Seimityömaalta

Mitä joulunviettoon tulee, ihmiset voi karkeasti kategorisoida joulu- ja eijoulutyyppeihin, ja joulutyypit jakaa seimen tai kuusen kannattajiin; vietettäköön joulu, lasten mieliksi, joulupukilta ei ole odotettavissa ihmeempiä ja pakollisten lahjojen määrä on rajoitettu minimiin. Kuusi-seimikiistassa olen selvästi lähempänä tavoitettani kuin koskaan, sillä viime kesänä heitteillejätetystä kuusesta ei koristeeksi ole, jääköön pihalle. Tämän vuoden seimi on palannut alkuperäiselle paikalleen takan hyllylle, sillä vaikka figuurien enemmistö on jo viime vuonna vaihdettu lapsirasitteen takia perulaisista saviukkeleista tanakkaan kiinalaiseen muoviin, olen silti jo joutunut kertaalleen liimaamaan Melchiorin pään takaisin paikoilleen pikaliimalla. Murjaanien kuningas parka, onneksi kukaan ei nielaissut lattialta kierimästä löytynyttä maurinpäätä.

Olen saanut mellastaa vapaasti seimityömaalla, ja se näkyy itse pääkohtauksen, Pyhän perheen ympärille kasvavista teemarönsyistä: paimenet ovat yläniityllä, Itämaan tietäjät vielä matkalla sillan tuolla puolen, syntymäluolan vuorta kruunaa kultainen linna johon ei liity henkilöhahmoja mutta kunhan hänessä on, komea kuitenkin. Tämän vuoden uusi henkilö on kaivolta vettä kantava neito, ja vielä olisi tilaa ainakin pyykkärille ja juoppolallille. Lisää kuvia luvassa... ehkä...

Low cost

Todella smartit henkilöt matkustavat halpalentoyhtiöillä, miksen minäkin, tuumaan armon vuonna 2004. Varaan VolareWebin lipun Barista Roomaan. Lento perutaan sen ollessa jo kolme varttia myöhässä, soitan jatkolennosta Finskille, maksan sakkomaksut lentopäivän siirtämisestä, ostan junalipun Leccestä Roomaan makuuvaunussa minulle ja silloin reilut puolitoistavuotiaalle Italiattarelle. Lippurahat palautetaan toimistokuluja lukuunottamatta. Tuli tosi halvaksi.

Tänä vuonna päätämme kokeilla AirBerlinin palveluita, matkassa meidän perheemme lisäksi kummitäti puolisoineen ja kaksostyttöineen. Ostamme liput Rooma-Helsinki, lentoon kuuluu välilasku Berliinissä. Muutamaa kuukautta ennen lähtöä lentoyhtiö peruu menomatkamme, mutta myy paikkoja uudelleen kolminkertaisella hinnalla lennoille Rooma-Berliini ja Berliini-Helsinki. Helsingin lento on aikaistunut vartilla, vaihto ei ole varma, eihän se ole koskaan jos lentoa ei ole myyty yhtenä lippuna, low cost, you know. Perumme myös paluulennon.

Ostamme uudet liput sinivalkoisella ei-halpiksella, sillä kaksostytöille on lietsottu Joulupukki-kuumetta juhannuksesta lähtien. Lisäksi Suomen sisäiset lennot on jo varattu.

Kun kaikki alkaa olla niinsanotusti pulkassa, lähiomaisellamme todetaan vakava sairaus ja joudumme perumaan matkan. Joskus kohtalo haraa vastaan niin paljon että fatalisti minussa vakuuttuu: tätä ei ollut tarkoitettukaan onnistumaan.

Kuvat lumettomasta joulusta poronperseessä Rovaniemellä lohduttaisivat, saa vinkata ja linkata.

Lisähuuhtelua edelleen

Kuusi on tuotu terassilta sisään, koristeltu valoin ja olkikoristein. Jo ennestään harva näre on kärsinyt heitteillejätöstä, mutta onpahan aito. Sahaamme kuivaneet alaoksat ja päätämme rakentaa tämänvuotisen seimen kuusen juurelle.

