tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Luokkaretkellä

Sunnuntaina Italiattaren luokkaretkellä satuin seuraamaan sivusta keskustelua josta minulle valkeni että opettajatar on rasisti. Asia ei tullut täysin yllätyksenä, sillä tietämättömillä ja sivistymättömillä ihmisillä on usein omat etnosentriset tulkintansa niiden muiden tavoista, mutta siitä huolimatta opettajattaren analyysi afrikkalaisesta yhteiskunnasta jätti sanattomaksi. Monet voivat hiljaa mielessään ajatella etteivät ne ole yhtä korkealla multtuurisella tasolla kuin me, mutta useimmille lienee sentään valjennut niiden olevan ihmisiä.

Minä jään harvoin sanattomaksi, ja yleensä niissäkin tilanteissa joissa tiedän taitavan argumentoinnin hyöyttömäksi olen avannut sanaisen arkkuni, jos en muusta syystä niin ainakin horjuuttaakseni natsisian vakaumusta kansan syvien rivien tuesta. Vaikka yhden ruman lesbokommari-neekerinhyysääjän mielipide on tietenkin vain poikkeus säännöstä.

Rasismi on typerää ja kuvottavaa. Jos rasismi on geneettistä, olisi se mielestäni varsin käypä syy raskaudenkeskeytykseen. Ja entäs nyt? Puhutaan asiasta kotona? Opettajarta oiotaan tilaisuuden tullessa? Kärsin vaikenemisestani, vaikka tilanteessa ainoa oikea vastaus olisi ollut sylkäisy päin kasvoja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Puhu kotona, jos lapsi kuuli. Ja ota yhteyttä rehtoriin ja/tai koululautakuntaan tms. korkeaan tahoon. En tiedä onko sillä sitten minkään valtakunnan väliä.

Hanna G
ja juuri äsken italialaisella pirskahtelevalla viinillä pesty näppis (huok.)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei. Olen törmännyt tähän enemmän kuin olisin koskaan halunnut tai kuvitellut. Mies ei usko, mutta törmään siihen (rasismiin) melkein joka päivä, omalla kohdallani se ei niin haittaa,tai osaan jo asian ohittaa, mutta jos ilmiö kohdistuu lapseeni, voi olla äidissä pitelemistä. Olen jo puhunut miehen kanssa vauvan tulosta, tulee vielä päivä kun vauva kasvaa ja kohtaa maailman, jossa hän ei ole puhtaasti italialainen. Pahinta, kun tuntuu,että vaikka millä kielellä selittäisi ja sanoisi, viesti ei mene koskaan perille, ihmiset eivät jaksa tai halua kasvaa ymmärtämään, eivät viitsi. Tosi surullista.