Imetysperjantai

Miten kiinteät tulevat kuvioihin Italian pienokaisille? Rakkaat taulukkoni kertovat, että neljänteen ikäkuukauteensa mennessä lusikan on ottanut kauniiseen kätöseensä 50,6% sisilialaislapsista, mutta vasta 15,8% Bolzanon nuorista talviolympialaislajien toivoista ;) Vasta viidennen kuukauden jälkeen kiinteät aloittavien ennätys tipahtaa yllättäen Campanian maakunnalle (63,1%), kun taas sisilialaisista lapsista on siihen ikään mennessä enää 20,8% jäänyt ilman syöttötuolin riemuja. Vauvan purkkiruokia mainostetaan massiivisilla TV-kampanjoilla, mutta myydäänkö niitä myös paljon, se jää mysteeriksi. Kampanjan mainoskuvassa valkotakkiset tohtorisedät ja –tädit tarkastelevat sosetta mikroskoopilla, kaikki on puhdasta, turvallista ja ravitsemuksellisesti tasapainotettua. Mahdollisesti isovanhempien suuri työpanos lastenlasten hoidossa jarruttaa teollisten vauvanruokien läpilyöntiä. Vauvalehdissä itsetehty ruoka kuvataan työlääksi, sen pitää olla puhtaista ja mielellään biologisista raaka-aineista tehtyä, liha höyrykeitettyä, kala ruodotonta, sen valmistamiseen ei tulisi käyttää monitoimikonetta koska sillä lailla ruokaan sekoittuu ilmaa joka aiheuttaa vauvalle ilmavaivoja (Bona Nestlén tehtaalla on töissä miljoona tätiä, jotka valmistavat soseen käsikäyttöisellä sosemyllyllä?!). Aukeaman vastakkaisella sivulla valkotakit poseeraavat nelivärikuvassa. Aloitusiästä riippumatta tavallinen kiinteiden ruokien pöytääntuontijärjestys on seuraava: ensimmäiseksi aloitetaan hedelmäsoseella, sitä seuraa kasvisliemeen tai maitoon (lypsettyyn tai korvikkeeseen) valmiista jauheesta tehty riisivelli, jonka voi suolaisessa versiossa maustaa tilkalla öljyä ja raastetulla parmesan-juustolla, jälkiruokaversiossaan hedelmäsoseella. Lihaa voi antaa velliin lisättävänä jauheena (liofilizzato), jos lapsi ei ole vielä valmis sulattamaan sitä soseena. Peruna tulee kuvioihin varsin myöhään, sitä ei tärkkelyspitoisena pidetä erityisen sulavana. Tavallisia aloitusvihanneksia ovat kesäkurpitsa ja porkkana. Gluteiinittomia viljoja seuraavat gluteiinilliset, ja kun lapsi on riittävän iso nielemään rakeisempaa ruokaa, korvataan vellijauhe pastinalla eli pikkupastalla. Sitä löytyy niin lastenruokatehtaiden vitaminoituina kuin tavallisena, loputtomissa muodoissa: on tähtiä, aakkosia, pelikorttien ruutuja ja ristejä, riisinjyviä tai omenansiemeniä muistuttavia ”siemeniä”. Kalaa, tomaattia ja kananmunaa lykätään myöhemmäksi, kuinka paljon, se riippuu lääkäristä ja tietenkin allergiataustasta. Suomalaista neuvolajärjestelmää vastaa Italiassa omalääkäri, neuvolantäti tai –setä joka siis on koulutukseltaan lastenlääkäri. Punnituksissa käydään aluksi kerran kuussa, sitten kahden kuun välein tai lääkärin ohjeen mukaan, puolivuosittain ja kahden vuoden jälkeen vain kerran vuodessa, jos ei ole muita huolia. Lastenruoat on varustettu yleensä valmistajan vastuusta vapauttavalla ohjetekstillä neljännestä kuusta lähtien lääkärin ohjeen mukaan, ja koska lääkäri päättää, hänen antamansa ohjeet siitä mitä ja milloin syödään voivat olla liikuttavan yksityiskohtaisia kellonaikoja ja kasvisliemen reseptiä myöten. Lastenruokafirmat rakastavat lääkäriä, ja viikoittain pistäytyvä esittelijä täyttää studion lentolehtisillä, vihoilla, kalentereilla, T-paidoilla, kuulakärkikynillä...