arkitehtiblog

Olemme muuttaneet

2008-09-29T00:00:00.001+02:00

...virtuaalisesti. Arkitehtiblog viettää kolmevuotispäiväänsä uudessa osoitteessa.

Munakoisopyörykät

2008-09-18T08:47:00.002+02:00

Polpettine di melanzana

pari munakoisoa
korppujauhoja
runsaasti parmesanraastetta
3 – 4 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa
öljyä (paistamiseen)

Leikkaa munakoisot kuutioksi ja kiehauta, kunnes ovat pehmeitä. Valuta. Lisää korppujauhot, parmesanraaste, kananmunat sekä mausteet ja vaivaa käsin tasaiseksi massaksi. Jos massa on liian löysää, lisää korppujauhoja.

Pyöritä massasta pyöryköitä kostutetuin käsin ja paista upporasvassa.

Täällä on siivottu

2008-09-12T11:33:00.002+02:00

Älkääkä itkekö yläbannerin tai punalipun perään, niitä ei nyt ole. Eikä tule.

Yritän edes saada linkit mallilleen, joten jos joku linkittämäni blogi on kadonnut niin pazienza, it's just Blogger...

Ekaluokkalainen kävelee kuin nainen...

2008-09-11T17:30:00.003+02:00

...ämpäri päässä, takapuoli jäässä!

Tänään alkoi Italiattaren viisivuotinen taival scuola elementaressa, tuppulalaiseen tapaan eli ekalle luokalle ilmottauduttiin joskus tammikuussa, eikä mitään sen jälkeen paitsi kesällä kansliassa mitä nöyrimmin tiedustelemassa mitä kirjoja ja mistä pitää tilata ja varata. Olisivatkohan sosiaaliviranomaiset huudelleet perään jos olisin unohtanut ilmottautua? Syyskuun alussa puskaradio tiedotti koulun alkamispäivästä ja kellonajasta, ja sitten koululle mentiin patsastelemaan kuulopuheiden mukaisena päivänä tavanomaiseen kellonaikaan, reppu selässä ja vääränkokoiset ruutuvihot repussa. Muutamaa päivää aiemmin oli ilmoitustaululla listat kullekin osaksi lankeavasta opettajasta ja luokkatovereista, sen jälkeen alkoi armoton vääntö kulissien takana, mikäli taivaspaikka ei ollut mieluinen. Ei mitään kouluun tutustumispäivää tai yleistä ja yhtäläistä kirjettä ekaluokkalaisten vanhemmille. Kellon soidessa kaikki sisään, vanhemmat, isovanhemmat ja tädit mukaanluettuna, vahtimestarit neuvoivat luokkahuoneen, sitten luokkahuoneeseen seisoskelemaan kunnes opettajatar heitti vanhemmat ulos hortoilemaan käytävällä. Ensimmäinen päivä puoli yhdeksästä puoli kahteen kuten joka ikinen päivä maanantaista lauantaihin seuraavan viiden vuoden ajan.

Mare di settembre

2008-09-09T18:14:00.002+02:00

Täällä on sitten kuuma.

Kun tarha on jo alkanut mutta koulu ei vielä, olemme käyttäneet tilaisuutta hyväksemme, jättäneet hukkaan kulkevan ja kiviä nakkovan pikkuäijän ammattikasvattajien huomaan ja menneet tyttöjen kanssa rannalle. Santa Marian ranta on parhaimmillaan, vedenalaiset makeanveden lähteet nostavat meren tyyneen pintaan kylmän veden kalvon. Viikonloppuna painostava kuumuus saavuttaa huippunsa, edes kastautuminen ei tuo helpotusta koska Torre Squillacen rannalla lämmin vesi muistuttaa keittolientä, lapset ovat rasvaisia ja hiekkaisia, samoin eväsleivät. Jos tuulee, niin lämmintä ja kosteaa, kuin lehmän henkäys, sanoisi Muori.

