Silppua

Siivosin sunnuntai-iltapäivän ratoksi kirjoituspöytää, ja kaiken paperin keskeltä löysin lapun jonka voin hyvin mielin heittää pois vasta kirjoitettuani muistiinpanoni pysyvään muotoon. Siis nyt, kaiken kansan iloksi: Kaksivuotiaiden kaupungissa asuvien Australian aboriginaalilasten imetysprosentti on 20, puskassa asuvien 60%, kun taas valtaväestön vertailuluvuksi tarjotaan yhtä prosenttia. Kolmivuotiaiden tissittelyluvut ovat vastaavasti 5%, 16%, ja 0,4%. (lähde tuntematon)

Autoilua

Lukuunottamatta toiseen kertaan kuuden kuukauden sisällä irronnutta pakoputkea olen selvinnyt kunnialla eilisestä imetystukiryhmän kokoontumisesta, ajokilometrejä yhteensä 80. Jos kuvittelisin itseni Helsinkiin ja maakuntamme Suomeen, meillä olisi kolme imetystukiryhmää koko Etelä-Suomen läänissä: yksi Porvoossa, yksi Lahdessa ja kolmas Hämeenlinnassa.

Neuvolameininkiä

En lakkaa koskaan ihmettelemästä miksi italialaisessa sairaalassa tai lääkärin vastaanotolla - julkisella tai yksityisellä - on mahdotonta ilmoittaa potilaille kutakuinkin tarkkaa aikaa jolloin vaivautua paikalle. Ilmotetaan muutamalle tusinalle pallomahalle että kätilö/gynekologi on paikalla kello kymmenen viisitoista, pistetään mammat käytävälle seisoskelemaan ja kutsutaan sisään sattumanvaraisessa järjestyksessä (vetävät hatusta: otetaan tänään ensin rakenneultrat, joohan). Harakoille mennyttä työpäivää lukuunottamatta tämänpäiväinen neuvolakäynti oli myönteinen kokemus, lähinnä henkilökunnan inhimillisen otteen ja huumorintajun ansiosta. Huoneessa oli samanaikaisesti paikalla kolme hoitajaa ja gynekologi - ehkä jono olisi juossut nopeammin jos jokainen olisi vastaanottanut omassa kopperossaan, mutta... Edellisellä käyntikerralla täytetty potilaskorttini oli kadonnut, se oli joutunut aakkosjärjestyksessä italialaiselle mieluisempaan aakkoseen josta se ponnahti esille vasta uutta korttia (toivon mukaan) oikeaan paikkaan tai oikean paikan lähelle laitettaessa. Ultraäänen olisin voinut välttääkin, mutta sydänäänten kuuntelu ilman kaupanpäälliseksi tulevaa monitorikuvaa on ilmeisesti out. Medikalisaatiota. Jos kädessäsi on vasara, koko maailma näyttää yht'äkkiä naulalta. Olen tyytyväinen siitä että päätin kokeilla julkista terveydenhoitoa, johon raskauden seuraamisessa luottaa maakuntamme äideistä vain 6%. Edellisessä raskaudessani kävin yksityisellä koska kaikki tekevät niin, maksoin itseni kipeäksi, ilman kuittia peräti, ja sain koko rahan edestä hoitoa vaivoihin joita minulla ei mielestäni edes ollut. Sairaalassa työskentelevillä lääkäreillä on useimmassa tapauksessa lisätyönä oma yksityisvastaanottonsa. Julkiseen terveydenhuoltoon luottavat äidit ovat joko liian köyhiä, tai jollain salaperäisellä tavalla selvillä tai ainakin aavistelemassa sitä ettei palvelun määrä, välttämättä laatukaan, parane maksamalla. Kuulumme mahdollisesti molempiin kategorioihin, mutta koska en ole halukas vastaanottamaan holhoavaan äänensävyyn esitettyjä suosituksia siitä minkä merkkistä foolihappoa (=mikä lääketehdas on maksanut viimeisen konferenssimatkan) minun on syötävä, yritän näyttää asiantuntevaa ja laatutietoista naamaa. Muutama lukiovuosina sairaala-apulaisena viettämäni kesä osoittautuu käyttökelpoiseksi lähteeksi josta ammentaa. Kuvio sinällään on melko monimutkainen: lähete terveydenhoitajan tai gynekologin tarkastukseen, ultraääneen ja laboratoriokokeisiin haetaan omalääkäriltä. Lähetteen kanssa mennään sairaalaan tai yksityiseen laboratorioon jolta julkinen terveydenhoito ostaa palveluita. Valmiit laboratorioanalyysit kiikutetaan äitiyspoliklinikalle (tai gynekologin yksityisvastaanotolle) luettavaksi. Kotikaupunkimme sairaalan äitiys- ja gynekologinen poliklinikka lakkautettiin yhdessä synnytysosaston kanssa maakunnan terveydenhuollon edellisessä saneerauksessa. Varauksen jonkun toisen kaupungin sairaalan poliklinikalle voi tehdä onneksi läheisessä apteekissa, jos paikalla on internettiä käyttävä nuori farmaseutti.

