Aina välillä joku arvovaltainen psykologi esittää näkemyksensä siitä kuinka tärkeää lapsen on nukkua omassa vuoteessa, mahdollisesti myös omassa huoneessaan, viimeistään kolme vuotta täytettyään, oidipaalivaiheeseen tultuaan. Katin marjat, luonnonvastaista, sanon minä. Mikään nisäkäs ei yritä nukuttaa pentujaan toisessa pesässä.
Ehdin kommentoida asiaa jo sähköpostilistalla, mutta koska väite on minusta niin naurettava, julistettakoon sitä kaikelle verkkokansalle tässäkin. Tehdään normi omasta sängystä ja huoneesta, käytössä nytkin vain pienellä osalla planeettaa, ja koko lajin historian kannalta relevanssiltaan samaa luokka kuin yhden hyttysen pieru aivan keskellä Saharaa. Sitten rakennetaan siihen sopiva psykologinen teoria. Sama pätee muihin kasvatuspsykologian kukkasiin kuten pitkä imetys vaikeuttaa lapsen itsenäistymistä tai pitää saada istua paskat Pampersissa, muuten tulee traumoja.
(Tänä yönä toki vähän kypsytti kun mahaa potkittiin sekä sisä- että ulkopuolelta.)
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?
7 vuotta sitten
4 kommenttia:
Tuo kirja on ilmestynyt suomeksikin, ihana :) Olisikohan nimeltään Maailman suurin sänky tms.
Lueskelin kampaajalla uusinta Meidän perhe -lehteä, jossa suomalainen Kansallisbaletin tanssija+pankinjohtaja -perhe kertoi olevansa luomuperhe: pitkään on imetetty ja perhepedissä nukuttu. Piti heti tekstailla omalle toimitusjohtajapukumiehelleni (kok) ettei hän kokisi oloaan niin omituiseksi :)
Hanna G
Etköhän liene oikeassa tuossa perhepetijutussa, jos se toimii teillä silloin se on hyvä, sanokoot psykologit mitä tykkää. Teillähän olikin muistaakseni normaalia leveämpi perhepeti.
Pitkään lapset haluavat tosiaan olla lähellä, eivätköhän he itse tiedä milloin ovat valmiita erkanemaan vanhemmistaan kauemmas eli omaan huoneeseensa, kyllä sekin hetki tulee.
Itse nukutin lapset kainaloon, yleensä kuunneltiin joko musiikkia tai luettiin, rakastin satujen lukemista koska ne oli niin ihania, molemmissa kainaloissani oli lapsi (ikäeroa vain vuosi). Isä sitten nosteli heitä omiin peteihinsä tultuaan töistä, yleensä itsekin olin nukahtanut. Näin toimittiin jo senkin takia ettei ollut sellaista normaalia leveämpää sänkyä vaan tavallinen parisänky ja saatiinhan me sitten yhteistä aikaakin vielä isin kanssa.
Aluksi lapsen sänky oli ihan oman sängyn vieressä, sellainen nuorisosänky mataline laitoineen eli sieltä lapsi voi kömpiä itse takaisin viereemme jos siltä sattui tuntumaan jostain syystä. Sitten pikku hiljaa oppivat myös omaan huoneeseensakin. Eka huone oli vaikkapa vaatehuoneesta muunnettu nukkumapaikka ja sitten lopulta kauempana oleva oma huone. Omat lapset oppivat omiin huoneisiinsa ennen kouluun menoa. Ja itsellisiä heistä on kasvanut.
Hassu ajatus, että vauvalla olisi oma huone, miten se yleensä onnistuu? Joissain hassuissa amerikkalaisissa elokuvissa sellaista näkee, tosi outoa! Mitähän traumoja sellaisesta seuraa lapselle? Oikein puistattaa ajatuskin moisesta.
nON CAPISCO NULLA DI QUEL CHE C'E SCRITTO è FINLANDESE? VEDO CHE PERO' CI SONO POST IN ITALINO E ALLORA TI LASCIO UN SALUTO,CIAO COMPAGNA!!SONO ARRIVATA A TE TRAMITE UN BLOG DI UN RAGAZZO CHE SCRIUVE ANCHE IN ITALIANO,C'ERA IL TUO LINK E SONO PASSATA A CURIOSARE MI HA INCURIOSITO LA GIF DI BEPPE GRILLO "PARLAMENTO PULITO"GRANDE,UN SALUTO GABRY/BABELLE
http://spaces.msn.com/mondogabriella9/
Perhepeti on vanhempi keksintö kuin puoluejaot, eikä kukaan kai nukkuessaan pidä kravattia (ellei sitten nuku töissä pää näppiksellä)...
Meillä sängyn leventäminen jäi valitettavasti teoreettiseksi pohdinnaksi, mutta lisäpatjan voi makuuhuoneeseen kantaa tarpeen vaatiessa... tilaa on vielä, ilman että toteutuisi tuon Maailman suurimman sängyn pahaenteinen mutta maailman suurin sänky oli myös maailman raskain sänky, ja seinien purkaminen oli tehnyt talosta heikon ja huteran! Sulttaani voi myös jatkaa sohvalla nukkumista, sinne se viime aikoina on sammunut vaalinalusohjelmaa katsellessa, ja on makkarissa yksi käyttämätön lastensänky, kukaan ei kiellä isoneitiä menemästä sinne jos ahtaalta tuntuu. Vaan ei sillä kyllä ole aikomusta.
Lähetä kommentti