Italiattaren syntymäpäivien järjestely tietää ylimääräistä huhkimista, kauppakassien kantamista paahtavassa helteessä katutöiden takia kynnöspeltona olevan piazzan halki, talon puunaamista katosta lattiaan, ruoanvalmistusta. Koska joka tapauksessa on liian kuuma, on herttaisen yhdentekevää huhkinko keittiössä vaiko en, uunin lämittäminen sisätiloissa on äärimmäisen epätoivottavaa mutta terassille nostetussa frityyrikeittimessä valmistuvat hevosenlihapullat, calzonet ja arancinat valmistuvat tuossa tuokiossa, tai siis niin on tapana sanoa.

Kakku on näyte Kummitädin taidoista

Bombay Sapphire, eli missä aina paistaa aurinko

2008-08-30T09:51:00.002+02:00

Matkustaminen pikkuväen kanssa ei aina ole herkkua, varsinkaan silloin kun matkustamiseen liittyy kaikenlaista jonomuodostelmassa seisomista turvatarkastusten vuoksi, ja karavaanin pysähtyessä pikkuväki muuttuu levottomaksi karaten jonoa ohjaavien nauhojen alta ties minne. Huhtipoika päätyi loppumatkaksi valjaisiin, Italiatarta uhkailtiin ja rauha laskeutui maahan vasta kun makuuvaunun ovi oli kiinni, juna liikkeellä ja jokainen omassa punkassaan, no, poika äidin punkassa, liitetiedosto kun on.

Jälkikasvun paimentamisen sivussa syrjäsilmin nähtyä auringonlaskua kutakuinkin pilvisen Keski-Euroopan yllä katseli ihan mielellään.

Muumi and go

2008-08-24T08:27:00.004+02:00

Muumisuomea puhuville Muumimaailma lienee pakollinen etappi, vaikka vanhemmilla eivät rahkeet riitäkään joka mutkassa myytävän oheistuotteen ostamiseen, siitä pääasiallisimmat riidat, ja neljän euron poskimaalauskin jää hankkimatta. Taputelkoot nyt niitä muumeja. Hieman kotikutoisen oloisesta turistirysästä jää yllättäen mukava jälkimaku, sillä saaren kallioilla pitkin poikin risteilevät puurallit eivät ole edes rumia, talot on tehty ihan oikeista laudoista ihan oikealla naulapyssyllä, pikkuväellä näyttää olevan hauskaa ilman ainoatakaan hilavitkutinta tai pomppulinnaa. Aurinko paistaa, meri kimaltelee.

Paluumatkalla käymme sukuloimassa Naantalin kerrostalolähiössä, kun kerrankin olemme sveitsiläistyneen serkkutytön kanssa samassa maassa. Automiehen avokätisesti lainaama Kansanvaunu palvelee moitteettomasti tehtävässään, ja paluumatkan vedän yhtä soittoa ilman Lahnajärven seisakkia, miehet nukkuvat, vain Italiatar pitää tasaista höpinää takapenkillä. Äiti, eivät ne muumit olleet oikeita, niissä oli ihminen sisällä. - Mutta olivathan ne silti ihan kivoja, vai? - Joo, niissä oli kiva ihminen sisällä. - Ethän kerro pikkuveljelle, kun se vielä uskoo? - Joo en, pikkuveli tykkäsi Muumipapasta.

Mokki

2008-08-17T16:46:00.005+02:00

Vietimme ferragoston Mamma Marian avopin teknomökillä, Miekkoselle kiitos taiteen sääntöjen mukaan kirpakankuumaksi lämmitetystä saunasta ja Mamma Marialle pöydän antimista yleensä ja kanttarellicarbonarasta erityisesti.

Palattuamme kotiin Sulttaanille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus tutustua natiivien viikonlopunviettoon perjantai-iltana puoleltaöin Malmin terveyskeskuspäivystyksessä. Rampa ja kärttyisä puoliso alkaa muistuttaa ihannemiestäni, tosin Vicodinin asemesta hän napsii kansallislääkettä Buranaa, jota mainostetaan melkein joka lyhtytolpassa.