Italiatar on tähän saakka suhtautunut lähestyvään jouluun välinpitämättömästi, mutta yllättäen kirjoittaa joulupukille

BABUO NATALE PORTAMI TANTE

COSE

Kuvitetussa kirjeessä on tanssiva barbi, barbiradio, barbitietokone. Jotain pinkkiä pukinkonttiin? Tyttö suututtaa minut vähintään kahdesti päivässä siihen pisteeseen että harkitsen- peräti jokaikisellä kerralla - Joulupukin Kostoa, sitten lepyn, en ole kovin pahoillani siitä etten pysty tarjoamaan lapsille tavarataivasta mutta jotain haluaisin ostaa... että olisi vähän niinkuin muissakin länsimaisen kulutusyhteiskunnan perheissä?? Uutisissa kerrotaan että italialainen perhe käyttää joulun ruokaostoksiin keskimäärin 750 euroa, mutta tänäkin vuonna joku on tainnut syödä omansa lisäksi meidän panettonen.

Koulutielle on ilmestynyt näyttävä juliste jossa kerrotaan vanhan keskustan katukiveyksen kunnostustöiden alkavan, aikataulua täsmentämättä. Huonotapainen töhrijä minussa haluaisi lisätä spriitussilla si avvicinano elezioni amministrative; si chiude la discarica, si riapre l’ostetricia. Poleemista tottakai, mutta uutiset kaupungin kyljessä tuoksahtavan kaatopaikan sulkemisesta ja Tuppukylän sairaalan synnytysosaston uudelleenavaamisesta ovat varmoja merkkejä lähestyvistä kunnallisvaaleista. Saas nähdä, ja ans kattoo, chi vivrà, vedrà. Sade tekee happamaksi, ja toissailtana yllyin peräti huutelemaan anoppilan parvekkeelta kadulla autontorvea soittavalle miehelle ettei tarvitse ostaa niin helvetin isoa autoa jos ei osaa ajaa sitä, meidän kärrymme muka tukki kadun, pah, siirsin kuitenkin. Autoomme pääsee sisään enää vain pelkääjänpuoleisesta ovesta, ja takaluukusta tottakai.

Ei minun poikani nimeen

Ostin eilen uuden lapsiystävällisemmän miehityksen seimeen, tarkoituksena että tänä jouluna Italiatar saisi viimeinkin leikkiä seimiväellä sydämensä kyllyydestä ilman huolta siitä että joku Pyhän Perheen jäsenistä hajoaisi miljoonaksi kappaleeksi pudotessaan kivilattialle. Aitoa muovia siis, Made in China. Reilun kaupan perulaiset savifiguurit jäävät odottamaan parempia aikoja.

Viime päivien polemiikeissa seimi on nostettu uskonnollis-poliittiseksi kannanotoksi aikana jolloin hallitus uhkaa tuhota Ydinperheen ja suuret kauppaketjut ovat rähmällään ateistien ja vääräuskoisten edessä. Haluaisin kiukutella ettei heillä ollut oikeutta pilata iloani. En antanut lupaani Calderolin riemuun Italian jalkapallomaajoukkueen voitosta Ranskan neekereitä, muslimeja ja kommunisteja vastaan. Twin Towersin attentaatissa kuolleiden omaiset saavat päivästä toiseen kuulla että sotaa käydään heidän poikansa nimeen. Entä ydinperheeni, olenko tietämättäni ottanut kantaa, millä tavalla se on perheeltäni pois jos Janne vie Ilkkansa vihille?

Kemikaali- ja kimalluskaupassa oli toinenkin tarkemmin määrittelemättömästä kovasta massasta tehty seimi, joka oli mielestäni kauniimpi. Irrallisina myytävistä figuureista puuttui kuitenkin Joosef, ja Italiattaren kerätessä pieniin kouriinsa kolmenkymmenen sentin irtolampaita punnitsin hartaasti sitä vaihtoehtoa että tämän vuoden seimessämme olisi ollut yksinhuoltaja-Maria tai peräti kaksi Mariaa. Mutta, kuka on ostanut seimeensä Joosef-parin? Valitsin niistä kauniimmista kolme paimenta ja enkelin, joita ei muoviseimessä ollut: ensimmäiseltä paimenelta irtosi pää lattialle pudotessa jo kaksi minuuttia kotiintulomme jälkeen. Pikaliimaa!