Imetyssunnuntai

Imetetäänkö Italiassa joka kadunkulmassa? Vastaan myöntävästi, jos mukaan lasketaan kirkkotaide ja kadunkulmien alttarisyvennykset. Imetysviikon viimeinen päivä ja pyhäpäivä on omistettu Taivaalliselle Imetystukiäidille. Google-haku sanoilla Madonna del latte ja Nuestra Señora de la leche tuottaa tuloksia, ja sieltä täältä kovalevylle poimimieni kuvien huipennukseksi löysin aiheesta perusteellisen gallerian. Säästän lukijan kopioiltani ja puutteellisilta lähdeviitteiltä. Kotikatumme Jumalansynnyttäjä imettää, se oli jäänyt minulta vuosien ajan huomaamatta kuluneen freskon ja rintaa kainosti peittelevän käden ansiosta. Näin todellisuudessakin saattaa käydä monelle julki-imettäjälle, jos ei nyt ihan läväytä tissejä kahvilapöydälle, suihkuta maitoa vastapäätä istuvan silmään tai pudota rintakumia lattialle ja (luonnollisesti) kiroile, niin ilmiselvä imetystilanne saattaa jäädä ihmisiltä näkemättä koska he eivät odota näkevänsä sitä (lähestyen) ai kun soma vauva, nukkuuko... ei, sehän syö... anteeksi, anteeksi, en halua häiritä... IBFAN Italian Nestlé-boikottia koordinoivan verkoston herkullinen postikortti on velkaa kirkkotaiteelle, imettävän äidin taakse herkullisesti sijoittuva aurinko muodostaa mariaanisen sädekehän!

Imetyslauantai

Viikon lähestyessä loppuaan olen jälkiruuaksi säästänyt katsauksen tilastoimattomiin taaperoimijöihin. Vilkaisu Italian terveysministeriön sivuille antaa luvan imetyksen jatkamiseen toisena elinvuonna ja ylikin. Henkilökohtaisesti olen tavannut joitakin taaperoimettäjiä jopa imetyshihhulipiirien ulkopuolella, puhumattakaan taaperoimetetyistä, jollaisiksi on tunnustautunut useampikin viisi-kuusikymmentäluvulla syntynyt kolleega. Napolilaisen anoppini kahdeksanlapsisesta sisarusparvesta jokainen on saanut rintaa puolitoistavuotiaaksi ja vierottunut uuden raskauden myötä, poikkeuksena iltatähti joka vierotettiin kolmen-neljän vuoden iässä sivelemällä rintaan peperoncinoa. En ole kysynyt enolta pitääkö hän tulisesta ruuasta. Kaikki tilastointi näyttää pysähtyvän lapsen kahdennelletoista elinkuukaudelle. Istituto Danone antaa kymmenen vuoden takaisessa tutkimuksessaan yli yksitoistakuisten imetettyjen määräksi vajaat 11%, tuoreempi tutkimus (Grandolfo et al, Indagine conoscitiva sul percorso nascita, 2002) antaa alueelliset luvut jotka vaihtelevat – yllätys yllätys – vanhojen tuttujemme Bolzanon 19,8% ja Sisilian 8,7% välillä. Vertailukohtana käytän Kaija Hasusen lukuja vuoden 2000 tutkimuksessaan, sen mukaan yli yksitoistakuisten imetettyjen osuus Suomessa on noin neljännes kaikista lapsista, 26%. Aiempien täysimetystilastojen rökittämänä arvioin että tässä kohdassa voi viimeinkin varovasti liputtaa.

