Mare di settembre

Täällä on sitten kuuma.

Kun tarha on jo alkanut mutta koulu ei vielä, olemme käyttäneet tilaisuutta hyväksemme, jättäneet hukkaan kulkevan ja kiviä nakkovan pikkuäijän ammattikasvattajien huomaan ja menneet tyttöjen kanssa rannalle. Santa Marian ranta on parhaimmillaan, vedenalaiset makeanveden lähteet nostavat meren tyyneen pintaan kylmän veden kalvon. Viikonloppuna painostava kuumuus saavuttaa huippunsa, edes kastautuminen ei tuo helpotusta koska Torre Squillacen rannalla lämmin vesi muistuttaa keittolientä, lapset ovat rasvaisia ja hiekkaisia, samoin eväsleivät. Jos tuulee, niin lämmintä ja kosteaa, kuin lehmän henkäys, sanoisi Muori.

Italiattaren syntymäpäivien järjestely tietää ylimääräistä huhkimista, kauppakassien kantamista paahtavassa helteessä katutöiden takia kynnöspeltona olevan piazzan halki, talon puunaamista katosta lattiaan, ruoanvalmistusta. Koska joka tapauksessa on liian kuuma, on herttaisen yhdentekevää huhkinko keittiössä vaiko en, uunin lämittäminen sisätiloissa on äärimmäisen epätoivottavaa mutta terassille nostetussa frityyrikeittimessä valmistuvat hevosenlihapullat, calzonet ja arancinat valmistuvat tuossa tuokiossa, tai siis niin on tapana sanoa.

Kakku on näyte Kummitädin taidoista

Äidit ja pojat

Äidit ne yleensä poispilaavat poikansa, mietin silittäessäni pieniä kauluspaitoja sen kolmen vartin hyppytunnin aikana joka syntyy kun toimeksiantaja soittaa ja ilmoittaa joutuvansa siirtämään sovittua tapaamista työmaalla. Minkähän ikäisenä ne pitäisi laittaa silittämään itse, mietin, ei ihan vielä kaksivuotiaana.

Huhtipoika on hurmaava valkoisissa boksereissa ja hihattomassa aluspaidassa. Syntyvät maailmaan, alkavat vaatia, kävelevät sisään sydämeen pyyhkimättä jalkojaan ovenpielessä.

Oranssia

Perjantain toripäivänä täytin lähes-kansalaisvelvollisuuteni hankkimalla rantakengiksi oranssit feikkicrocsit. Samaan tarmonpuuskaan pelastin Rosabellan tuomista aprikoosinpudokkaista pelastettavissa olevat keittämällä niistä hilloa, kiitos kysymästä Fruttapecin voimin. Lyhensin Italiattaren liian pitkän vyön ja ylijäävästä palasesta ompelen vyöt MyDoll-nukelle ja tummaihoiselle MyDoll-kaltaiselle, kunhan ensin saan nukkeneitien kimonot kaava-astetta pidemmälle. Oudon on hiljaista, soitan puolentusinaa kertaa mummolaan mutta kukaan ei vastaa sillä serkukset ovat metsässä maistelemassa ketunleipiä.

Feikkicrocsia äyskärinä käyttänyt Huhtipoika on palannut terassin vesileikeistä ja syö scorranolaista luomuporkkanaa keltaoranssiin kylpytakkiin kääriytyneenä. Pitäisikö siirtyä kannattamaan Hollannin maajoukkuetta?