Joulukalenteri

TV-uutiset ovat huhunneet Vatikaaninkin olevan myöntymässä siihen... että jos aviopareista toisella on HIV, olisi kondomin käyttäminen aviollisessa seksissä ehkä sittenkin pienempi paha kuin taudin tartuttaminen... Vatikaanin sanaa ei Italiassa varsin noudateta, mutta ollaan ainakin noudattavinaan. Lukemattomille italialaisille neidoille lääkäri on määrännyt e-pillerit kuukautiskipujen tai aknen hoitoon, ja jos siinä sivussa ehkäisevätkin, ei se toki ollut alkuperäinen tarkoitus! Sussiunatkoon.

Millainen maa Italia olisi, jos paavi olisi jäänyt Avignoniin?

Befana/Epifania

Loppiaisena Itämaan Tietäjät lahjoineen ovat viimeinkin löytäneet tiensä Jeesuslapsen luokse; Espanjassa he tuovat jälkijoulun lahjat myös perheen pienille, Italiassa loppiaislahjat on jostakin syystä sälytetty luudalla lentävälle Befana-noidalle. Befanan säkissä - tai sukassa - on kilteille lapsille karkkia, tuhmille hiiliä ja tuhkaa, mutta TV-mainoksia tarkkaavaisesti seuraten tutustuu myös täsmäsukupuolitettuihin Barbie- tai Hot Wheels -sukkiin, jokaisella suurella leluvalmistajalla omansa. Itämaan tietäjien tai kuninkaiden lukumääräksi on vakiintunut kolme, ehkä kolmen evankeliumissa mainitun lahjan, kullan, suitsukkeen ja mirhamin mukaan. Legendojen mukaan heidän nimensä olivat Kaspar, Balthasar ja Melkior. Kolme tietäjää edustavat kolmea Vanhan Maailman maanosaa ja kolmea ikäkautta, nuoruutta, keski-ikää ja vanhuutta; nuorin tietäjistä, Melkior, esitetään usein tummaihoisena, Balthasar on aasialainen ja Kaspar eurooppalainen. Musta Melkior on tietysti sama henkilö kuin Tiernapoikien Murjaanein kuningas. Koulun joulunäytelmässä ei taida enää olla tarpeen turvautua kenkäplankkiin, ei ainakaan kotona Roihikassa. Kuusi on riisuttu ja palautettu paikalleen terassille. Huomenna puran seimen.

