maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Olemme muuttaneet

...virtuaalisesti. Arkitehtiblog viettää kolmevuotispäiväänsä uudessa osoitteessa.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Munakoisopyörykät

Polpettine di melanzana

pari munakoisoa
korppujauhoja
runsaasti parmesanraastetta
3 – 4 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa
öljyä (paistamiseen)

Leikkaa munakoisot kuutioksi ja kiehauta, kunnes ovat pehmeitä. Valuta. Lisää korppujauhot, parmesanraaste, kananmunat sekä mausteet ja vaivaa käsin tasaiseksi massaksi. Jos massa on liian löysää, lisää korppujauhoja.

Pyöritä massasta pyöryköitä kostutetuin käsin ja paista upporasvassa.

perjantaina, syyskuuta 12, 2008

Täällä on siivottu

Älkääkä itkekö yläbannerin tai punalipun perään, niitä ei nyt ole. Eikä tule.

Yritän edes saada linkit mallilleen, joten jos joku linkittämäni blogi on kadonnut niin pazienza, it's just Blogger...

torstaina, syyskuuta 11, 2008

Ekaluokkalainen kävelee kuin nainen...

...ämpäri päässä, takapuoli jäässä!

Tänään alkoi Italiattaren viisivuotinen taival scuola elementaressa, tuppulalaiseen tapaan eli ekalle luokalle ilmottauduttiin joskus tammikuussa, eikä mitään sen jälkeen paitsi kesällä kansliassa mitä nöyrimmin tiedustelemassa mitä kirjoja ja mistä pitää tilata ja varata. Olisivatkohan sosiaaliviranomaiset huudelleet perään jos olisin unohtanut ilmottautua? Syyskuun alussa puskaradio tiedotti koulun alkamispäivästä ja kellonajasta, ja sitten koululle mentiin patsastelemaan kuulopuheiden mukaisena päivänä tavanomaiseen kellonaikaan, reppu selässä ja vääränkokoiset ruutuvihot repussa. Muutamaa päivää aiemmin oli ilmoitustaululla listat kullekin osaksi lankeavasta opettajasta ja luokkatovereista, sen jälkeen alkoi armoton vääntö kulissien takana, mikäli taivaspaikka ei ollut mieluinen. Ei mitään kouluun tutustumispäivää tai yleistä ja yhtäläistä kirjettä ekaluokkalaisten vanhemmille. Kellon soidessa kaikki sisään, vanhemmat, isovanhemmat ja tädit mukaanluettuna, vahtimestarit neuvoivat luokkahuoneen, sitten luokkahuoneeseen seisoskelemaan kunnes opettajatar heitti vanhemmat ulos hortoilemaan käytävällä. Ensimmäinen päivä puoli yhdeksästä puoli kahteen kuten joka ikinen päivä maanantaista lauantaihin seuraavan viiden vuoden ajan.

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Mare di settembre

Täällä on sitten kuuma.

Kun tarha on jo alkanut mutta koulu ei vielä, olemme käyttäneet tilaisuutta hyväksemme, jättäneet hukkaan kulkevan ja kiviä nakkovan pikkuäijän ammattikasvattajien huomaan ja menneet tyttöjen kanssa rannalle. Santa Marian ranta on parhaimmillaan, vedenalaiset makeanveden lähteet nostavat meren tyyneen pintaan kylmän veden kalvon. Viikonloppuna painostava kuumuus saavuttaa huippunsa, edes kastautuminen ei tuo helpotusta koska Torre Squillacen rannalla lämmin vesi muistuttaa keittolientä, lapset ovat rasvaisia ja hiekkaisia, samoin eväsleivät. Jos tuulee, niin lämmintä ja kosteaa, kuin lehmän henkäys, sanoisi Muori.

Italiattaren syntymäpäivien järjestely tietää ylimääräistä huhkimista, kauppakassien kantamista paahtavassa helteessä katutöiden takia kynnöspeltona olevan piazzan halki, talon puunaamista katosta lattiaan, ruoanvalmistusta. Koska joka tapauksessa on liian kuuma, on herttaisen yhdentekevää huhkinko keittiössä vaiko en, uunin lämittäminen sisätiloissa on äärimmäisen epätoivottavaa mutta terassille nostetussa frityyrikeittimessä valmistuvat hevosenlihapullat, calzonet ja arancinat valmistuvat tuossa tuokiossa, tai siis niin on tapana sanoa.

Kakku on näyte Kummitädin taidoista

lauantaina, elokuuta 30, 2008

Bombay Sapphire, eli missä aina paistaa aurinko

Matkustaminen pikkuväen kanssa ei aina ole herkkua, varsinkaan silloin kun matkustamiseen liittyy kaikenlaista jonomuodostelmassa seisomista turvatarkastusten vuoksi, ja karavaanin pysähtyessä pikkuväki muuttuu levottomaksi karaten jonoa ohjaavien nauhojen alta ties minne. Huhtipoika päätyi loppumatkaksi valjaisiin, Italiatarta uhkailtiin ja rauha laskeutui maahan vasta kun makuuvaunun ovi oli kiinni, juna liikkeellä ja jokainen omassa punkassaan, no, poika äidin punkassa, liitetiedosto kun on.

Jälkikasvun paimentamisen sivussa syrjäsilmin nähtyä auringonlaskua kutakuinkin pilvisen Keski-Euroopan yllä katseli ihan mielellään.

sunnuntai, elokuuta 24, 2008

Muumi and go

Muumisuomea puhuville Muumimaailma lienee pakollinen etappi, vaikka vanhemmilla eivät rahkeet riitäkään joka mutkassa myytävän oheistuotteen ostamiseen, siitä pääasiallisimmat riidat, ja neljän euron poskimaalauskin jää hankkimatta. Taputelkoot nyt niitä muumeja. Hieman kotikutoisen oloisesta turistirysästä jää yllättäen mukava jälkimaku, sillä saaren kallioilla pitkin poikin risteilevät puurallit eivät ole edes rumia, talot on tehty ihan oikeista laudoista ihan oikealla naulapyssyllä, pikkuväellä näyttää olevan hauskaa ilman ainoatakaan hilavitkutinta tai pomppulinnaa. Aurinko paistaa, meri kimaltelee.

Paluumatkalla käymme sukuloimassa Naantalin kerrostalolähiössä, kun kerrankin olemme sveitsiläistyneen serkkutytön kanssa samassa maassa. Automiehen avokätisesti lainaama Kansanvaunu palvelee moitteettomasti tehtävässään, ja paluumatkan vedän yhtä soittoa ilman Lahnajärven seisakkia, miehet nukkuvat, vain Italiatar pitää tasaista höpinää takapenkillä. Äiti, eivät ne muumit olleet oikeita, niissä oli ihminen sisällä. - Mutta olivathan ne silti ihan kivoja, vai? - Joo, niissä oli kiva ihminen sisällä. - Ethän kerro pikkuveljelle, kun se vielä uskoo? - Joo en, pikkuveli tykkäsi Muumipapasta.