Kuvassa aidot Crocsit

Luomua Scorranosta

Asiasta on puhuttu vuositolkulla, että tehdäänkö vai eikö tehdä, pitääkö olla luomua, kuka järjestää, kuinka yksityiskohtaisia tilausten tulisi olla. Lopulta ostosrinki pyörähti käyntiin vaatimattomalla ohjelmalla: ainakin vihanneksia ja hedelmiä, annetaan tuottajan päättää kassin sisällöstä sillä meillehän on oikeastaan yksi lysti, joka tapauksessa viikon ruokalista laaditaan vasta sen jälkeen kun on kaupassa ensin karsittu ostoslistaluonnoksesta tuotteet jotka paikan päällä osoittautuvat nahistuneiksi, ei-ooksi, tolkuttoman kalliiksi tai huomisaamuna saapuviksi. Kerran viikossa kympillä kauden vihanneksia, ja seuraavan viikon tilauspäivänä risut ja ruusut viljelijälle: salaatti hyvää ja rapeaa, perunoita kaivattaisiin. Scorranolainen luomuporkkana maistui scorranolaiselle luomulle.

Työn juhlaa, työtä ja juhlaa

Vapun viettäminen, siis vappuaatto, ei ole koskaan oikein napannut vaikka perinteiden velvoittamana olenkin raahautunut kerran jos toisenkin tupsulakki päässä juomaan viinaa, ja lapsena tietysti Mäntymäelle, mutta se on vapunpäivä eli työn ja työläisten juhla. Juhlapyhien pakkohauskasta kumpuaa muistikuva viattomilla lapsensilmillä ihmettelemästäni farkkuasuisesta nuorukaisesta oksentamassa tennareilleen nojaten koivuun pitkän kontulalaisen lamellitalon pihalla, vai oliko se mänty, ja yhtä kaikki juhlinnan kaava sopii myös juhannukseen.

Aioin tehdä rosetteja, sitten toukokuun ensimmäinen tuli yllättäen, kaupat olivat kiinni, maito lopussa, kakarat kotona keskellä viikkoa, raikolmosella pidettiin puhetta työtapaturmissa kuolleiden muistolle. Juhlayleisössä istuvat lesket, orvot ja uhrien vanhemmat puristivat kädessä kuolleitten omaisten kuvia. Kuvittelin vapun poistetuksi kalenterista nyt kun Italia on vapautunut kommunismista, mutta perustuslain ensimmäisen artiklan mukaan työ on tasavallan perusta. Italiassa kuolee työtapaturmissa vuosittain noin 1300 henkeä, ja koska aihe on viime aikoina ollut paljon esillä mediassa, luulevat monet että tapaturmien määrä olisi kasvussa. Ehei. Tapaturmien määrän lasku on pysähtynyt tai hidastunut.

Yksittäisistä aloista vaarallisin on rakennusala, ja kun syyllisiä etsitään tulee mieleen niitä melkoinen liuta: miesvaltaisella alalla painaa nuorten miesten oletettu kuolemattomuus ainakin kolmenkymmenen vuoden ikään asti, ja siitä vanhemmilla vaikuttavat vakiintuneet käytännöt eli näin ollaan ennenkin tehty, eikä koskaan ole käynyt mitäääääää... Apumiehiä otetaan pystymetsästä, kukaan ei välttämättä tarkasta onko turvavöitä tai osataanko niitä edes käyttää oikein, työtähän ne tunnetusti hidastavat ja kun urakka kusee... Kottikärryn päälle pystytetyt tikkaat tunnetaan Suomessakin, tee-se-itse -miesten menehtyminen kirjataan kotitapaturmiin ellei peräti alkoholikuolemiin.

Ei sen kummempaa juhlistamista, siis, pääsimme sentään kahden perheen voimin kävelylle rantapaikkaan ja jäätelölle keskelle ei-mitään rakennettuun parkkipaikkojen, suihkulähteiden ja liukumäkien ympäröimään lapsiperhemagneettiin. Rosabella on saanut miehensä takaisin, Karpaattien Karpaasille löytyi kesätyöpaikka maakunnasta.

Saksalaiset

Sakemanneja voi kansakuntana moittia ja kritikoida, mutta pinnallisuudesta heitä ei voi syyttää. Merkillistä sakkia, jonka maailmankuvassa substanssi on vaikutelmaa tärkeämpää. Melkein italialaisten vastakohtia.