Heinillä härkien

Ensimmäisen jouluseimen tekijänä pidetään Pyhää Franciscusta, joka järjesti seimikuvaelman vuonna 1223 Grecciossa Umbriassa, kuvittaakseen evankeliumia latinaa hallitsemattomalle kansalle. Varhaiset seimet olivat kirkkojen tai ylhäisperheiden omaisuutta, 1800-luvulle tultaessa seimi oli yleistynyt jokaisessa kodissa. Henkilöhahmot on itse kunkin paikkakunnan käsityöperinteiden mukaan tehty puusta, paperimassasta, posliinista tai terrakotasta… ja nykyään tietysti muovista! Roomassa seimen tykötarpeita myydään Piazza Navonalla, Napolissa San Biagio dei librain ja San Gregorio Armenon kadut täyttävillä myyntikojuilla. Television uutislähetyksissä huomioidaan vuoden ajankohtaisia julkkiksia esittävät koomiset terrakottahahmot. Jouluseimen henkilöt voi ostaa yhdessä tai erikseen: pakollisiin kuuluvat ainakin Maria, Joosef ja Jeesuslapsi. Aasia ja härkää ei mainita evankeliumeissa, vaan ne perustuvat Jesajan tekstiin: "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen" (Jes. 1:3). Yleensä seimessä on myös tähti majan tai luolan yllä, paimenille ilmestyvä enkeli sekä tietysti paimenet lammaskatraineen: napolilaisessa seimessä yksi paimenista nukkuu eikä kuule ilosanomaa, katalonialainen erikoisuus on el caganer, tarpeilleen kyykistynyt paimen. Loppiaiseksi Jeesuslasta kumartamaan saapuvat Itämaan tietäjät – tai kuninkaat. Itäisen kirkon syntymäikoneissa Jeesuksen syntymäpaikkana esitetään luola, samoin Italian keskiaikaisessa taiteessa. Monissa seimissä syntymän näyttämö on talli tai kompromissi luolan ja tallin väliltä: luolansuuta edeltää rikkinäinen tallikatos, joka kontrastillaan osoittaa, kuinka jumalainen lapsi syntyi maailman köyhyyteen. Maalaustaiteessa Pyhän perheen taustana esiintyy toisinaan pakanallisen temppelin raunio, jonka taidehistorioitsijat ovat tulkinneet viittaavan Daavidin palatsiin. Aihe yleistyy 1700-luvun napolilaisseimessä ajankohtaisten arkeologisten löytöjen innoittamana. Napolilainen jouluseimi voi saavuttaa kokonaisen kylän mittasuhteet. Syntymäluola katoaa toissijaisten näyttämöiden joukkoon; tärkeimpiin sivunäytelmiin kuuluvat paimenille ilmestyvä enkeli ja tavernassa ruokaileva väki – arvatenkin ne onnekkaat, joille oli sijaa majatalossa! Seimi kuvaa kansanelämää: tyypillisimpiä hahmoja ovat pyykkäri, kaivolta vettä hakeva neito, kalakauppias ja polttopuiden kerääjä. Kylää ympäröivään maisemaan kuuluvat lampi ja hanhia, kaivo ja silta. Seimikylästä voi myös löytyä kalatori, katusoittajia, lihakauppias, veitsenterottaja, hedelmäkauppias, sokea ja rampa. Loistokkaimmat seimet rakennettiin 1700-luvulla. Pyhä Birgitta (1303-1373) näki ilmestyksessään Neitsyt Marian synnyttävän ekstaasissa Jeesuksen – jos pyhimys olisi joku neitsytmarttyyri, hymähtäisin, mutta ruotsalaisen aatelisnaisen yhdeksän lapsen otantaan saattaa hyvinkin mahtua myös yksi ekstaattinen synnytys :) Myös pyhän Birgitan näyssä esiintyy syntymäluola. Vanhojen latinankielisten tekstien kääntäjää, maisteri Päivi Salmesvuorta lainaten: Valkoiseen viittaan pukeutuneen Marian seurassa oli arvokkaan näköinen vanha mies. Saavuttuaan luolaan he sitoivat sinne mukanaan tuomansa härän ja aasin. Lopuksi vanha mies asetti seinälle sytytetyn kynttilän, minkä jälkeen hän jätti Neitsyen yksin luolaan.
Synnytykseen valmistautuva Maria riisui kenkänsä, viittansa ja päähuivinsa. Tämän jälkeen tuleva äiti otti esille pienokaiselle varatut vaatteet: kaksi pientä pellavaista ja villaista kangasta sekä kaksi pientä liinaa vauvan pään peitoksi.
Valmistauduttuaan Maria polvistui rukoilemaan. Sitten hän nojautui seimeen sekä kohotti kätensä ja kasvonsa taivasta kohti.
Birgitta näki lapsen liikkuvan kohdussa ja samalla Maria synnytti silmänräpäyksessä.
Pojasta lähti suuri ja kirkas valo, joka peitti alleen kynttilän valon. Lapsen maatessa puhtaana kuului suloista enkelten laulua.
Neitsyt Maria tervehti vastasyntynyttään sanoen: "Tervetuloa Jumalani, Herrani ja Poikani!"
Poika ojenteli käsiään jäseniään itkien, ja äiti otti lapsensa käsivarsilleen sekä lämmitti tätä poskellaan ja rinnallaan. Riemuitseva äiti oli täynnä hellyyttä.
Näppärästi Maria katkaisi napanuoran ja kietoi lapsen varovasti kapaloihin: ensin pellavaisiin ja sitten villaisiin. Kankaat hän sitoi naruilla jotka oli ommeltu villavaatteen reunoihin. Lopuksi tuore äiti kietoi pojan päähän pienet pellavaliinat. Birgitan näystä ajan maalaustaiteeseen siirtyivät Marian kultatukkaisuus ja valoa hohtava lapsi maassa polvistuvan tai matalalla jakkaralla istuvan äitinsä palvomana. Valkoisen viitan asemesta Marialla on kuitenkin useimmiten sininen viitta ja punainen tunika.

