hasusen lukuja vuoden 2000 tutkimuksessaan, sen mukaan yli yksitoistakuisten imetettyjen osuus Suomessa on noin neljännes kaikista lapsista, 26%. Aiempien täysimetystilastojen rökittämänä arvioin että tässä kohdassa voi viimeinkin varovasti liputtaa.