Imetysperjantai

Miten kiinteät tulevat kuvioihin Italian pienokaisille? Rakkaat taulukkoni kertovat, että neljänteen ikäkuukauteensa mennessä lusikan on ottanut kauniiseen kätöseensä 50,6% sisilialaislapsista, mutta vasta 15,8% Bolzanon nuorista talviolympialaislajien toivoista ;) Vasta viidennen kuukauden jälkeen kiinteät aloittavien ennätys tipahtaa yllättäen Campanian maakunnalle (63,1%), kun taas sisilialaisista lapsista on siihen ikään mennessä enää 20,8% jäänyt ilman syöttötuolin riemuja. Vauvan purkkiruokia mainostetaan massiivisilla TV-kampanjoilla, mutta myydäänkö niitä myös paljon, se jää mysteeriksi. Kampanjan mainoskuvassa valkotakkiset tohtorisedät ja –tädit tarkastelevat sosetta mikroskoopilla, kaikki on puhdasta, turvallista ja ravitsemuksellisesti tasapainotettua. Mahdollisesti isovanhempien suuri työpanos lastenlasten hoidossa jarruttaa teollisten vauvanruokien läpilyöntiä. Vauvalehdissä itsetehty ruoka kuvataan työlääksi, sen pitää olla puhtaista ja mielellään biologisista raaka-aineista tehtyä, liha höyrykeitettyä, kala ruodotonta, sen valmistamiseen ei tulisi käyttää monitoimikonetta koska sillä lailla ruokaan sekoittuu ilmaa joka aiheuttaa vauvalle ilmavaivoja (Bona Nestlén tehtaalla on töissä miljoona tätiä, jotka valmistavat soseen käsikäyttöisellä sosemyllyllä?!). Aukeaman vastakkaisella sivulla valkotakit poseeraavat nelivärikuvassa. Aloitusiästä riippumatta tavallinen kiinteiden ruokien pöytääntuontijärjestys on seuraava: ensimmäiseksi aloitetaan hedelmäsoseella, sitä seuraa kasvisliemeen tai maitoon (lypsettyyn tai korvikkeeseen) valmiista jauheesta tehty riisivelli, jonka voi suolaisessa versiossa maustaa tilkalla öljyä ja raastetulla parmesan-juustolla, jälkiruokaversiossaan hedelmäsoseella. Lihaa voi antaa velliin lisättävänä jauheena (liofilizzato), jos lapsi ei ole vielä valmis sulattamaan sitä soseena. Peruna tulee kuvioihin varsin myöhään, sitä ei tärkkelyspitoisena pidetä erityisen sulavana. Tavallisia aloitusvihanneksia ovat kesäkurpitsa ja porkkana. Gluteiinittomia viljoja seuraavat gluteiinilliset, ja kun lapsi on riittävän iso nielemään rakeisempaa ruokaa, korvataan vellijauhe pastinalla eli pikkupastalla. Sitä löytyy niin lastenruokatehtaiden vitaminoituina kuin tavallisena, loputtomissa muodoissa: on tähtiä, aakkosia, pelikorttien ruutuja ja ristejä, riisinjyviä tai omenansiemeniä muistuttavia ”siemeniä”. Kalaa, tomaattia ja kananmunaa lykätään myöhemmäksi, kuinka paljon, se riippuu lääkäristä ja tietenkin allergiataustasta. Suomalaista neuvolajärjestelmää vastaa Italiassa omalääkäri, neuvolantäti tai –setä joka siis on koulutukseltaan lastenlääkäri. Punnituksissa käydään aluksi kerran kuussa, sitten kahden kuun välein tai lääkärin ohjeen mukaan, puolivuosittain ja kahden vuoden jälkeen vain kerran vuodessa, jos ei ole muita huolia. Lastenruoat on varustettu yleensä valmistajan vastuusta vapauttavalla ohjetekstillä neljännestä kuusta lähtien lääkärin ohjeen mukaan, ja koska lääkäri päättää, hänen antamansa ohjeet siitä mitä ja milloin syödään voivat olla liikuttavan yksityiskohtaisia kellonaikoja ja kasvisliemen reseptiä myöten. Lastenruokafirmat rakastavat lääkäriä, ja viikoittain pistäytyvä esittelijä täyttää studion lentolehtisillä, vihoilla, kalentereilla, T-paidoilla, kuulakärkikynillä...