Olen suureksi ilokseni löytänyt Tuppulan Lidl'in hyllyltä hapankaalin. Turvallinen vajaa kilon pönikkä maksaa 79 senttiä, siis noin euron kilolta. Pitänee tutustua tavarataivaaseen paremmin, etenkin alusvaateosastoon, jos vaikka löytäisin saksalaista sielua kuvastavia rintaliivejä joita muurin kaatumisen jälkeen ihastelin tavaratalossa Berliinin Alexanderplatsin liepeillä: tukevaa tekoa, edullisia, suuret koot. Sisäiselle saksalaiselleni.

Kansalaisvelvollisuuksia

Jo illalla jouduin priorisoimaan ajanpuutteesta johtuen ruokakaupan ja toverin syntymäpäivälahjan välillä, ja näin ollen ei tullut yllätyksenä ettei talossa ole leivän murua. Hiivaa ja jauhoja oli; jouduin ammentamaan vanhasta repertuaarista, ja jos en ole aiemmin muistanut kehuskella niin minulla oli kymppi köksässä peruskoulun päättötodistuksessa. Leipominen on oikeastaan ihan kivaa, olin suunnitellut keittiöömme puolitoista metriä vapaata työtasoa josta vielä kaikkien kahvinkeitinten ja leivänpaahtimienkin jälkeen on käytettävissä yhdeksänkymmentä senttiä. Tunnustettakoon vielä että äitini on köksänmaikka.

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani vaalikopissa; systeemi oli jo ennestään tuttu kunnallisista ja kaikin puolin tunnelma näissä vaaleissa on ollut vaisu. Että väliäkö hällä, mutta nukkuvaksi en ryhdy.

Jogurttikone on oiva apu hiivataikinan nostattamiseen kylmässä ja koleassa kivitalossa.

Lavori in corso

Rosabellan ravintolaan, ravintolan ja asunnon väliin, tehdään tänään portaita. Huomatkaa betoniauton ja katutilan suhde, auto on pientä mallia, lelu oikeastaan.

Taustalla katedraali.

Ornitologiaa

Eilen auringonlaskun aikaan kuraisia lastenrattaita terassilla pestessämme teimme ensimmäisen havainnon pääskysten paluusta.

Vituttavi on nähty muutamaan otteeseen, lauantaina Sulttaanin kolhiessa autonkyljen vanhankaupungin tiukassa mutkassa leveästi pysäköidyn peltilehmän nurkkaan. Kieltäydyn tuntemasta elämää suurempaa tuskaa pellin ja muovin takia, mutta olin juuri edellisenä iltana käyttänyt auton pesulassa, ja nyt immeiset katsovat minua ja autoani sillä naamalla että siinä se nähdään, akka ratissa. Joko se jää ruttuun tai sitten pitää kaivaa kuvetta.

Tänä aamuna studiolle saapuessa monitori tervehti minua iloisella no signal -viestillä eikä uudelleenkäynnistäminen ja piuhojen tarkastaminen ratkaissut ongelmaa. Onneksi voin hakea läppärin kotoa, eikä sinne ole edes pitkä matka, mutta pidemmän päälle tämäkin onkelma huutaa euromääräistä ratkaisua. Prkl.

***

Tarkemmin asiaa liikenteessä pohtien tuli sittenkin mieleen edullisempi hoito lommoposkelle, eli täytyisi ottaa joku hätähousu kylkeen kolmion takaa oikealta. Tarjokkaita olisi, sopivia risteyksiä tarkkaillaan :)

Arjenhallintaa: maastoutuminen

Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa.

Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi ollut parempi olla ilman eikä turhanpäiten odotella latautumista viisi minuuttia per sivu. Trafiikki koneelta poispäin eli upload kuten engelsmanni asian ilmaisisi toimi moitteettomasti, ja koska useampi muukin kohtalotoveri asiasta valitteli, oli vain uskottava että infrassa on vikaa ja bittivirta Tuppulaan saapuu yhdellä raiteella kuten FSE, vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin. Italiaa matkustetaan edestakaisin verbeillä salire ja scendere; salire a Lecce kuulostaa aika jumalan selän takaiselta mutta siihenkin on jo kymmenessä vuodessa tottunut.

Hardware

Tietokoneen tai minkä tahansa siihen liittyvän hilavitkuttimen hankintaan, niinkuin lähes kaikkiin ostoksiin, pätee ohjesääntö "lykkää hankintaa niin pitkälle kuin voit". Pitkien kalsareiden ostoa viivyttämällä voi kevät jo saapua, ruokakaupassa ostoksensa minimiin rajannut saa kaapinpohjalta eiliset tähteet markkinoiduksi nälkäiselle perheelle. Olen pidättyväinen osaltaan ekopiheyden, osaltaan aivan yksinkertaisen persaukisuuden takia, mutta tietotekniikassa painaa vielä se että minä hetkenä tahansa lelun ostaa, on se vanha paska jo ennen kuin on päässyt ulos kodinkonetaivaan parkkipaikalta, ja seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa samalla rahalla saisi niin ja niin monta gigaa lisää. Neljä vuotta vanhassa koneessa on jo väärä määrä joka tapauksessa vääränlaisia portteja, ja kuka enää käyttää IomegaZippiä? Jotkut evoluution oksat kuivuvat.

Yritän saada kotiväkeä Suomessa Skypen päähän, mutta muorin iBook, vanha paska siis, ei pyöritä ohjelmaa. Tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta vaikuttaa DualPhone, jolla voi pelata jatkoaikaa sillä ihan vielä eivät huoli muorin konetta tekniikan museoon...

Olemme palanneet kotona internetin aikakauteen, on se ihanaa, p2p ja reaaliaikaiset varmistukset siitä missä muussa filmissä olen näyttelijättären nähnyt, ja mistä mihin vie Route 66. Ja tietysti Skype.

FSE

Tuppulasta maakunnan pääkaupunkiin ja toisiin tuppuloihin voi pienellä onnella ja aikataulujen sen suodessa matkustaa kaakkoisradan lättähatulla tai linja-autolla. Kaksi iltapäivää viikossa työmaaturvallisuuskurssilla provinssipääkaupungin keskustassa, viisi euroa bensiiniä ja kolme kuusikymmentä pysäköintimaksua kerralta puhuvat julkisen liikenteen puolesta. Sulttaani saa saattaa minut naapurikaupunkiin, jonka läpi ajaa aikataulunsa puolesta kivuttomin onnikka. Linja palvelee lähinnä yläkoululaisia, mutta muutama aikuinen mies on päätynyt laskuissaan samaan tulokseen kuin minä, ajanut autonsa seinään, menettänyt pisteet ajokortistaan kenties? Huomaan henkilöautonormittuneeni, kuten valtaosa tuppulalaisista. Appivainaa matkusti töihin linja-autolla kunnes aikataulut kääntyivät häntä vastaan.

Linja-auton pleksi-ikkuna on sisäpuolelta naarmuinen, ulkoa sateentuoman erämaan pölyn läikittämä, kerrosten välistä vesihöyryssä. Katselen sen suodattamaa maisemaa ja mielessäni siteeraan Minniä joka siteeraa Frank McCourtia: Te kirjoitatte joka hetki, koko elämänne. Jopa unissanne te kirjoitatte. Kun kävelette tämän koulun käytävillä, tapaatte ihmisiä ja kirjoitatte koko ajan ajatuksissanne. Kolmessa vartissa tunnelma vaihtelee huikaisevan kauniista murheelliseen; peltojen punainen multa on vasta aurattu, oliivilehdoissa puiden juurelle punaisen mullan vastaväriksi ovat nousseet kellanvihreät kukat. Superstradan rinnalla kulkee complanare, sen pengertä ajaa vanha mies vaaleanpunaisella naistenpyörällä, tarakallaan pieni kuokka. Tienristeyksessä aleppomäntyjen alla vähäpukeinen afrikkalaisnainen lämmittelee peltitynnyrissä palavan tulen äärellä, vieressään valkoinen muovituoli johon voi istahtaa odottamaan asiakkaita. Jos maailma on näkkileipä, tunnen silti olevani sen voidellulla puolella.

