Äidin joutilaana istuskelu herättää yleensä jälkikasvussa tarpeen, jos ei muuta tarvetta niin tarpeen kiivetä syliin ja mahdollisesti ottaa huikat, ja ketjureaktiona sisaruksen takertumisen vapaaksi jääneeseen polveen. Ei siis neuleita, kirjoja, kirjoittelua moleskineen. Unelmani rauhaisasta lukuhetkestä ruumiillistuu kolmeen nojatuoliin, joista kaksi on kodissamme, kolmas muuttokuormasta jäänyt Mamma Marialla.
Parvella, kirjahyllyn vieressä lukulampun alla on BKF, tunnettu myös nimillä BFK, Hardoy, Butterfly... tai lepakkotuoli. Kolme argentiinalaista arkkitehtia, Grupo Australin Jorge Ferrari-Hardoy, Juan Kurchan ja Antoni Bonet suunnittelivat tuolin vuonna 1938 Edificio Charcasin sisustukseksi. Tuolia ja sen kopioita on tuotettu teollisesti vuodesta 1947 lähtien. Omassa lepakossani on alkuperäisen mustan kankaan korvannut nonnan ompelema musta nahkaistuin, ja tuskin runkokaan on MoMAn shopista ostettu. Veikkaisin ostopaikaksi Anttilaa, ajankohta 1970-luvun loppu ehkä?
Olohuoneessa talon keskilinjalla aivan sisäänkäyntiä vastapäätä on Amazonasin riipputuoli, joka pyörivään koukkuun ripustettuna mahdollistaa alakerran tarkkailun kolmesataakusikymmentä astetta katvealueita lukuunottamatta. Sulttaanin TV-tuoli, Italiattaren keinu, vauvanliekutin, kestää konepesun. Oivallinen kaluste.
Mamma Marian imetystuoli, tanskalaisen Hans J. Wegnerin (1915–2007) Bamse löytyi muistaakseni keväisenä iltana 1990-luvun alkupuoliskolla roihuvuorelaisen vuokratalon roskiksen vierestä, verhoilultaan lohduttomassa kuosissa. Seurassani noihin aikoihin viihtynyt salskea nuorimies sai nostaa tuolin harteilleen ja kantaa ylämäkeen; tuolin nimestä saati suunnittelijasta ei ollut tietoa, mutta hyvin tehdyn huonekalun tunnistaa roskalavaltakin.
4 kommenttia:
Hintaisa tuoli tuo "Bamse", samalla hinnalla saisi kolmekin uutta laatunojatuolia ihan kunnon valmistajilta...
http://www.lauritz.com/Item/Item.aspx?LanguageId=3&ItemId=385319&nBids=5
Meillä tuntuu olevan samankaltainen maku, ensin Moleskinet, nyt tuolit;) Bamsea ei meiltä löydy, samanlaisilla tarinoilla varustettuja tavaroita kyllä montakin, lepakkotuoli on ja pysyy, samoin luonnonvaalea riipputuoli.
mn/HK-blogi ja T&T
Meillä on Lamino, jonka puoliso sai joskus ammoin enoltaan sinkkukämppäänsä. Tajuttiin, että se on joku parempi huonekalu vasta kun nähtiin sen kuva sisustuslehdessä.
No luonnonvaalea, tottahan toki :)
Kotona, siis näitten mummolassa, on niin kauan kuin minä muistan ollut Alvar Aallon tarjoiluvaunu hautautuneena paperivuoren alle. Jo vain näyttää kummalta sisustuslehdessä.
Lähetä kommentti