Äidin joululahja

Rakas puoliso, rakas minäitte-lapsikulta-älä, häipykää silmistäni kolmeksi tunniksi. Muuta lahjaa en pyydä ;)

Joulukuva

Nukketaivasta edelleen

Lelumainoksien taivastelusta muistui mieleeni pari vuotta sitten telkkarissa useampaan otteeseen vilahtanut Barbie Happy Family, johon kuuluivat Barbie, miesystävä (onko pari aviossa vai ei, siihen kannattaa tiedustella Vatikaanin kantaa) ja erottamaton perheenjäsen, pediatri! Kyllähän sellainen voi olla perheessä - sattuu niissä paremmissakin ;) - mutta silti! Jos Barbie imettäisi niin aina läsnäoleva lääkäri voisi määrätä syöttöpunnituksen vaikka joka syötölle, tuttipullopatteri lisämaidoille ja kamomilloille pakkauksessa ainakin nyt oli. Kävin vilkaisemassa Ecomamman vinkkaamaa Mariana-nukkea, jonka olinkin tavannut jo aiemmin La Leche Leaguen verkkokaupassa. Brasilialaisella sivustolla osa kuvista ei latautunut. Ilokseni kiinnitin huomiota siihen että Mariana paitsi imettää, myös synnyttää alateitse!* Pennuilla on vielä tänään koulupäivä. Eilisiltainen joulukuvaelma sujui mallikkaasti: vanhemmat oli aidattu jumppasaliin katselemaan valkokankaalle suorana heijastettua näytelmää koulun pihalta. Viisas valinta, tähdet pistivät parastaan kun kukaan ei huudellut väliin Giacomino, hai visto che la mamma sta qui, saimme lähikuvissa nauttia enkeleiden ja Joosefin välille yltyneestä olkisodasta. *Onnellisen perheen Barbielta avataan maha; tämä ei ole mikään huonommuussyyte niille äideille jotka ovat joutuneet sektioitaviksi syystä tai toisesta. Syyttävä sormi kohdistuu niihin lääkäreihin jotka ratkovat äitien mahoja auki omista mukavuus- tai aikataulullisista syistään: regione Puglia 44,6%!