Perhe kasassa

2008-08-10T11:16:00.003+02:00

Karkasin aamulla naapurinrouvien kanssa kirpputorille, ilman lapsia, ja nyt on Tiivi-Taaveja riittämiin vaikka pienemmän Gay Priden järjestämiseen. Hipsu on Italiassa, samoin keskikokoinen Pai. Laa-Laa on hieman ylikasvanut muuhun jengiin verrattuna.

Rakkaani saapuu lentävällä koneella tänään. Ikävä on ollut.

Teletapit

2008-08-08T11:35:00.003+02:00

Kun Sarilla on näitä lasten kuvia, niin minäkin sitten.

Tasaraitaa

2008-08-02T09:01:00.003+02:00

Mollamaija on oleskellut Suomessa jo kuukauden ja alkaa sulautua massaan. Kangas muorin rintamamiestalon verannan rättilaatikosta, loppu vanhasta yöpaidasta kului Automiehen bemarin jarrujen ilmaamisessa. Jos on avoautoa tarvis niin tuosta lähtisi, autoon liittyy hauskoja muistoja siltä kesältä, no, syksyltä kun Italiatar syntyi, oli kaunis ilma, ajelimme suvisessa Helsingissä ja naureskelimme niille jotka epäluuloisesti mulkoilivat Ali Babaa, avoautoa ja viimeisellään raskaana olevaa blondia.

Pojat on poikia

2008-08-01T17:02:00.000+02:00

Lehtikirjoituksen mukaan lähes 80% helsinkiläismiehistä on kohdannut väkivaltaa teillä ja turuilla, eikä Huhtipoika ole suomalaiseen leikkipuistojärjestelmään tutustuessaan kaunistanut tilastoa, päinvastoin, nakkaillut turpiin vastaantulevia ikään, kokoon, väriin tai sukupuoleen katsomatta, ja minä perässä erotuomaroimassa, toivoen että joku isompi antaa takaisin, kuten sitten on käynytkin... ja lopulta pojat on erotettu, kun toinen roikkuu tukassa, toinen puree eikä kumpikaan luovuta. Helkutin luupää. Tilanne näyttäisi olevan rauhoittumaan päin, ammatikseen hiekkalaatikkoerotuomarina toiminut lohdutti että yleensä helpottaa kun oppii ilmaisemaan itseään sanallisesti (verbaalisesti alakynteen jääminen onkin yleinen syy vetää vaimoa turpiin), oppii ettei pienempiä saa eikä isompia kannata, ja sen jälkeen ainoa kuljettavissa oleva tie on pasifismi. Se siitä rauhankasvatuksesta.

Italiatar on monin puolin kekseliäs lapsi, mutta tukkanuottasille hän ei ollut keksinyt, olimme siis tottuneita jonkunlaiseen rauhan tilaan ja vilpittömästi yllätyimme kun Huhtipoika ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta ns. kansanperinteen velvoittamiin poikien huveihin tuuppimalla itseään vuotta vanhempaa ja kokolailla suurempaa Rosabellan ja Karpaattien Karpaasin poikaa Herkulesta. Menoa jatkui koko illan pikku-ukkojen kyräillessä toisiaan ja äristessä kuin urosgorillat.

...kuten oikean huonekalukaupan tuotteen

2008-08-01T14:41:00.000+02:00

(linkki)

Korvamopedi

2008-07-25T08:56:00.006+02:00

Olen teologisena kysymksenä pohtinut sitä kuljettiko Neitsyt Maria Jeesuslasta joskus korvamopedilla, ja jos ei niin siksikö että Jeesus oli niin kiltti lapsi, vai siksi että oli itse pyhimys?

