Ystävättäreni Rusetti lähetti minulle kuvan mimoosat muutama vuosi taaksepäin; näppäränä tietoteknisenä naisena hän oli läimäissyt kimpun skanneriin! Onnea kaikille neuvokkaille naisille!
Italiassa naistenpäivästä käytetään yleisesti nimitystä Festa delle donne, mutta kuten vanhan polven feministi, toveri Angelina muistuttaa, päivän oikea nimi on Giornata internazionale delle donne. Ei tässä järin ole aihetta juhlia, vaikka kaupallinen puoli tarjoaakin yhden päivän emansipaatiota, illallista tyttöporukalla, perhekalleuksiaan heiluttelevaa miesstripparia... Juhlimisen aiheettomuus kiteytyy ehkä parhaiten muutama päivä sitten kanavapujottelun lomassa näkemääni ay-liikkeessä melko korkealle pallille päässeen naisen haastatteluun: hän kertoi että koko pulju on pääasiallisesti miesten käsissä, koska miehillä ei ole perhettä. Siis, onhan heillä, mutta. Ehkä voisin kirjoittaa lastun naisten määrästä hallituksessa tai parlamentissä, mutta odotetaan nyt edes huhtikuun vaaleihin. Kerron sitten muuttuiko mikään.
Lähdimme kuitenkin naisväen kesken aamupäiväksi provinssipääkaupunkiin ostoksille. Minun ostoslistaani painaa sairaalakassin täydentäminen: Italiattaren ponnistin maailmaan elegantisti Kättärin yöpaidassa, mutta täällä täytyy ottaa mukaan omat vetimet. Siis: pari edestä napitettavaa yöpaitaa, aamutakki, tossut, verkkopöksyjä, siteitä, sukat, paperinenäliinoja, kertakäyttömukeja, paperisia lautasliinoja... Kätilöiden jakamassa ostoslistassa mainittu hunajapurkki antaa aihetta toivoa, ettei synnytyksessä edellytetä täyspaastoa (WHO:n suositusten vastainen, mutta monessa italialaisessa sairaalassa siitä huolimatta noudatettu käytäntö). Manteliöljystä odotan täsmällisempiä ohjeita: kelpaako Weledan välilihaöljy tai manteliöljy jonka parasta ennen -päivä on jo ummessa? Jos sillä hierotaan, saa minun puolestani olla viimevuotistakin.
(Kuten monet turhamaiset italialaiset rouvat, päädyin lopulta vinguttamaan visaa ja ostamaan aika hienon ja hintavan yöpaita-aamutakkikokonaisuuden. Stadin yöpaita saa puolestani olla vanunut vaaleanpunainen trikoo, mutta jos minun täytyy maksaa vetimistä, en kykene ostamaan torilta sataprosenttisesta polyesteristä ommeltua kauhtanaa jossa on nallekarhun kuvia... epäilen kärsiväni elinikäisestä prinsessasyndroomasta, analysoikoon ken kykenee.)
5 kommenttia:
Kas, enpä yhtään ihmettele, että italaialainen ystävättäreni päätti synnyttää kotona.
Vaikka käsittääkseni ekan pyöräytti Suomessa.
Entàs ne parhaimmat lakanat? Kun suku tulee onnittelukàynnille sairaalaan...
Muuten melkein 16 vuotta sitten sektiosynnytin toisen poikani ja hàn oli vieressàni heti.( Nursery oli henkilòkunnan tupakkahuoneena!!) Ensimmàiset 3 yòtà sain nukkua kun poikaa valvoi maksettu ulkopuolinen sairaanhoitaja. Olin RC:n Riunitissa eli yleisessà sairaalassa.
Naistenpàivàà ei ole juhlittu. Perjantaina menemme "ulkomaannaisten" kanssa pizzalle. Leppoisaa odotusaikaa.OP
Ah, tulee muistot mieleheni nyt...
Itselläni ei ollut aikaa valmistella kunnolla sairaalakassia, kun poikani päätti ulostautua etuajasa, ja viimehetken ihmisenä en ollut vielä valmis. Siis aika virttyneissä trikoissa minä siellä policlinicon käytävillä hiihdin, eipä tuo paljon menoa haitannut. Prinsessa-syndrooman jätin naulakkoon pariksi päiväksi :)
Samassa huoneessa kanssani oli kaksossynnyttäjä, jonka aviomies ei paljon vierailuajoista välittänyt, vaan vartioi aamusta iltaan sankarillista vaimoaan, jos tämä vaikka tarvitsisi lasin vettä. Se siitä yksityisyydestä.
Sain minäkin taas väännettyä jotain naistenäivästä sinne omaan blogiini...
Minustakin on kehkeytynyt kotisynnytysten kannattaja, vaikka ei meidän maakunnassamme siinäkään suhteessa ole juhlimista: kotikätilöitä ei löydä itkemälläkään, julkinen puoli ei maksa takaisin kuluja (toisin kuin Emilia Romagnassa, Piemontessa, Marchessa). Säästyisipä ainakin sairaalakassin pakkaamisen vaiva, ja voisi juoda omasta mukista... vitsi vitsinä, kyllä kotisynnyttäjäkin pakkaa sairaalakassin, joskus voi tulla lähtö kesken kaiken mutta useimmiten se tapahtuu kiireettä ja hyvässä päiväjärjestyksessä. Silloin kotikätilön ja sairaalan henkilökunnan soisi olevan puheväleissä.
Omien pitsisten kapiolakanoiden tuomista sairaalaan lienee jarruteltu hygieniasyistä, ja todennäköisesti RC:n Riunitissa saa nyt tapella verissä päin saadakseen vauvan vierihoitoon... minä antaisin mielelläni henkilökunnalle tupakkahuoneen takaisin ;) mutta ilman muuta sektioitu äiti tarvitsee enemmän apua vauvan hoitamiseen (siksikään ei kannattaisi leikata joka toista synnyttäjää).
Ai Sari, kiva kuulla sinustakin!
Alustavasti olen ajatellut käyttää "työvaatteena" ystävättären siskon minulle kierrättämää pitsein somistettua puuvillayöpaitaa jota tyylistä päätellen on varmaan käytetty keskimmäisen, noin yksitoistavuotiaan viehkon neidon maailmaan saattamiseen. Aika karmea, mutta likaantuu se kuitenkin, nykyään varsinkin kun vaatimalla vaatien (ja minähän vaadin!) voi saada kersan pesemättömänä köllimään mahan päälle.
Lähetä kommentti