Lahjoja, lahjoja

Italialaisten jouluostostelun määrää ja sen mahdollista vähenemistä uutisoidaan päivittäin, muutama kuukausi taaksepäin ykkösuutisena olleen lintuinfluenssapandemian uhka on jäänyt outletteja ja Milanon galleriaa tönkivien shoppaajien jalkoihin. Nerokkaat toimittajat tietävät kertoa meille että neljänsadan euron kännykän hinnalla saisi 56 kiloa makkaraa: olen kiitollinen tiedosta, mutta en kuitenkaan jaksa uskoa että kukaan joulunpyhinä nälkään kuoleva ostaisi niin kallista puhelinta. Kaupallisuuden paheksunta kuuluu joulun rituaalisiin lausahduksiin, jopa Natzinger on käyttänyt pakollisen puheenvuoronsa. Uutisten lisäksi televisio tarjoaa mainoksia, loputtomiin, kuluttajalehti Altroconsumo tietää kertoa että vain yksi TV-kanava lukuisista yksityisistä ja julkisista noudattaa lakia mainosten määrästä ja laadusta lastenohjemien välissä. Naisen äänellä spiikatut prinsessa-barbie-meikki-minihame-silitysraudat ja miehen äänellä möristyt hirviö-action man-laserpyssyt ovat aina käyneet hermoon (vaikka en väitäkään tietäväni lopullista totuutta siitä miten pienistä nyyteistä tulee miehiä ja naisia, mikä on genetiikan ja mikä ympäristön panos, ja onko sillä loppupelissä niin väliä?). Olen melko kylmäverisesti sensuroinut mainostulvaa asettamalla videot etusijalle, mutta jonkun verran informaatiota vuotaa silti sensuurin ohi. Neljäntenä joulunaan Italiatar on jo esittänyt täsmällisiä toivomuksia, ja lopulta päädyimme useimmin höpinätulvassa mainittuun kalliiseen merkkinukkeen. Yhteen. Tänäkin vuonna aasialaiset lapset hikipajoissa ovat koonneet miljoonia sinisilmäisiä vauvanukkeja, joista kuten Ecomamma toteaa, jokaisella on pakollisena varusteena tuttipullo. Pah. Parasta lahjoissa on niiden paketointi; kirjahyllyssäni on jokunen hieno teos japanilaisesta pakkaustaiteesta, mutta yritän silti pitää jalat tukevasti maassa ja edetä rahkitteni mukaan. Jo useamman vuoden olen paketoinut kaiken asialliseen ruskeaan käärepaperiin, jota en toki malta olla koristelematta. Myös aikaisempien vuosien talteenotetut paperit kierrätetään loputtomiin, ne muuttuvatkin vuosi vuodelta kauniimmaksi. Käyttökelpoisimmiksi paperinkoristelutekniikoiksi ovat osoittautuneet paperista leikatulla kaaviolla käpytyömaalta jääneellä spraylla maalatut kaksikieliset buon natale – hyvää joulua -tekstit. Sabluunan kadottua olen yksinkertaistanut koristelua: rypistetty paperi suihkutetaan maalilla ja avataan (mustaa silkkipaperia ja hopeasprayta käyttämällä saa myös hienoa paperia). Kaikkein helpoimmalla pääsee suihkuttamalla aavistuksen verran kultamaalia jo valmiin paketin pintaan, eilisessä kokeilussa siirsin pakettinarua maalausoperaation jälkeen hieman jättämänsä jäljen viereen. Seuraavaksi kokeilen paketin kietomista ristiin rastiin naruihin ennen maalaamista ja narujen poistamista operaation jälkeen: saan samalla kullanväristä pakettinarua jota voi aina tarvita tulevaisuudessa. Nimilaput voi kiinnittää puisella pyykkipojalla, nimen voi kirjoittaa pyykkipoikaan tai maalata suoraan lahjapaketin päälle. Vaan missä kaikki tämä suttaaminen tapahtuu? Terassilla asustaa kasaantaitettava puinen pöydänraato, joka toimittaa maalausalustan virkaa. Spraymaalia kannattaakin suihkutella hyvin ilmastoidussa tilassa, vaikka tuskin se tähti- tai geenikarttaani kirjoitetun astman puhkeamiseen vaikuttaa, yksi vuosi ennemmin tai myöhemmin, sillä nyt niin väliä.

Joulumieltä

Tilasin sitten kinkunkin, vaikkei juuri nyt hotsita. Aina se on tullut syötyä, eikä imelletyn perunalaatikon ja jo perinteeksi juurtuneen bataattilaatikonkaan valmistaminen nyt niin ylivoimainen ponnistus ole... rosollista en mene takuuseen! Hämärästi muistan että viime vuonna jäähtyneiden vihannesten kuutiointi jäi viime tinkaan, anoppi odotti jo aattoillallisen kanssa, ja vähältä piti ettei Italiatar saanut puukauhasta. Vaikka olisi minulla tällä erää saksalaisia etikkapunajuuria, saisi nähdä onko niistä mihinkään... Tavallinen virsi: meille vai teille jouluna? Olemme ratkaisseet sen niin että vietämme aattoa anoppilassa, joulupäivänä meillä kotona. Voisin sälyttää molemmat juhlapäivät mammalle, mutta kokin kaksi päivää kestävää taukoamatonta omakehua ei kestäisi Erkkikään. Hampaat irvessä, siis.

Enkelinsiipien havinaa

Eiliset enkelinsiipi- ja kaaputalkoot tarjosivat viimeinkin tilaisuuden pelastavalle enkelille, avuliaalle tuntemattomalle, kun opettajattaren sivubisneksenään pyörittämän kerhokeskuksen eteen parkkeeratessani sytytin ajovalot sammuttamisen asemesta (en varta vasten ollut sytyttänyt niitä, koska se ei Italiassa taajamassa ole välttämätöntä), arvattavin seurauksin. Useamman tunnin neula- ja lankasulkeisten jälkeen peltoon päättyvää pimeää laitakaupungin katua hiipuvilla lyhdyillään valaiseva pulunkakkima Fiesta ei ollut mieltä ylentävä näky; olimme toki aika säälittäviä naapurin albaanirouvan, jälkikasvun ja mahani kanssa, ja rotevahko enkelikin lehahti paikalle. Mikäli en ole seonnut laskuissa, olen taivutellut kuluneella viikolla kahden millin rautalangasta 23 paria enkelinsiiven raameja. Kuvia luvassa.