Lasten kurittamisesta on keskusteltu päivittäin Hesarin yleisönosastolla, eli ettei missään nimessä tukkapöllyä, tai annettiin meillekin ja ihan kunnollisia kansalaisia meistä on tullut. Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 1988 tekemässä kyselyssä 55% haastatelluista 15-16 -vuotiasta ei hyväksynyt ruumiillista kuritusta missään tilanteessa, 45% puolusteli vanhempiensa toimintaa. Vain 5% aikoi itse käyttää ruumiillista kuritusta, ja jäljelle jääneistä 95 prosentista perstuntumalta noin puolet saattoi kaksikymmentä vuotta myöhemmin yllättyneenä huomata ettei ollut ihanteidensa mittainen. Toiseen puoleen mahtuvat lapsettomat ja ne muutamat jotka ihmeissään pyörittelevät silmiään "ei meillä ole tarvinnut koskaan laittaa keittiön laatikostoihin sulkijoita", "ei meidän poika koskaan töni puistossa muita lapsia". Laskettakoon se heidän ansiokseen, minä olisin silloin tällöin valmis passittamaan koko porukan johonkin supernanny-realityyn ja itse ihan vain sohvalta seurata laittaisiko ammattikasvattaja ne velcrotarralla kiinni johonkin jäähypenkkiin, vai? Ovat ne haasteellisia, kiitän saamastani haasteesta vaikken tiedä onko tämä minullekin ylimitoitettu projekti.

Kun pinna ei enää riitä, pitää vanhemman hakea apua, ja pitää huolta myös omasta jaksamisestaan, kun vielä joku kertoisi miten. Onneksi kasvattajan avuksi löytyy erilaisia vihkosia. Muun muassa alalyolasta.fi antaa vinkkejä kekseliäälle kasvattajalle:

Kekseliäs kasvattaja muistaa:

Osoittaa lapselle hellyyttä
Lukea lapselle satuja ja katsella hänen kanssaan kuvakirjoja
Pitää häntä sylissä ja hyväillä häntä
Kiittää ja kehua häntä
Ottaa vauvan syliin ja jutella ja hyräillä hänelle ystävällisesti. Juttelu tai hyräily rauhoittaa yleensä itkevän vauvan. Sihiseminen saattaa kuulostaa vihaiselta.
Jutella vauvalleen ja pikkulapselleen myös julkisilla paikoilla, kuten liikennevälineissä ja kaupoissa. Se on täysin hyväksyttävää.

Oho. Mikäköhän noista pääsi unohtumaan? Kiva kun muistutettiin. On tietysti ihan hirveä klisee sanoa että eteläisessä Euroopassa lapsia sekä lyödään että suukotellaan enemmän, ja tottahan toki on vielä parempi jos ei kuriteta ja sen lisäksi vielä bonuksena otetaan syliinkin, edes neuvolavihkon määrittämän minimin verran. Suhtaudun kasvatusoppaisiin vähän varoen sillä kaikki vanhemmat ovat erilaisia, kaikki lapset ovat erilaisia, ja vaikka jossakin oppaassa kuvailtaisiinkin omiani muistuttavaa keissiä niin viimeistään varoittava esimerkkitapaus vanhempiaan manipuloivasta yhdeksänviikkoisesta vauvasta saa minut vetämään palkokasvin siemenen otsaonteloon saakka, ja kirja jää keskenlukuisena pölyttymään hyllyyn vaikka se lapsettoman tuttavatädin mielestä on tosi hyvä, juuri sellainen josta nykyvanhempien tulisi ottaa oppia.

Pieneltä ihmistaimelta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä. Itsehillintä lisääntyy iän myötä, joten pitkää pinnaa peliin. Ikiliikkuja asettuu paikoilleen, kun ikäkausi menee ohi. Lukuisten harjoitusten jälkeen soppakin livahtaa suuhun läikkymättä, leivälle jää vähemmän rasvaa ja kengät sujahtavat automaattisesti oikeisiin jalkoihin.

Crocsit väärässä jalassa taitaa olla perheväkivaltatilaston ehdoton ykkönen.

