Komposti kirjoitti taannoin lapsenuskostaan, ja myös Keksi pohti hengenasioita kevätväsymyksen kourissa. On täälläkin pohdittu. Osoituksena kevytmielisestä tapakristillisyydestämme kastoimme Huhtipojan. Valitsemamme kummitäti oli käynyt ripillä viimeksi oman konfirmaationsa yhteydessä. Kummisetäehdokkaamme sen sijaan reputettiin; hän on naimisissa eronneen naisen kanssa, siis, ei kirkollisesti vihittynä, ja kelvatakseen kummiksi hänen kai tulisi jättää vaimo ja kaksi lastaan. Totta puhuen uskoisin itse Nasaretilaisen suuttuvan moisesta ratkaisusta vielä enemmän kuin synnissä elämisestä. Kirkko instituutiona ei saa minulta kovin korkeita pisteitä.
Muori kävi kahden viikon vierailulla, Italiattaren koulu loppuu lauantaina, tällä viikolla vielä ehdin töihin mikäli Huhtipoika suostuu lepäilemään studion nurkkaan pingotetussa riippumatossaan.
4 kommenttia:
Ainakaan katolista kirkkoa ei voi syyttää lepsuudesta.
Itseäni vähän puistatti eilen, kun aamupäivällä viereisessä puistossa vietettiin "cresima"-juhlaa. (Messu vietettiin ulkona, vaikka oli suorastaan suomalainen kesäsää)Pappi tai joku mikä lie lukkari varoitti ennen messun alkua vaikka mistä, kännyköistä ja lasten juoksentelusta, juttelusta ym.: "muistakaa että tämä on sitten messu". Ei kuulostanut kovin juhlalliselta, minusta.Tai pyhältä.
Eiköhän se hartaus synny ihan itsestään, ilman varoitteluja. Tai ainakin niin tää aattelis.
Hei
Taas on virinnyt keskustelua lastenhoidosta, kasvatuksesta yms. Käyhän blogissa, ellei aihe väsytä. Heh.
Hei! Haastan sinut mukaan meemiin :)
Kuulostaapa kovin kristilliseltä! Mutta sitähän se kirkko on nykyään. Yksi kaveri toivotteli kirkkoa helvettiin, niin pahaa se kuulemma on tehnyt. Vielä en ole saanut selville, mitä se paha hänen elämässään tarkemmin ottaen on, mutta henkilökohtaista pahaa se ilmeisesti on. Kyseessä on biblebeltiltä muualle muuttanut katolisenkoulun käynyt kaveri.
Lähetä kommentti