Imetystorstai

Tuttelin hinta on noussut, kun sitä ei enää saakaan myydä tappiolla, tai ei ainakaan alle tukkuhinnan. Ei saanut ennenkään, mutta eihän kaikkea nyt ehdi valvoa, nipottava viranomainenkaan. Se tarkoittaa Arttu Käyhkön Karjalainen-lehdessä julkaisemien tietojen mukaan sitä, että esimerkiksi Pilkon Citymarketissa ennen 17 senttiä maksanut kahden desin Tuttelipurkki maksaa nyt 38 senttiä. Nopean laskutoimituksen mukaan litrahinta on yli kaksinkertaistunut 85 sentistä 1,90 euroon. Tarkistin italialaisen kuluttajainjärjestön hintavertailun äidinmaidonkorvikkeen hinnoista vuodelta 2004. Tutteliin verrattavien nestemäisten korvikkeiden litrahinta vaihteli merkin mukaan 5,7-6,8 euron välillä! Käyhköläisen logiikan mukaan en voi olla huomaamatta että vaikka europyöristykset ovat nostaneet viininkin hintaa, saa korvikelitran hinnalla silti suoraan tuottajalta ostettuna jopa kuusi litraa kelvollista pöytäviiniä. Italia on vauras maa, ja vaikka taannoin poliittisessa keskusteluohjelmassa viisauksiaan laukonut Berlusconin ministeri (olen armeliaisuudessani unohtanut kuka) ihmetteli miten rikkaassa maassa voi muka olla köyhiä ihmisiä, jopa tilastotieteen laitos ISTAT oivaltaa että varallisuus jakautuu eurooppalaisittain poikkeuksellisen epätasaisesti. Hyvinvoinnin epätasajaon vaikutusta lasten terveyteen tarkastellaan Plos Medicine –verkkolehden artikkelissa. Miten tämä liittyy imetykseen? Italiassa imettävät eniten – yllätys yllätys – koulutetut ja työssäkäyvät äidit vauraassa pohjoisessa! Kaksi kolmannesta köyhistä perheistä asuu Etelä-Italiassa, ja köyhyys koskettaa todennäköisimmin – kas kummaa – lapsiperheitä... Moni imettämätön äiti ei ole valinnut itse imettämättömyyttään, ja yhdistelmä kallis korvike – puutteellinen imetystuki on yhteiskunnallisesti sietämätön. Alessandra Mussolini on ehdottanut ilmaista korviketta köyhille perheille – väärin, sillä ilman syvällisempää motivaatiota imetystuen parantamiseksi tehtäisiin (monen Nestlén korruptiokonferenssiin lennättämän lääkärin siunauksella) massiivinen tulonsiirto valtion terveys- ja sosiaalibudjetista ylikansallisille yhtiöille. Lisäksi köyhimmät lapset jäisivät ilman äidinmaidon terveydellisiä etuja. Ottaa pois hyvä, joka on ilmaiseksi annettu. Vielä sentään aurinko paistaa rikkaille ja köyhille (köyhille enemmän, sillä Padaniassa on sumuista), mutta huolellisesti miettimällä voi senkin epäkohdan korjata.