Kuva: Mafufura-täti kuljettaa Obaa ja Bibiä korvamopedilla. Marie El-Ahmarin kuvitusta kirjassa Bibi muuttaa Suomeen.

Briljanttia

2008-07-23T07:53:00.003+02:00

Olen oikeasti aika huono jakamaan näitä prenikoita, ei siksi etten toisten juttuja arvosta vaan koska ne mielestäni hyvät blogit ovat muidenkin mielestä niin hyviä että yleensä ne on jo palkittu siinä samassa rytäkässä, ja lisäksi minulla on liian vähän aikaa uusien hyvien blogien etsimiseen, niitä hyväksi havaittuja ja vielä silloin tällöin päivittyviä lisäilen sivupalkkiin hissun kissun ja pikkuhiljaa. Säännöt kuitenkin olisivat seuraavanlaiset:

Voittaja saa laittaa logon blogiinsa.
Linkitä siihen blogiin, josta sen sait.
Nimeä vähintään 7 muuta blogia sen saajiksi.
Laita noiden blogien linkit sivuillesi.
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Jos vielä odotan, saan muuttaa säännöt sellaiseksi että linkitän seitsemään blogiin, joilta tnnustuksen sain :) Kiitokset Sarille, Ritvalle, Minnille.

Karateka eli äidin omaa aikaa

2008-07-19T13:07:00.004+02:00

Kun Italiatar oli jo lähtenyt mummun kanssa Suomeen, otin Muumien avulla hieman omaa aikaa= ei työjuttuja eikä siivoamista, ompelukone keskelle keittiön pöytää ja menoksi. En ole pienenä juuri leikkinyt nukeilla, joten on korkea aika aloittaa mikäli mielin kiriä umpeen menetetyn ajan.

Nukke on ollut perheessä iät ja ajat, sen antoi eräs toveri Italiattaren ollessa pienen pieni, eikä siitä olla viis veisattu, ennen kuin sitten uuden kimonon myötä. Sitä on nyt rakastettu ja raahattu mukana, lopulta niin että jouduin yöpuvunkin ompelemaan jotta harmaantuneen ja tahraisen kimonon saisi välillä pesuun. Kyljen lippusessa lukee Pretty Doll imported by Maricart, en ole niitä sen koommin nähnyt, ovat kai hävinneet kilvassa MyDollille. MyDoll on kallis ylisöpö nukke joista äidit pitävät enemmän kuin tyttäret, minäkin tykkään, mutta olen lueskellut kataloogia huolella ja todennut että ovat kai kaikki valkoihoisia, eli siis vähän tylsää kuitenkin, perinteet velvoittavat. Minulla oli pienenä kaksi mummun ompelemaa mollamaijaa joista toinen oli musta, toinen valkoinen, joku kaava niihin oli kuulemma ollut mutta siitä huolimatta niistä oli tullut kovin kurjan ja laihan näköisiä, ja siksi niitä kutsuttiin biafralaiseksi ja vennamolaiseksi. Kun opin puhumaan, iski sensuuri ja valkoinen mollamaija ristittiin hätäisesti uudelleen nimellä Venla Molanen.

Pattycake Doll Company tarjoaa etnisiä ja erikoisnukkeja, kuten pyörätuolissa istuvia. Pitäisikö nuken sitten olla lapsen itsensä näköinen, en tiedä. Aikani mollamaijoja googlaamalla löysin myös monirotuisia nukkeja tekevän puljun.

Fillari

2008-07-17T17:13:00.003+02:00

Fillarilla ajo on Tuppulassa jäänyt valitettavan vähälle, vaikka omani sinne kuljetutinkin muuttokuormassa. Parhaimmillaan tuli viisikymmentä kilometriä päivässä sellaista tavallista työmatka-ajoa, edellisessä elämässä siis. Nyt on vain aina liikaa jengiä matkassa. Syksyksi lupasivat lapsenistuinta, kunhan ensin saa tavaratelineen. Pyörä on käytetty huollossa, ja Sulttaani on raportoinut ajaneensa sillä asioilla. On kuulemma kätevä peli. Laitetaan Ameriikan uudelleenlöytämisen ja lisäruudinkeksimisen kanssa samalle etiketille.

