Vituttavi on nähty muutamaan otteeseen, lauantaina Sulttaanin kolhiessa autonkyljen vanhankaupungin tiukassa mutkassa leveästi pysäköidyn peltilehmän nurkkaan. Kieltäydyn tuntemasta elämää suurempaa tuskaa pellin ja muovin takia, mutta olin juuri edellisenä iltana käyttänyt auton pesulassa, ja nyt immeiset katsovat minua ja autoani sillä naamalla että siinä se nähdään, akka ratissa. Joko se jää ruttuun tai sitten pitää kaivaa kuvetta.
Tänä aamuna studiolle saapuessa monitori tervehti minua iloisella no signal -viestillä eikä uudelleenkäynnistäminen ja piuhojen tarkastaminen ratkaissut ongelmaa. Onneksi voin hakea läppärin kotoa, eikä sinne ole edes pitkä matka, mutta pidemmän päälle tämäkin onkelma huutaa euromääräistä ratkaisua. Prkl.
***
Tarkemmin asiaa liikenteessä pohtien tuli sittenkin mieleen edullisempi hoito lommoposkelle, eli täytyisi ottaa joku hätähousu kylkeen kolmion takaa oikealta. Tarjokkaita olisi, sopivia risteyksiä tarkkaillaan :)
2 kommenttia:
Meillä kävellään! Vajaa kuukausi sitten joku täkäläinen hätähousu tosiaan tuli kylkeen vasemmalta parkkipaikalta. Vanha puntoni on korjaamolla lunastuskunnossa ja vakuutusyhtion kanssa soitellaan päivittäin. Korjataanko auto vai eiko korjata... kas siinä vasta pulma! Remppa maksaisi yli 3000 euroa ja auto ei ole vakuutusyhtiolle minkään arvoinen. Minulle kuitenkin kultaakin kalliimpi! Parhaassa tapauksessa antavat minulle vanhasta autosta max 1500 euroa ja sanovat, etta maksa rempasta loput itse tai sanovat, etta ostapa uusi auto.... joka tapauksessa joudun siis maksumieheksi, vaikka en ole syyllistynyt mihinkään!!! Aikaa vaan kuluu ja aamulla roudaan kävellen lapsia päiväkotiin ja kouluun. Keskipäivällä haen nuorimmaisen kotiin syomään ja palaan tunnin kuluttua hakemaan ekaluokkalaista. Ei siinä mitään, kävelyhän tekee tunnetusti hyvää, mutta tuntuu, että on yht'äkkiä kiire joka paikkkaan. Ei ole kivaa ilman autoa!
Joo, on se riesa tuo auto mutta ilmankaan ei ole helppoa asioita järjestää täälläpäin maailmaa. Olen haaveillut paluusta pyöräilevään kansanosaan, mutta vähän hirvittää sukeltaa sekaan liikenteeseen kolme päällä, ja pyöräteitä ei tietenkään, ja kävellessäkin on se vaiva että lastenrattaita saa työntää keskellä katua kun jalkakäytävän tukkivat keskimäärin kolmen metrin välein liikennemerkit, pakkauslaatikot ja pysäköidyt autot. Isompaakin pitäisi vielä vahtia, googlasin hakusanalla "valjaat viisivuotiaalle" mutta se ei vienyt mihinkään, edes adhd-liiton sivulle ;)
Äitini Mini rutattiin seitsemänkymmentäluvun puolivälissä, toinen auto oli tullut vasemmalta kolmion takaa junaradan yli, ei kuulemma nähnyt mitään kun aurinko paistoi silmiin... Vakuutusyhtiön rahoilla äiti osti Husqvarnan ompelukoneen, joka on vielä hyvissä voimissa.
Lähetä kommentti