Alkoholiton lauantaiposteri

Näitä löytyy koko sarja Bruun Design Oy:n kotisivuilta, ja valinta oli vaikea. Suosittelen visiittiä.

Temppu ja miten se tehdään

Arkienkeleitä

Tänään nimipäiväkalenterissa vietetään Mikon päivää, katolisessa pyhimyskalenterissa kaikkien arkkienkelien päivää. Miekan kanssa heiluvan Mikaelin lisäksi arkkienkeleiksi luetaan Gabriel, Rafael ja Uriel. Miltähän arkienkelit mahtavat näyttää? Arkitehtiblog viettää yksivuotispäivää ja kiittää lukijoitaan, yksikätisesti kuten tapana on.

Kantoliina Senegalista

Meillä on talossa lapsenkantovälineitä enemmänkin, mutta tämä on viime aikoina osoittautunut käyttökelpoiseksi. Lapsen nostaminen selkään pitkällä liinalla ei ole koskaan ollut vahvimpia taitojani, jotenkin yläreuna jää hölppäseksi vaikka kuinka kiertää liinaa, lapsi nojaa taaksepäin, täytyy olla etukenossa ettei kaadu, tai sitten pistävät jalat oikoselleen kantajan selkää vasten ja kiemurtelevat pois alakautta. Nelivuotias osaa jo olla, vaikken kannakaan tyttöä kuin leikin vuoksi ja sisaruskateutta välttääkseni. Sellainen liinalla avitettu reppuselkä. Takana, siis, koska edessä roikkuvan lapsen kanssa ei voi oikein tiskata tai laittaa ruokaa. Eikä Huhtipoika järin viihdy olohuoneen lattialla yksinään, pitää olla vipinää. Hetkittäin väittäisin että eroahdistus, kovin on aikaista mutta kun olemme viettäneet koko kesän hikiset mahat vastakkain niin ehkä siksikin jo viisikuisena osaa erottaa äidin tuttipullosta. Tai mistäs minä tiedän erottaako, kun ei ole tuttipulloa ikänään nähnyt. Ystäväni Rusetti toi liinan Dakarin satelliittikaupungista Pescarasta, Adrianmeren rannalta. Todisteena alkuperästä liinan hulpiossa lukee Imprimé par COSETEX Dakar - Senegal. Kuvan kaavoilla sen voi toteuttaa toki mistä tahansa lakanakankaasta, vaikka sitten Unikosta. Ja mukaan sauvakävelysauvat sävy sävyyn ;)

Lauantainen posterikevennys

Kompostin pyynnöstä laitetaan nyt vähän julisteita. Aihe on itse asiassa niin rakas, että eksyin allpostersin sivuille pidemmäksikin aikaa, eikä kirjoittamisesta muutenkaan tahdo tulla mitään kun Huhtipoika on usein sylissä, ja jo varsin aktiivinen (lue: ei skypeä, vauva haluaa syödä kuulokkeet). Lupaan posterin viikossa, toistaiseksi. Poliittiset julisteet ovat vetäviä, mutta usein sotaisia. Äiti ja lapsi tahtomassa rauhaa, mikäs sen kauniimpaa... lisäksi pidän sosialistisen realismin työkuvauksista, ja naistyöstä saisi oman sarjansa. Tässä olisi tietysti tarkoitus uskoa että vain imperialistit haluavat sotaa, hmm hmm.