Imetyskeskiviikko

No niin, olemme todenneet että italialaiset imetystilastot ovat kutakuinkin eurooppalaista keskitasoa, eikä Ranska olekaan nelikuisten täysimetettyjen prosenttiosuuden valossa maailman imetysvihamielisin maa, niinkuin joidenkin ulkosuomalaisäitien kohtaamien lääkärien lausuntojen mukaan voisi kuvitella... Miten imetys alkaa Italiassa? Ei loistavasti, näkemäni ja kuulemani mukaan. Kahden tunnin sisällä synnytyksestä rinnalle on päässyt 77% vauvoista Etelä-Tirolissa, Bolzanossa, mutta vain 19% Campaniassa. Ensimmäisen vuorokauden aikana Bolzano on saavuttanut 94,4%, mutta sisilialaisista vauvoista edelleenkin vain 73,7% on päässyt rinnalle. Maakunta jossa asun näyttäytyy tilastoissa hieman Sisiliaa ja Campaniaa kauniimpana (20,0% ja 78,6), mutta vauvan saaminen vierihoitoon on mahdollista vain harvoissa sairaaloissa, vauvat tuodaan imetettäväksi aikataulun mukaan, usein unisina, piripintaan lisämaidolla ja glukoosiliuoksella täytettyinä. Italialaisia voi hyvin kuvata adjektiivilla buonista. Buonista on henkilö joka pitää lapsista, rauhasta, rakkaudesta ja puista, mutta ei siitä huolimatta välttämättä lajittele roskiaan tai tee muuta käytännön elettä maailman parantamiseksi. Vuonna 1991 Italia allekirjoitti WHO:n ja Unicefin BHFI- eli vauvamyönteisyysaloitteen, mutta vielä vuonna 2000 yhtäkään sairaalaa tai klinikkaa ei oltu sertifioitu. Tänä päivänä WHO:n vauvamyönteisyyssertifikaatti on myönnetty 9 sairaalalle (vuoden 2004 loppuun mennessä vain 8/700, eli 1% kaikista synnytyssairaaloista. Suomen vastaavat luvut olivat 4/33 eli 12%, Ruotsissa 64/67 eli 97%). Vauvamyönteisyyssertifioidut sairaalat jakaantuvat maantieteellisesti seuraavasti: Pohjois-Italia Merano (Bolzano) Bressanone, (Bolzano) Vipiteno (Bolzano) Bassano del Grappa (Vicenza) Soave (Verona) l'Ospedale Santa Maria degli Angeli, Pordenone (PN) Keski-Italia Ospedali riuniti di Valdichiana, Montepulciano (Siena) Casa di cura Santa Famiglia, Roma (sertifioitu 3.5. 2005) Etelä-Italia Casa di Cura La Madonnina, Bari (BA)

Imetystiistai

Imetysviikon tiistain kunniaksi päätin tehdä kierroksen eri maiden imetystilastoihin. Indagine Bonatiin viittaava artikkeli antaa täysimetettyjen nelikuisten määrästä seuraavanlaisia lukuja: Italia 37% Espanja 44% Ranska 15% Iso Britannia 28% Saksa 33% Pörröltä löytyvät lisäksi seuraavat luvut: Suomi 14% Ruotsi 68,3% USA 30,7% Norja 44% Pohjois- ja Etelä-Italian välisiä eroja etsiessäni en löytänytkään enää täysimetettyjä, vaan täys- ja enimmäisimetettyjen summan joka nelikuisilla vaihteli Emilia Romagnan 82,1% ja Sisilian 44,2% välillä (vastaavat luvut Suomi 66%, Ruotsi 83,2%, Norja 85%, USA 43,2%). Jatkan tutkimusmatkaani.

