Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa.
Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi ollut parempi olla ilman eikä turhanpäiten odotella latautumista viisi minuuttia per sivu. Trafiikki koneelta poispäin eli upload kuten engelsmanni asian ilmaisisi toimi moitteettomasti, ja koska useampi muukin kohtalotoveri asiasta valitteli, oli vain uskottava että infrassa on vikaa ja bittivirta Tuppulaan saapuu yhdellä raiteella kuten FSE, vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin. Italiaa matkustetaan edestakaisin verbeillä salire ja scendere; salire a Lecce kuulostaa aika jumalan selän takaiselta mutta siihenkin on jo kymmenessä vuodessa tottunut.
Mollamaija on oleskellut Suomessa jo kuukauden ja alkaa sulautua massaan. Kangas muorin rintamamiestalon verannan rättilaatikosta, loppu vanhasta yöpaidasta kului Automiehen bemarin jarrujen ilmaamisessa. Jos on avoautoa tarvis niin tuosta lähtisi, autoon liittyy hauskoja muistoja siltä kesältä, no, syksyltä kun Italiatar syntyi, oli kaunis ilma, ajelimme suvisessa Helsingissä ja naureskelimme niille jotka epäluuloisesti mulkoilivat Ali Babaa, avoautoa ja viimeisellään raskaana olevaa blondia.
