Arkitehtuuria

Työpöydällä CADissa suunnitelma levennettävästä sängystä, aivan niinkuin ruokapöytiä voi yleensä pidentää. Projekti on vielä hyväksytettävä perheneuvottelussa, ja mikäli sille näytetään vihreää valoa, on kököt detaljit alistettava puusepän kritiikille. En usko olevani keksimässä ruutia, tai korkeintaan keksin sitä lisää. Maailman sivu ongelmaa on lähestytty kaikenlaisilla sivustavedettävillä, joita voi käydä ihastelemassa Työväenasuntomuseossa. Italiassa vallitsevana ihanteena näyttää olevan se, että ensin hankitaan kaunis koti lastenhuoneineen, kalustetaan se, ja kaiken ollessa viimeinkin valmista hakeudutaan lapsettomuushoitoihin. Me olemme edenneet vanhanaikaisesti: ensin tehdään lapsia, ja sitten ihmetellään mihinkähän ne saa mahtumaan. Suomessa se on vieläkin aika yleinen suuntaus. Perhepeti ei näytä olevan vallan vieras italialaisille: ei niinkään ideologiana kuin de facto, kun puhutaan luottamuksellisesti niin kaksi kolmesta tenavasta taitaa nukkua äidin ja isän välissä kahtena yönä kolmesta. Ehkä sängyn voisi suunnitella suosiolla leveämmäksi, sama pätee lakanoihin ja makuuhuoneeseenkin.