...kuten oikean huonekalukaupan tuotteen

(linkki)

Unplugged

Sain kesätyöksi yhden julkisivumuutoksen, ja vaikka asiasta oli tietoa jo etukäteen niin jotenkin aktiivisesti unohdin CADin kotiin. Kaivoin sitten kellarista muinaiset IKEAn pukkijalat, faijan toiviomatkalta Ruotsista tuomat siltä ajalta kun IKEA ei vielä ollut rantautunut Suomeen, ja kaapin perukoilta hakaviivaimen kun nartsari oli löytämääni pöytälevyyn liian pitkä.

Suosittelen. Uskomattoman rentouttavaa.

Kuvia kodista: Lentonallen päiväunet

Lentonalle Finna näkee unta vallankumouksesta IKEAn lastentuoleista kyhätyssä sängyssä.

Kuvia kodista: lastenhuone

Kuvia kodistani

Sari innosti räpsimään kuvia, kunhan räkätautipotilaiden panttivankina ensin sain digikameran palaamaan studiolta asumukseen. Ihastuttavaa että kotiin on jälleen hankittu nettiyhteys, vaikkakin toistaiseksi harvinaisen epäergonomisella seisomapaikalla ns. lastenhuoneen Ivar-hyllyn päällä.

IKEA generation

Uskon kuuluvani IKEA-sukupolveen, päätellen ruotsalaisen kalustejätin prosenttiosuudesta sisustuksessa, jälkikasvun sukupolvesta nyt puhumattakaan; uinuvat ikeasängyssä ikealakanoissa ja osaavat käyttää ikea-avainta alle kaksivuotiaina. Oman lapsuuteni vietin Marimekon, Artekin, Lundian ja Muuramen merkeissä, eikä IKEAa toki ollut olemassakaan, ainakaan Suomessa. Ensimmäiset piirustuspöydän kallistuvat pukkijalat isä toi toiviomatkalta länsinaapuriin, mutta ne ovat jääneet Suomeen yhdessä naruviivaimen ja muun hankalan käsinpiirtämiseen liittyvän tussisuhrun kanssa. IKEA on lainannut ellei peräti kopioinut aiemmasta skandinaavisesta muotoilusta paljon; mitä muuta Ivar onkaan kuin vanhaa varastolundiaa, jolla aikoinaan sisustivat kotejaan sekä vanhojen kulttuuriperheiden taistolaiskakarat sekä tiemmä jokunen työläistaustainen demarikin, sitten hyllyistä tuli juukelin kalliita ja ne jäivät vakivaraistuneiden vanhojen pierujen kalusteeksi nuoremman polven rynniessä IKEAan...? Nykyisellä Lundian hinnalla saisi ehkä jo ns. kunnon kalusteen, mikäli sellaisia sattuu tältä planeetalta vielä löytymään, antiikkihuutokauppoja ja roskalavoja lukuunottamatta.

Italiassa IKEA on kompannut pientä sosiologista vallankumousta, kun aiemmin nuoret sisustivat opiskelijaboksinsa sillä mitä sattui vuokraisännältä jäämään, hetekoilla ja muovituoleilla lähinnä. Opiskelu oli tilapäinen vaihe elämässä ja kaikki resurssit keskitettiin lopulliseen päämäärään, oman kodin rakentamiseen ja avoliittoon sitten kun oltiin valmistuttu ja päästy leivänsyrjään kiinni, kokonaisuuksina ja huone kerrallaan myytäviin tyylikalusteisiin joihin joko oli varaa tai sitten odotettiin, lykättiin tulevaisuutta eteenpäin ellei ns. pakottava syy nopeuttanut avioitumista mahdollisen häpeänkin uhalla. Etelässä tämä on yhä ihanne mutta totuus toisenlaista: yliopistossa roikutaan vuosikausia koska suhteellisen huolettoman opiskelijaelämän jälkeen odottaa suhteellisen tulevaisuudeton prekariaatin elämä, hyvinvoinnin marginaalia on ehkä sen verran että tilapäistäkin voi ryhtyä laittamaan nätiksi... koska tilapäinen kestää puolen elämää. Sitten ne raahaavat Ivarinsa ja Paxinsa saman katon alle, elävät susiparina kuin Pohjois-Euroopassa ikään.