Lakanakangasta

Eräs suomalainen vaatetusalan yritys on vuodesta 1956 tehnyt suosittuja miestenpaitoja lakanakankaasta, ja meillekin on viidessäkymmenessä vuodessa kertynyt niitä muutama. Ukki-Nonno siivosi liiempiä kaapistaan, mutta vaaleansininen ei kerta kaikkiaan natsannut Sulttaanille. Ei niitä poiskaan voi heittää, ja siitäpä minä ompelemaan lastenvaatteita kierrätysmateriaalista… vaikka Katrin Arens on ehtinyt ennen minua ja muutama sota-ajan vanhempi ennen Katrin Arensia! Hihoista tuli housut, jätin halkiot pohkeisiin jotta kierrätyksen vitsiä voisi tarkkasilmäinen arvostaa, ja kangasta riitti vielä vähemmän omaperäiseen kauluspaitaan jota plagiaatiksikin voisi väittää, napit ja kaikki alkuperäisestä. Vaikka merkkiä en sentään ommellut, ja kaavakin vain vapaalla kädellä kopioitu. Raidallisia housuja ei voi yhdistää raidalliseen paitaan, totesimme, se näyttäisi liiaksi psykiatrisen sairaalan pyjamalta. Siis, housujen kaveriksi yksivärinen t-paita, ja eikö Jokapojan kanssa tavata käyttää farmareita? Varsinaista ostoskatua Tuppukylään ei ole muodostunut, koska natiivit tapaavat ikkunaostosten sijaan hurauttaa autolla asioille vasta tarpeen ilmetessä, toivoen löytävänsä parkkipaikan myymälän kynnykseltä. Muurinympäryskadulle on kuitenkin kertynyt jokunen lastenvaateliike, ja yhdellä kierroksella ehdin nähdä kattavan otteen siitä mitä kaupunki tarjoaa. Melko sopivansinisen paidan jouduin hylkäämään kun siinä oli tuttipullon kuva, olkoonkin vaikka kuinka universaali vauva-ajan symboli. Vain yksi pulju myi yksivärisiä painatuksella UNITED COLORS OF, melkein lakanakankaiseen paitaan rinnastettava tuoteidea. Farkkuja myydään jokaisessa putiikissa, riittää kun löytää sopivan koon. Niihinkin on herkullisia yksityiskohtia – paikkalapusta kirjailtuun jakoavaimeen – tuhlattu hengästymiseen saakka.

Pelati*

Kunnollisena italialaisena perheenemäntänä :) tein tomaatteja, kaltattuja ja umpioituja, varsin maltillisen määrän mutta aina tyhjää paremman. Huhtipojan kummitädin avustuksella perkasimme laatikollisen San Marzano –tomaatteja, luomua Botrugnon kunnasta. Ensi vuonna voisin kolminkertaistaa määrän, ja ehkä kattaa perheen vuotuisen kulutuksen. Blogi on jäänyt kesannolle, sen sijaan erästä toista raakilesta on kirjoitettu eteenpäin ja lisäksi olen palannut vuosien tauon jälkeen ompeluspuuhiin, no, jotain pussilakanoita ja vaippoja olen tässä välissäkin tehnyt mutta aina enemmän tai vähemmän kiireellä ja lainakoneilla. Ompelin joskus alle kaksikymppisenä, sitten kyllästyin ja totesin ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, ja nyt olen pyörtänyt sanani todettuani toistuvasti että kahdesta saunan persliinasta suoralla saumalla vinoon ompelemalla tekaistusta hameenretaleesta saa pulittaa hyvinkin seitsemänkymmentä euroa. Petja kirjoittaa tapainturmeluksesta enemmänkin, ja vaikken minä mikään mestariompelija ole, niin aina jälki on parempaa kuin mitä kaupasta noin yleensä saa… yllättäen ompelen paremmin kuin kuusitoistakesäisenä vaikken olekaan harjoitellut, onko se sitten sitä henkilökohtaista kypsymistä? Vuodesta kultaseppäkoulussa tuskin on ollut haittaa, ja vaikka joku taitavampi osaa vapaalla kädelläkin, ei minun työssäni ole pahaksi se että maltan ensin harsia. Kiirekö tässä. Appivainaani oli opiltaan räätäli, mutta katsoi parhaaksi lähteä Sveitsiin sekalaisiin hommiin kun valmisvaateteollisuus ahmaisi leijonanosan asiakaskunnasta. Petjan kraatarijuttuja lueskellessani olen hymynkare suupielessä muistellut appiukon silityspuuhia, rouvansa ei saanut housunprässeihin kajota, ja jos jotain piti korjata niin keittiönpöytä tyhjennettiin, sakset, langat, neulat ja syyrinki laitettiin järjestykseen kuin shakkinappulat laudalle: hiljaisuus! pois jaloista! rituaalia ei saa rikkoa! Tässä jos jonkun sauman saa ommeltua, ää-äiti, veli kakkasi peitolle, tahdon mehua, katotetaan muumia… mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! *kaltatut; kaljut