sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Muumi and go

Muumisuomea puhuville Muumimaailma lienee pakollinen etappi, vaikka vanhemmilla eivät rahkeet riitäkään joka mutkassa myytävän oheistuotteen ostamiseen, siitä pääasiallisimmat riidat, ja neljän euron poskimaalauskin jää hankkimatta. Taputelkoot nyt niitä muumeja. Hieman kotikutoisen oloisesta turistirysästä jää yllättäen mukava jälkimaku, sillä saaren kallioilla pitkin poikin risteilevät puurallit eivät ole edes rumia, talot on tehty ihan oikeista laudoista ihan oikealla naulapyssyllä, pikkuväellä näyttää olevan hauskaa ilman ainoatakaan hilavitkutinta tai pomppulinnaa. Aurinko paistaa, meri kimaltelee.

Paluumatkalla käymme sukuloimassa Naantalin kerrostalolähiössä, kun kerrankin olemme sveitsiläistyneen serkkutytön kanssa samassa maassa. Automiehen avokätisesti lainaama Kansanvaunu palvelee moitteettomasti tehtävässään, ja paluumatkan vedän yhtä soittoa ilman Lahnajärven seisakkia, miehet nukkuvat, vain Italiatar pitää tasaista höpinää takapenkillä. Äiti, eivät ne muumit olleet oikeita, niissä oli ihminen sisällä. - Mutta olivathan ne silti ihan kivoja, vai? - Joo, niissä oli kiva ihminen sisällä. - Ethän kerro pikkuveljelle, kun se vielä uskoo? - Joo en, pikkuveli tykkäsi Muumipapasta.

2 kommenttia:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä en ole koskaan pitänyt muumeista.
Lapsena pidin niitä vain rumina ja huonosti piirrettyinä ja aikuisena aloin inhoamaan sitä touhotusta niitten ympärillä.
Meillä ei ole näin sitten ollut mitään muumikamaa ennen kuin menin yhteen vaimoni kanssa, jolla on Janssonin koko tuotanto.

Katja kirjoitti...

No mutta, onhan Muumipapassa hillittyä porvarillista charmia. Tove Jansson keksi lukemani mukaan muumin kiusatakseen veljeään piirtämällä niin ruman otuksen kuin vain osasi, joten oikeilla jäljillä olet :)