tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Reunahuomautuksia 2

Suomalaisessa synnytyssairaalassa lukee lapsen rannekkeessa sukupuoli ja äidin sukunimi; Italiassa äidin rannekkeeseen kirjoitetaan lapsen nimi, joka on kirjattu kirjoihin ja kansiin suunnilleen heti napanuoran katkaisemisen jälkeen. Ehdin päivän muutaman ihmetellä appivainaan nimeä rannekkeessa, sitten totuin ajatukseen ja kotona otin lopulta rannekkeen pois. Sulttaanin isoisä ja kaima lepää tuntemattoman sotilaan haudassa Albaniassa tai Montenegrossa, jonne il Duce oli hänet lähettänyt imperiumiaan laajentamaan. Sadan vuoden yksinäisyydessä José Arcadion pojan nimi on Aureliano, jonka pojan nimi taas on José Arcadio…? Lähdekirjallisuutta on vaikea konsultoida kun toisella kädellä pitää tukea autuaasti kantoliinassa torkkuvan sylilapsen päätä. Italiattaren kummitäti synnytti kaksostyttönsä Tuppukylän sairaalassa, sektiolla täysanestesiassa niin kuin täällä on tapana. Synnytyksen jälkeen joku leikkaussalihenkilökunnasta astuu ulos ilmoittamaan tyttöjen isälle että kaikki meni hyvin, ja tiedustelee mitkä nimet lapsille laitetaan: isä pyytää saada ensin nähdä tytöt, ja saa vastaukseksi ylettömästä vaivasta tuskaantuneen tämän kerran, jos se todella on välttämätöntä. Kun Tuppukylän sairaalan synnytysosasto lakkautettiin, en osannut olla menetyksestä vilpittömän pahoillani.

2 kommenttia:

Hallatarinoita kirjoitti...

Kuinka teillä on elo sujunut uuden tulokkaan kanssa?
Pääsetkö pitkääkään matkaa eteenpäin lastenvaunujen kanssa, kun mammat ihastelee ja lepertelee...? =)

Onko sisko mustis?

Katja kirjoitti...

Kurkistelevat kantoliinaan, varsinkin isonneidin koulukaverit ovat uteliaita ja piirittävät meidät luokkahuoneen ovella. Sisko on hirmu ylpeä, vähän liiankin innokas (minun mielestäni pikkuveljeä EI kannattaisi mennä pussaamaan jos se on juuri - vihdoinkin - nukahtanut, mutta...).