Meillä on talossa lapsenkantovälineitä enemmänkin, mutta tämä on viime aikoina osoittautunut käyttökelpoiseksi. Lapsen nostaminen selkään pitkällä liinalla ei ole koskaan ollut vahvimpia taitojani, jotenkin yläreuna jää hölppäseksi vaikka kuinka kiertää liinaa, lapsi nojaa taaksepäin, täytyy olla etukenossa ettei kaadu, tai sitten pistävät jalat oikoselleen kantajan selkää vasten ja kiemurtelevat pois alakautta. Nelivuotias osaa jo olla, vaikken kannakaan tyttöä kuin leikin vuoksi ja sisaruskateutta välttääkseni. Sellainen liinalla avitettu reppuselkä.
Takana, siis, koska edessä roikkuvan lapsen kanssa ei voi oikein tiskata tai laittaa ruokaa. Eikä Huhtipoika järin viihdy olohuoneen lattialla yksinään, pitää olla vipinää. Hetkittäin väittäisin että eroahdistus, kovin on aikaista mutta kun olemme viettäneet koko kesän hikiset mahat vastakkain niin ehkä siksikin jo viisikuisena osaa erottaa äidin tuttipullosta. Tai mistäs minä tiedän erottaako, kun ei ole tuttipulloa ikänään nähnyt.
Ystäväni Rusetti toi liinan Dakarin satelliittikaupungista Pescarasta, Adrianmeren rannalta. Todisteena alkuperästä liinan hulpiossa lukee Imprimé par COSETEX Dakar - Senegal. Kuvan kaavoilla sen voi toteuttaa toki mistä tahansa lakanakankaasta, vaikka sitten Unikosta. Ja mukaan sauvakävelysauvat sävy sävyyn ;)
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?
8 vuotta sitten
2 kommenttia:
Onko tämä se mystinen H-liina, jota ihmeteltiin joskus, kun italiatar oli pieni?
Miten käytännössä käytät tuota? Minä kyllä sujuvasti heitän taaperon selkään pitkälläkin nykyään, mutta kunhan nyt kiinnostuin kuitenkin.
Todisteena tässä juuri vauva vetelee hirsiä tuolla seläntakana.
Miten liina toimii? Mitä siinä on keskellä, jalka-aukotko?
Tuollainen(kin) olisi kiva saada, mutta kaksi vuotta täyskannettu taapero haluaa vain kävellä itse! Äiti ei vain osaa vieroittua liinoista :D
Lähetä kommentti