Reunahuomautuksia

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, ei Tiina enää kirjoitakaan graduaan synnytyskertomuksista. Aion silti vääntää omani, kunhan joudan. Toistaiseksi saatte tyytyä murusiin! Julkinen sairaala: kahden hengen huoneet. Kello kuudelta hoitaja tuo kuumemittarin ja mahdollisen lääkityksen, vauvalassa yöpyneet kärrätään äideilleen, huoneessa olleet viedään vauvalaan vaipanvaihtoon. Seitsemän pintaan alkaa paikalle saapua naapuripedin rouvan sukulaisia. Kahdeksalta pappi kulkee käytävän päästä päähän messuten avemariaa, kymmenen aikaan lääkärit tarkistavat potilaat ja sen ajaksi sukulaiset heitetään pellolle. Myös vauvat kärrätään vauvalaan pediatrin syyniin. Avemarian ja lääkäreiden välillä saa aamiaista, marmelaatia on vaikea levittää lusikalla, mutta se nyt tuskin on julkisen terveydenhoidon suurin epäkohta. Huoneessa on vessa, se on hyvä, suihkua ei ole koko osastolla. Sairaala on rakennettu rinteeseen, tuuli ulvoo ikkunanraoissa. Kätilöopiston nakkikastikkeen ei tarvitse hävetä italialaisten vastineidensa rinnalla: yhtä lailla pahaa, suolatonta, pasta pas*aksi keitettyä. Juuri sairaalaan tullessamme kolmantensa synnyttäneen naapuripedin rouvan äiti tuo kotoa parempaa, minä synnytän niin myöhään että jään kokonaan ilman illallista, haaveilen kotiamme lähellä sijaitsevan pizzerian noutopizzasta joka taatusti jäähtyisi viidenkymmenen kilometrin matkalla, mutta, kuten todettu on, maistuu usein vielä seuraavanakin aamuna jääkaappilämpöisenä. Rouvalla on todella paljon sukulaisia. Niitä riittää koko päivälle; ne tuovat lahjoja ja kukkia, niitä kestitään. Ydinjoukot ovat varustautuneet leivonnaisilla, pikkupizzoilla, likööreillä ja katkeroilla. Viinasten valikoima riittäisi pienelle baarille: suku valtaa kolmannen vaatekaapin sen seitsemälle sortille. Vieraitteni lukumäärä ei ylitä neljää henkeä kerralla, hyvä, eivät mahtuisi väenpaljouden sekaan, keskustelevat Rifondazionen vaalituloksista, minut on leimattu ja lokeroitu. Tutut kätilöt käyvät tervehtimässä vuoronsa alkaessa, muutamaa huonetta edempänä on samalla synnytysvalmennuskurssilla käynyt äiti esikoispoikansa kanssa, sektio, perätila, toipuu hyvin. Yksi vuorokausi menee sosiaaliantropologian sivuaineopintojen piikkiin, toisen yön jälkeen allekirjoitan paperit ja lähden kotiin omalla vastuulla. Sairaalakäytännön mukaan kakkua kestäisi kolme yötä, neljä, jos on synnyttänyt illalla.