Kuvia kodistani

Sari innosti räpsimään kuvia, kunhan räkätautipotilaiden panttivankina ensin sain digikameran palaamaan studiolta asumukseen. Ihastuttavaa että kotiin on jälleen hankittu nettiyhteys, vaikkakin toistaiseksi harvinaisen epäergonomisella seisomapaikalla ns. lastenhuoneen Ivar-hyllyn päällä.

Yogurt

Viimeisen sanotaanko vuoden aikana loistavia, elämässä tyydytystä antavia tapauksia on harvassa. Nyt täytyy hehkuttaa että kotijogurtti on vihdoinkin saatu sellaiseen malliin että se on just eikä melkein sellaista kuin pitää.

Hankin anoppivainaalta perityillä supermarketin kanta-asiakaspisteillä omatunnolleni turhan kodinkoneen, jogurttikoneen jossa hapanmaitotuote on omissa kannellisissa annoskokoisissa lasipurkeissaan siististi järjetyksessä. Tähän mennessä on jogurtti kodissamme tehty perinteisemmillä metodeilla, villapeittoon käärityssä kannellisessa lasipurkissa.

Jogurtin onnistumiseen vaikuttavat paitsi olosuhteet, jogurtin vanhemmat. Ensimmäinen koneellistettu koe-erä loppiaisen vastaisena yönä meni poskelleen, joko siksi että juurena käyttämässäni Fagen jogurtissa olivat maitohappobakteerit kanttuvei, jääkaappilämpöisen maidon laittaminen niin kuin koneen käyttöohjeissa suvaitaan oli vallitsevissa olosuhteissa liiallista optimismia kun neljänkymmenen asteen saavuttaminen 13W teholla huonosti eristetyssä kodinkoneenrimpulassa huoneenlämmön ollessa viittätoista kestää perstuntumalta noin viikon, tai viimeisenä selityksenä se että jogurtti järkyttyi maanjäristyksestä. Ei pitäisi, kreikkalaisen luulisi tottuneen, tai sitten tuhannet emännät Peloponnesoksen niemimaalla kirosivat samaa asiaa vilkaistessaan sunnuntaiaamuna uuninpankolla pönöttävään jogurttitiinuun. Teoreettisena vaihtoehtona koneen vihkonen mainitsi vielä maidosta löytyvät antibiootit, mutta sitä vaihtoehtoa en halua edes harkita.

Toisessa erässä paritin tavallisen muovipullossa myytävän pastöroidun homogenoimattoman tuoremaidon liekö Granarolon Parmalatin Kyrin kanssa: lopputulos oli syötävää mutta juoksevampaa ja viskoosisempaa kuin alkuperäinen. Epämiellyttävästi muistutti viiliä, jota en järin ole kaipaillut.

Kolmas kerta toden, sanovat, Yogurt Intero Fattoria Scldasole da agricoltura biodinamica. Purkin kyljessä seisoo lactobacillus bulgaricus, hei, tämähän on bulgarianjogurttia.

Onni on upottaa aamulla lusikka täyteläiseen, lohkeavaan jogurttiin.

Pistetili karttuu

Elissäiltana Italiattarelle kolme tikkiä, ital. punti, jo ennestään tutulla S. Giuseppe Sambiasin ensiapuasemalla. Toiveikkaasti utelen saako sadalla pisteellä oman lääkäriambulanssin, ja voiko toisen ASL:n piirissä kerätyt pisteet/tikit lisätä perheen saldoon.

