Imetystorstai

Tuttelin hinta on noussut, kun sitä ei enää saakaan myydä tappiolla, tai ei ainakaan alle tukkuhinnan. Ei saanut ennenkään, mutta eihän kaikkea nyt ehdi valvoa, nipottava viranomainenkaan. Se tarkoittaa Arttu Käyhkön Karjalainen-lehdessä julkaisemien tietojen mukaan sitä, että esimerkiksi Pilkon Citymarketissa ennen 17 senttiä maksanut kahden desin Tuttelipurkki maksaa nyt 38 senttiä. Nopean laskutoimituksen mukaan litrahinta on yli kaksinkertaistunut 85 sentistä 1,90 euroon. Tarkistin italialaisen kuluttajainjärjestön hintavertailun äidinmaidonkorvikkeen hinnoista vuodelta 2004. Tutteliin verrattavien nestemäisten korvikkeiden litrahinta vaihteli merkin mukaan 5,7-6,8 euron välillä! Käyhköläisen logiikan mukaan en voi olla huomaamatta että vaikka europyöristykset ovat nostaneet viininkin hintaa, saa korvikelitran hinnalla silti suoraan tuottajalta ostettuna jopa kuusi litraa kelvollista pöytäviiniä. Italia on vauras maa, ja vaikka taannoin poliittisessa keskusteluohjelmassa viisauksiaan laukonut Berlusconin ministeri (olen armeliaisuudessani unohtanut kuka) ihmetteli miten rikkaassa maassa voi muka olla köyhiä ihmisiä, jopa tilastotieteen laitos ISTAT oivaltaa että varallisuus jakautuu eurooppalaisittain poikkeuksellisen epätasaisesti. Hyvinvoinnin epätasajaon vaikutusta lasten terveyteen tarkastellaan Plos Medicine –verkkolehden artikkelissa. Miten tämä liittyy imetykseen? Italiassa imettävät eniten – yllätys yllätys – koulutetut ja työssäkäyvät äidit vauraassa pohjoisessa! Kaksi kolmannesta köyhistä perheistä asuu Etelä-Italiassa, ja köyhyys koskettaa todennäköisimmin – kas kummaa – lapsiperheitä... Moni imettämätön äiti ei ole valinnut itse imettämättömyyttään, ja yhdistelmä kallis korvike – puutteellinen imetystuki on yhteiskunnallisesti sietämätön. Alessandra Mussolini on ehdottanut ilmaista korviketta köyhille perheille – väärin, sillä ilman syvällisempää motivaatiota imetystuen parantamiseksi tehtäisiin (monen Nestlén korruptiokonferenssiin lennättämän lääkärin siunauksella) massiivinen tulonsiirto valtion terveys- ja sosiaalibudjetista ylikansallisille yhtiöille. Lisäksi köyhimmät lapset jäisivät ilman äidinmaidon terveydellisiä etuja. Ottaa pois hyvä, joka on ilmaiseksi annettu. Vielä sentään aurinko paistaa rikkaille ja köyhille (köyhille enemmän, sillä Padaniassa on sumuista), mutta huolellisesti miettimällä voi senkin epäkohdan korjata.