Käytin hyväkseni Huhtipojan päikkäreitä ja kiersin rantoja myöten ensin tutut Roihikan ja Tammarin tervaleppälehdot, sen jälkeen minulle täysin tuntemattomat uudet korttelit Herttoniemenrannassa. Loka- ja ketjusuojattomalla maastopyörällä, kovaa ja epäurheilullisesti pukeutuneena kuten pyörä on kulkuväline -tyyliin kuuluu. Torihousun lahje oli arvioimaani leveämpi, se joutui ketjujen väliin ensimmäisen kymmenen ajometrin jälkeen ja sen jälkeen tungettiin elegantisti sukanvarteen. Mesiangervo tuoksui, ja jotain hanhia siellä seistä pönötti keskellä tietä.

Unplugged

2008-07-16T11:54:00.004+02:00

Sain kesätyöksi yhden julkisivumuutoksen, ja vaikka asiasta oli tietoa jo etukäteen niin jotenkin aktiivisesti unohdin CADin kotiin. Kaivoin sitten kellarista muinaiset IKEAn pukkijalat, faijan toiviomatkalta Ruotsista tuomat siltä ajalta kun IKEA ei vielä ollut rantautunut Suomeen, ja kaapin perukoilta hakaviivaimen kun nartsari oli löytämääni pöytälevyyn liian pitkä.

Suosittelen. Uskomattoman rentouttavaa.

Letkuapina

2008-07-15T07:28:00.003+02:00

Eilen asioilla käydessäni jouduin luopumaan periaatteestani ja tankkaamaan auton itse, toimitus johon en varovaisen arvioni mukaan ole ryhtynyt viimeiseen kahteentoista vuoteen, ja jota viimeiseen asti yritin välttää, pidensin reittiänikin monella turhalla ajokilometrillä vain todetakseni että Liisankadun Shellillä luki itsepalvelu. Epäuskoisena odottelin hetken turhaan Stadin viimeistä letkuapinaa, sitten ajoin toisaalle tappelemaan bensatankin korkin kanssa. Kirosin kyllä katkerasti miksen ottanut poikittaislinjaa Herttoniemestä.

Ei niin etteikö ihmiseltä voisi olettaa että itsekin osaa tankata, tai kantaa kahvin tiskiltä pöytään, likaiset astiat pöydästä kärryyn, poimia sämpylät atuloilla muovipussiin ja punnita pussinsa itse, lukea viivakoodin ja maksaa itsepalvelukassalla. Mutta tämä tie johtaa pitkällä juoksulla tapainturmelukseen ja suoraa päätä helvettiin.

Vallankumouspöydästä

2008-07-13T11:13:00.003+02:00

Eilen pääsin sitten miittaamaan Juttutuvan Vallankumouspöytään. Oli mukavaa tavata Jäppinen ihan livenä, vaikka naama olikin tuttu sillä entisenä itähelsinkiläisenä olen bongannut herran usein julkisissa ja Kontulan kirjastossa. Ilta jäi osaltani lyhyeksi sillä myös Muorille oli sattunut vapaailta ja kutsu ystävättären luo Tangomarkkinoiden finaalia seuraamaan - meillä ei näy kolmosta, joka tosin ei ole mahdottoman suuri menetys, eikä täällä muutenkaan katsota muuta kuin Muumia videolta.