Reportterimme Tuppulan piazzalla

Arki ja koulu on alkanut, kiitos kysymästä, ja takavuotinen toimistovauva on entistäkin yhteensopimattomampi ammatinharjoittamisen kanssa. Fossilit laserprintteriin, kaapinovet auki, paperit pitkin lattioita. Me olemme palanneet kotiin, Italiatar täytti vuosia ja sai vuosipäivänsä kunniaksi oman huoneen, no, nurkkauksen - 2,02 x 1,45 - jonka kalustus noudattaa uskollisesti jo aiempien töiden viitoittamaa Marimekko-IKEAn linjaa. Maija Isolan kitschiksi asti ryöstöviljellystä hengentuotteesta voisin kirjoittaa pidemmänkin postauksen, mutta seinälle maalaamani helmiäispinkit jättiunikot ovat oikeasti aika hienoja.

Tuppulan piazza on entisellään, paitsi että pretura - raastuvanoikeudeksiko se pitäisi kääntää? - on muuttanut pois ja vienyt mukanaan asianajajat piazzan baarista. Tyhjilleen jäänyt rakennus odottaa arvolleen sopivaa käyttöä. Aivoriihemme ehdottaa ns. casa chiusaa jossa alakerran toinen siipi tarjoaisi palveluita rouville, toinen herroille ja yläkerrassa saisi randomina. Varteenotettava vaihtoehto bordellille olisi kunnallinen löytökoiratalo joka nimettäisiin kolmatta kertaa kaupungin pormestarina olevan eläinlääkärin mukaan. Kulkukoirat odottavat jo avajaisia rappusilla maaten. Meille koko poliittisen kentän vaalipuheissa muistettu ja muuten unohdettu vanhakaupunki on edelleen unelma, vaikka rationaalinen vaihtoehto olisi tuoreeltaan peritty isompi asunto laajennuskaupunginosassa. Kävin eilisiltana hakemassa toisen muuttokuormallisen, matkalaukullisen lastenvaatteita. Keittiön kello oli pysähtynyt ja ilmassa roikkui hylätyn talon melankolinen tunnelma, kuoleman peruuttamattomuus.

Illallinen kynttilänvalossa

Kun lopulta saimme ilmastointilaitteen asennettua, oli samana iltana puolentoista tunnin sähkökatkos koko maakunnassa, mitä sitten merkitseekään vai merkitseekö mitään. Muistelimme vuoden 2003 maanlaajuista black outia jota vietimme Roomassa Terminin asemalla, vuosikkaan Italiattaren ja matkalaukkujen kanssa.

Nettipimennossa vietetty kesä on ollut ihmeen kiireinen, vai onko tuossa ihmettelemistä, kahden alle kouluikäisen kanssa ja ilman nonnien, kälyjen ja tätien tukiverkkoa. Kesätyönä olen pyörittänyt Italiattaren kummitädin b&b:tä. Lakanoiden silittäminen on ns. älyllistä työtä helpommin yhdistettävissä pikkulasten hoitoon, lue: alituisiin keskeytyksiin ja ajatuksen katkeamiseen. Pätkiminen ei haittaa jos ajattelee niitä näitä, ihan vain vapaana tajunnanvirtana. Siinä sivussa tuli pestyä ja auringossa valkaistua nonnan makuuhuoneen vetolaatikossa vuosikymmeniä kellastuneet kapiot, ne Pompeijin orpotyttöjen kirjomat.