Kuusenkoristeita 2

Käpyihin tarvitaan:

käpyjä maalia (kultaa, hopeaa, punaista) koukkuja ja rautalangasta taivutettuja lenkkejä ripustusta varten

Olen tehnyt käpykoristeemme aleppomännyn kävyistä, suomalaiset männynkävyt ovat somia ja kuusenkävyt - joulukuuselle ah niin lajityypillisiä! Meillä on vain kultakäpyjä, ensi vuodeksi toivon jatkavani joukkoa myös punaisilla niinkuin lapsuudenkodin kuusessa. Niiden maalaamisessa kannattaa käyttää lisäksi pohjamaalia, muuten kävynvärin peittämiseen menee ikä ja terveys.

Kuusenkoristeita

Pastatähden valmistukseen tarvitaan: penne-pastaa (pientä, suurta, sileää, penne rigate) liimaa (EriKeeper tai vastaava, kuumaliimaakin ovat naapurin näppärät käyttäneet) kultasprayta lankaa ripustamiseen Liimaa pennet kaksi kerrallaan V:n muotoon, kärjen viistopinnoista. Anna kuivua. Eri pastamerkeillä on yllättäen erilainen leikkauskulma; merkkiä vaihtamalla voi tehdä neljä(Divella)- tai viisi(Barilla)sakaraisia tähtiä. Etsi V:n muotoisista väkäsistä yhteensopivimmat ryhmät, ovat mokomat keskenäänkin vähän erikulmaisia. Liimaa taas, ja anna kuivaa. Maalaa kulta- tai hopeaspraylla. Pujota ripustuslanka (virkkuukoukusta on apua tässä vaiheessa).

S. Lucia

Päivän juhlakalu on marttyyrineitsyt Pyhä Lucia, jonka patsastakin kanniskelivat eilen aattoiltana piazzan poikki torvisoiton saattamana. Me juhlistamme päivää aitoruotsalaisilla lussekateilla; tänä vuonna on jo kolmas pullakurssilaisten lussetapaaminen. Kaikenlaista voi kokeilla kerran, mutta jos tekemänsä toistaa, tulee siitä paha tapa tai traditio. Pyhä Lucia on pyhimyskertomuksesta johdettavien silmiin ja valoon liittyvien assosiaatioiden takia näkövammaisten ja sähkömiesten suojeluspyhimys, jota kutsutaan apuun kun joku (=yleensä puoliso) ei löydä näkyvällä paikalla (=yleensä keskellä pöytää) makaavaa etsimäänsä jotakin: Santa Lucia! Lucian toisessa kädessä oleva palmunlehvä on pyhäinkuvissa marttyyriyden tunnus. Annelin Lussekatit: 0,5 l maitoa 0,5 g sahramia 1 tl suolaa 2,5 dl sokeria 50 g hiivaa 150 g voita vehnäjauhoja tarpeeksi koristeluun rusinoita Liota haaleaan maitoon sahrami, suola, 0,5 dl sokeria ja hiiva sekä niin paljon jauhoja että taikina on puuromaista. Anna nousta puolisen tuntia, niin että taikina kuplii. Lisää loput 2 dl sokeria sekä sulatettu voi (Annelin reseptissä puolet voista on korvattu rypsiöljyllä, ylibakerskan mukaan se on parempi kuin pelkkä voi, mutta jos talossa on pelkkää oliiviöljyä, en suosittele). Lisää loput jauhot, alusta hyvin, lisää niin paljon jauhoja ettei taikina jää liian löysäksi. Pullien pitää pysyä kasassa vielä noustessaan paljon. Kohota taikina kaksinkertaiseksi, leivo sitten n. 75 g paloista n. 25 cm pituisia sormenpaksuisia (=riippuu sormesta :) tankoja ja rullaa ne ässiksi. Anna ässien vielä kohota pellillä vedottomassa paikassa kevyen liinan alla niin että kuvio rupeaa häviämään. Voitele vatkatulla munalla, pistä molempien päiden rullien keskelle rusina, paista 225°C:ssa n. 6-7 min. Siirrä varovasti ritilälle ja pussita pian muoviin.