Metrovaunuun pelmahti Kulosaaressa katusoittajaduo, joista toinen soitti kitaraa, toinen klarinettia. Kuuluttivat italiaksi signore e signori, scusate il disturbo ennen esitystään, kai niiden edellinen työpaikka oli ollut Rooman metrossa, ennen fasistien Roomaanmarssia, siis. Tunnen itseni turistiksi vilkuillessani kanssamatkustajia, että miten väki pukeutuu (hyvin, huonosti, hyvin huonosti mutta vapauttavalla tavalla kaikenkirjavasti, moniarvoisesti, kukin oman mieltymyksensä tai kaveriporukkansa mieltymysten mukaan) ja kenen viereen istuu (naiset naisten, miehet miesten kanssa, väärinkäsitysten välttämiseksi?). Plus kolmekymppisellä naisella Tiikeri ja Aasi Ihaa tatuoituna lapaluiden väliin, tatuointi näyttää aidolta, harkitsen Muumimamman kuvaa olkavarteen.

Bibliofiilin tunnustuksia

2008-07-11T14:52:00.004+02:00

Yksi yksittäinen suomalaisen elämänmenon asia, jota Italiassa olen kaikkein eniten ikävöinyt, on kirjasto. Sitä on vaikea selittää, kun tuppulalaiset ovat ylpeitä omastaan vaikkei kukaan siellä käy, no, onhan siellä muutamia korvaamattoman arvokkaita ja harvinaisia vanhoja niteitä, muttei sellaista ihmisten käyttökirjastoa. Yritän välttää olemasta karkea, vaikka ensimmäinen mieleen tuleva lausahdus olisikin että arvaa minne voit tunkea sen vanhan niteesi. Helsingin Kaupunginkirjasto on jotakin aivan ihanaa, jotain sellaista eivät Italiassa osaa kuvitellakaan ellei sitten kommarien Bolognassa. Läjäpäin kirjoja, lehtiä ja äänitteitä ihan ilmaiseksi, nettihausta voi etsiä ja tilata. Jos ei Kaupunginkirjasto riitä, voi mennä rellestämään Rakennustaiteen museoon, Valtsikaan tai SKS:n etnografiselle. Stoasta olen kanniskellut lasten- ja äänikirjoja, Rakennustaiteen museosta Hassan Fathyn Natural Energy and Vernacular Architecturen. Ymmärtävätköhän sosiaalidemokraattisen Muumilaakson asukkaat onneaan?

Minusta on mahdottoman, tolkuttoman väärin että kirjat täytyy ostaa jotta niitä voi lukea, ja että jotkut perheet joutuvat tosissaan valitsemaan ostaako kirjoja vai leipää. Paikallisintelligentsia valittaa ettei nykyään lueta, vaikka historiallisessa perspektiivissä katsottuna nykyitalialaiset kuuluvat ensimmäisiin lähes sataprosenttisesti lukutaitoisiin sukupolviin. Italialaiset lukevat keskimäärin yhden kirjan vuodessa, kertoo tilasto. Ne nuoret, joiden kotona ei olla luettu eivät itsekään hakeudu kirjojen pariin. Tästä pitäisi kai kunnallispolitiikassa tapella, jos nimenomaan lasten- ja nuortenkirjoja, vaikka naapurikunnan kanssa yhteiseen kirjastoautoon. Utopiaa on vaikea selittää niille jotka eivät ole omin silmin nähneet ja kokeneet, sormeilleet hyllymetreittäin dinosauruksia ja intiaaneja, merirosvoja, kaappareita, ufoja ja puutarhanhoitoa, dekkareita ja kulttuurihistoriaa, Atlantin ylitystä kaislaveneellä.

Harrastustoimintaa

2008-07-09T23:37:00.005+02:00

Jottei lomalla tulisi aika pitkäksi, täytyy ihmisellä olla harrastuksia.

Muorin keittiöön oli alkanut kantautua pahaa hajua kaksi viikkoa sitten, ja syyllistä etsittiin, tarkastettiin rotanloukut ja mietittiin mahtaako seinän välissä olla vainahia. Sunnuntaina lähdimme pullakahvipöydästä rakennusmestarioppilas Röllin kanssa taskulampulla varustautuneena kierrokselle sokkelin alle, josta löytyi haisun syyllinen, tai jäljet jota pitkin syyllisen tavoittaa, tip tippoja, vesivahinko, mahdollisesti vuotava vesijohto tai viemäri. Keittiön lavuaari välittömään käyttökieltoon, illalla tiputtelu oli jo vähentynyt ja epäilykset rajattu lavuaarista pääviemäriin kulkevaan vaakavetoon joka tiputteli nesteitään alapohjan sahanpuruihin. Jotain sientäkin lykkää seitsenkymmentälukuisten lisäeristysstyroksien raosta.

