lauantaina, kesäkuuta 24, 2006

Ärkku

Kaksikuinen on mukavaa seuraa. Hän hymyilee, tahtoo keskustella, osaa jo monia sanoja kuten gnu ja ärkku, sisko opettaa uusia. Lastenvaunujen kuomuun ripustettua villatupsua on hauska huitoa. Kun harmittaa, voi laittaa peukalon suuhunsa. Sitten pääsee – tai joutuu – kantoliinaan; hikiset mahat vastakkain alkaa taas unettaa, ja usein sitä herää ihan uudessa paikassa, vauvansiniset silmät ymmyrkäisinä. Kylvetystä, hierontaa, kuiva vaippa tai kotona ei vaippaa laisinkaan. Tanakka pakkaus siirtyy sylistä syliin, pehmeiden tätien rinnoilta miesten karvaisille käsivarsille ja takaisin. Huhtipoika viihtyy maidosta pinkeässä pikkubuddhan vartalossaan. Joskus täytyy kyllä suuttua, nukkuessa on päässyt tulemaan nälkä mutta palvelu hidastelee, sisko on unohtanut miten kengät laitetaan, hellalla kiehuu jokin. Silloin tissille voi huutaa tovin ennen syömään ryhtymistä: missä viivyttelit, minä olen nä-äin vihainen. Mä-ä, mä-ä, mä-ä. Aurinkoisella tuulellakaan ei toki käydä kiinni kuin sika limppuun: hetki hymyilyä ja kujertelua ruokailun edellä kuuluu hyviin seuratapoihin.

5 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Sympaattinen kirjoitus.
Ihanko tosi osaa r-äänteen?

Paperivuorineuvoksen pakinat kirjoitti...

Herttaista! On siitä niin kauan, kun itse....

Terveiset Anconan suunnalta! Ja Hyvää kesää helteestä huolimatta!

Ritva

Katja kirjoitti...

Joo, ranskalaisen. Etu- ja takavokaalien läimiminen samaan sanaan on taas ilmiselvää stadin slangia, oi, mikä ihmelapsi :)

ankka kirjoitti...

Ihana! Olisipa kiva tulla kaymaan teilla. Mutta ehka se ei mahdu reissureittiin mitenkaan. Miksi vauvat ovatkin niin ihania?

Sari kirjoitti...

:D
vauvathan osaavat kaikkia maailman kieliä. Sitten sitä pikkuhiljaa vanhetessaan kapenee taidoiltaan yksi-, kaksi- tai monikieliseksi.
Mutta en nyt siis tarkoita, etteikö huhtipoika olisi erityisen lahjakas monikielisyydessään! :)
Melkein voisi tulla vauvakuume..