Imetysviikko

Imetysviikko Pohjoismaissa alkaa tänään, Italiassa olemme ehtineet jo ohittaa sen vähin äänin lokakuun ensimmäisellä viikolla. Listaviestejä ja blogimerkintöjä lukuunottamatta rikkumaton mediahiljaisuus, kaukana pääkaupungissa Roomassa kätilöiden ja LLL:n järjestämä tapahtuma jossa puhuttu imetyksestä ja kotiruuasta. Tähtiluennoija Jack Newman on tietääkseni esiintynyt Cataniassa menneenä viikonloppuna, mutta syksyn hämärtyessä ja mahan kasvaessa tuntuu Sisiliakin kaukaiselta, junaa joutuisi vaihtamaan pari kertaa ja Messinansalmen silta on vasta insinöörin CADilla. Toivon gurun vierailun nostavan Sisilian imetystilastoja valtakunnallisista pohjalukemista. Miksi ihmeessä imetysviikko ei voi olla koko maailmalle yksi ja sama? Onko imetysviikolla omaa tunnusta? Sopisiko maidonvalkoinen nauha takinpieleen? Ei kovin originellia, pikaisen nettihaun perusteella sitä on jo käytetty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja turvallisen äitiyden puolesta. Oivallan että meitä on pallolla jokunen miljardi ja selkeästi tunnistettavissa olevia värejä on paletissa rajallinen määrä.

Arkitehtuuria

Työpöydällä CADissa suunnitelma levennettävästä sängystä, aivan niinkuin ruokapöytiä voi yleensä pidentää. Projekti on vielä hyväksytettävä perheneuvottelussa, ja mikäli sille näytetään vihreää valoa, on kököt detaljit alistettava puusepän kritiikille. En usko olevani keksimässä ruutia, tai korkeintaan keksin sitä lisää. Maailman sivu ongelmaa on lähestytty kaikenlaisilla sivustavedettävillä, joita voi käydä ihastelemassa Työväenasuntomuseossa. Italiassa vallitsevana ihanteena näyttää olevan se, että ensin hankitaan kaunis koti lastenhuoneineen, kalustetaan se, ja kaiken ollessa viimeinkin valmista hakeudutaan lapsettomuushoitoihin. Me olemme edenneet vanhanaikaisesti: ensin tehdään lapsia, ja sitten ihmetellään mihinkähän ne saa mahtumaan. Suomessa se on vieläkin aika yleinen suuntaus. Perhepeti ei näytä olevan vallan vieras italialaisille: ei niinkään ideologiana kuin de facto, kun puhutaan luottamuksellisesti niin kaksi kolmesta tenavasta taitaa nukkua äidin ja isän välissä kahtena yönä kolmesta. Ehkä sängyn voisi suunnitella suosiolla leveämmäksi, sama pätee lakanoihin ja makuuhuoneeseenkin.

OMENA

...ei kauaksi puusta putoa, joskus vain hieman vasemmalle. Piove governo ladro! Fausto Bertinotti for president!

Kun ei tiedä mitä ruokaa tänään laittaisi

...voi käyttää Barillan reseptihakukonetta osoitteessa www.barilla.com

KOUKUSSA

Löysin itseni eilen väärästä supermarketista, liian vähän euroja taskussa, todistamassa oman riippuvaisuuteni astetta kun lähes vapisevin käsin nostin ostoskärryyn pakkauksen Star Tea -pilkkiteepusseja. Paremman puutteessa on vedetty ennenkin mitä sattuu, Lipton Yellow Labelia mikrossa lämmitetyssä vedessä. Äiti Venäjä on ollut armelias, British Airwaysin teessä ei myöskään ole valittamista. Finnair on aika paha, ja äärimmäisissä olosuhteissa olen selvinnyt vuorokauden mittaiseksi venyvästä kotimatkasta ilmankin.

DESIBELISAASTETTA

Galatinan kenttää käyttävät sotilaskoneet ovat muutaman päivän ajan lennelleet terassimme yli. Jonnekin viedään taas demokratiaa.

FESTA DEI NONNI

Italiassa vietetään isovanhempien juhlaa lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina, tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Luonnollisin epäilys tietysti on se että äitienpäivän ja joulun väliin jää liiaksi tyhjää (isäinpäivä on nasaretilaisen puusepän kunniaksi Joosefinpäivänä 19.3.). Harkinnan jälkeen päädyn kuitenkin sille kannalle että isovanhemmat ovat oikeasti juhlansa ansainneet, varsinkin jos pitää paikkansa lukemani siitä että vain 7 prosentille alle kolmevuotiaista löytyy hoitopaikka - jossakin määrin ongelmallista maassa jossa ei kotihoidon tukeakaan makseta. Kiitokset siis, nonnalle, muorille, omille isovanhemmilleni.