Muumit, päikkärit ja jopa leikkikehä on hyödynnetty viimeiseen asti. Erikoisvalvontaa vaativa Huhtipoika löi otsansa alumiiniseen ovenpokaan ja sai Tuppulan ensiapuasemalla kolme tikkiä. Jätkänpätkää pitelemään tarvittiin kolme valkotakkia. Kuukautta myöhemmin poika todisti että on mahdollista kaataa suht tukevasta liettualaisesta koivupuusta tehty IKEAn syöttötuoli ilman että käyttää itsensä ja tuolin nurin vipuamisessa apuna ulkopuolista tukipistettä kuten pöydänkulmaa tai ovenkahvaa. Huh.

Puun ja kuoren välisen tilan tarkastelua

Kun koulun loppumiseen ja pakkomuuttoon summaantuvat armoton helle, sukulaisten vierailut ja nonnan toivoma suhteellisen korkeatasoinen vieraiden kestitseminen, jää työlle, luovalle työlle ja blogaamiselle yllättävän vähän aikaa. Vuosikas dippaa hammasharjansa vessanpöntössä äidin istuessa bideellä kuukuppia huuhtomassa. Olen pohtinut naisen tilaa aiemminkin, mutta todellisuudessa ongelma ei ole spatiaalinen. Ehkä - anoppilaan - nettiyhteys, kun pienempi uinahtaa päiväunille herää isotyttö, äiti laita videot, puhelin, ovipuhelin, leipä on loppu, toisitko raikasta vettä ja lääkkeet?

Helteessä vaippaharsoja on hauska pestä käsin terassilla, ja jopa perheen pienin osallistuu innosta kiljuen rättien huljutteluun.

Sisar hento valkoinen

Viikko suonensisäisesti annettua lisäravintoa on virkistänyt nonnaa, ja syöminenkin alkaa taas sujua. Kotona on käynyt... sairaanhoitaja, makustelen sanaa, mieleeni tulee valkohilkkainen nainen, Florence Nightingale, olen elävässä elämässä nähnyt myös oikeita sairaanhoitajia mutta silti stereotyyppi pysyy vaaleana, sileähiuksisena, Instrun sandaalit, hakee kevytjogurttia jääkaapilta, rotevampi kollegansa on Erikoissairaanhoitaja Kätilö. Meidän hoitsumme on kuitenkin viiksekäs äijä. Italiassa äijiä näkee ihan kummissa paikoissa, kuten pankkivirkailijoina tai supermarketin kassalla.

Tippapullon tippetippiä vahtiessa joutaa miettimään kummia. Äidin omenamehua, joka sattuneesta syystä on moisiin pulloihin pullotettu. Sitä kesää, jolloin harkitsin kätilön ammattia, ja sitä harkitsematonta keveyttä jolla nykyisen ammattini niinsanotusti valitsin. Miltä arkkitehti näyttää?

Sulttaani rientää hengästyneenä keittiöstä, Italiatar on henkeä pidätellen seurannut synnytystä Rai3:n lasten TV-uutisissa ja silmät loistaen julistanut isälleen da grande voglio fare l'ostetrica. Tytöllä on vielä runsaasti aikaa muuttaa mieltään, mutta olen silti liikuttunut, huvittunut ja utelias; tämä oli ensimmäinen kerta jolloin tyttö otti puheeksi tulevaisuuden suunnitelmat, ellei romuttamoon menneen vanhan Fiestamme reinkarnaation ostamista oteta lukuun. Autojen suhteen uskon jälleensyntymisoppiin, siitähän kierrätyksessä on kysymys. Onko taivaassa autoja? Ei minun taivaassani, mutta ylinopeudesta nauttinut appivainaa voisi jättää eriävän mielipiteen.

Mitä haluatte, mitä halusitte tehdä isona? Lakaisinlakaisinkoneen kuljettajaksi?

Seinänviertä

On pitänyt kertomani joskus siitä miksei Tuppulassa kannata käyttää lastenrattaita, ei niin että asia minua juuri vaivaisi.

Iltapäivisin koulun jälkeen kävelemme puistoon kapeaa jalkakäytävää peräkanaa. Ruosteisten keinujen narina, ilta-aurinko, leuto tuuli.