Joulu pulkassa!

Seimityömaa on edennyt hyvään pisteeseen, Itämaan Tietäjät ovat tosin vielä matkalla ja Jeesuslapsi laitetaan paikoilleen vasta jouluyönä. Ehkä vielä pientä hienosäätöä, mahdollisesti tähti, ja spraylunta sen verran että saamme tehdyksi ainakin seimen pohjan kokoisen reiän otsonikerrokseen... Italiatar ihmetteli aikansa Jeesuslapsen puuttumista, muutta tyytyi selitykseen että lapsi on vielä Marian mahassa ja muistaa kertoa sen kaikille seimeä tarkasteleville. Tänä vuonna olen valinnut etnis-rakenteellisen tyylisuuntauksen, kiinalaiset värivalot ovat vähän kitschiä mutta todennäköisesti uskollisia eteläamerikkalaisen jouluseimen linjalle. Välkkyvä itsevalaiseva Guadalupen Madonna olisi kyllä pop! Etnokaupasta hankitut perulaiset savifiguurit ovat perheemme jouluseimessä jo neljättä vuotta, niistä tulee kinaa koska niillä ei voi leikkiä mielin määrin (ne hajoaisivat tuhannen pirstaleiksi keraamiselle laatalle pudotessaan, ja viisas äiti voisi kitkaa välttääkseen korvata Pyhän perheen muovisilla hahmoilla...). Näytelmän henkilöistä puuttuvat aasi ja härkä, kolmatta Itämaan tietäjää tuuraa paimen. Toivon löytäväni joulumarkkinoilta edes laaman. Kuusen koristeita työohjeineen esittelen jatkossa, kunnianosoituksena Pörrön joulukalenterille.

Seimityömaalla

Meillä on ollut tapana (lue: anopilla on ollut tapana) että Immacolataan mennessä kuusi ja seimi ovat valmiita. Todellisuudessa vain anoppi onnistuu oman sarkansa kanssa. Tyytyväisenä voin kuitenkin todeta että saimme kuusen sisään ja kuosiin eileniltana, ja seimityömaa, vaikka vaiheessa onkin, on pidemmällä kuin yhtenäkään aiempana vuonna... Sulttaanin neljä joulua sitten ostamassa harvahkossa näreessä on juuret; juhlien välisen ajan se asustelee terassimme varjoisimmassa nurkassa. Viimekeväinen uusi kompostimulta on elähdyttänyt kuusiparkaa silminnähtävästi.

L'Immacolata

Joulukuun kahdeksas on Italiassa juhlapäivä, Immacolata. Meillä sitä on juhlistettu eilisiltana eli aattona anoppilassa syödyllä friteeratulla kapakalalla ja nimellä pettule tarjoiltavilla yhtä lailla upporasvassa paistetuilla taikinamöykyillä joita voidaan valmistaa sellaisenaan (in bianco) tai oliiveilla, kapriksilla ja anjoviksilla tehostettuna. Maria Immacolatan ikonografiassa neitsyt seisoo kuunsirpillä tai pallon päällä (toinen tai molemmat) ja polkee jaloillansa käärmeen, saatanan, perisynnin. Sädekehää kiertää kaksitoista tähteä, niiden kirjallinen lähde on Johanneksen Ilmestyskirjassa. Marian 12 tähteä ovat päässeet livahtamaan EU:n lippuunkin. Immacolata concezionen dogmin mukaan Maria on ainoana ihmisenä syntynyt vapaana perisynnistä. Immacolatasta Marian syntymäpäivään, Natività della Vergine, on tasan yhdeksän kuukautta. Mikäli perisynnistä vapaa sikiäminen on tapahtunut kierron 14. päivänä, sen mukaan Neitsyt Maria on syntynyt 41. raskausviikon lopulla.

Kuvat: Guglia dell'Immacolata vuodelta 1769 Tuppukylän piazzalla. Immacolata: ikonografia.