Koska emme tiedä mitä vastassamme on, varaudumme pahimpaan. Maanantaina kaupasta home- ja asbestisaneerausnaamarit ja kertakäyttöhaalarit, kaksi peräkärryllistä silkkaa roinaa sorttiin. Vaarin lapiot säästetään, nostetaan ulos jalavaan nojaamaan naapurien kadehdittavaksi ja ihmeteltäväksi: siirtolapuutarhassa kädettömiltä katkesi lapionvarsi, työkalu heitettiin menemään, vaari dyykkasi ja kätevänä miehenä korjasi, koskaan ei voi tietää milloin tarvitsee lapiota. Tai talikkoa. Tervetuloa Marjaniemen lapiomuseoon. Löysin tiilenlyöntimuotin, jota olin pelännyt kadonneeksi, mutta turha pelko, meillä ei heitetä mitään pois, paitsi vuonna 2008 meni kaksi peräkärryllistä vesivahinkoista lastulevyä. Automies purkaa lisäeristyslevyn, avaa rossipohjan ja tiputtaa märän purun raivattuun nurkkaan. Ihmeeksemme emme löydä asbestia. Lattia jää liikennöintikelpoiseksi, uudelle viemäriputkelle suunnitellaan reitti ihmisten ilmoille kellarinportaan alle, jossa sitä voi tarvittaessa tarkkailla ja huoltaa, ja viemäriasian ratkaistua tutkitaan vain mihin asti kosteutta on kertynyt, mikä on rakenteiden vointi, kuivatellaan.

Seuraavina päivinä Automies rakentaa kuumailmapuhaltimesta ja tilapäisluukkuun asennetusta poistoilmaimusta rakennekuivauspaketin, joka paitsi kuivaa alapohjaa, pitää sokkelin alla olevan ryömintätilan alipaineisena niin ettei haisu tunge lattianraoista sisätiloihin. Piikkaa reikiä uudelle viemärivedolle, joka on putkimiestä vaille valmis. Näppärä pikkubroidi, ihastelen. Toivottavasti uudet purut, todennäköisesti selluvilla, saadaan aikaiseksi ennen talven tuloa, sillä mikäs tässä muuten kun lattiaa ei ole avattu eikä mikään enää haise.

Ainoa epämukavuuskohta on edelleen käyttökiellossa oleva keittiön lavuaari, johon tiskikone laskisi poistovetensä. Tiskaamme vessassa pienessä lavuaarissa. Samassa pestään Huhtipojan takapuoli, muori hetken epäröi mutta minä rauhoittelen: voidaan me kun ollaan valkolaisia.

Taaperoimetystä

2008-07-09T08:41:00.002+02:00

Huhtipoikaa alkaa leikin touhussa väsyttää, hän kiipeää syliin, imee peukaloaan ja toisella kädellä kaivaa paidan alta. Jaa, taitaa haluta tissiä. Meinaako tuostakin tulla pitkä projekti? - Ans kattoo nyt. Kun tilastollisesti poikia imetetään pidempään kuin tyttöjä, ja kakkosta pidempään kuin esikoista... ja kun Italiassa on asevelvollisuuskin lakkautettu... - Ahaa, ettei sitten sitäkään syytä vierottaa (naurua).

Suomifiilistelyä

2008-07-04T23:28:00.004+02:00

Lentävä kone saapuu Helsinsky-Vantaan kentälle kolmelta aamun sarastaessa; volkkarilla kehätietä, kansankynttilä Petri Tiili laulaa kuumasta moottoritiestä, katselen koivikoita tienposkessa. Pimennysverhoilla uskottelen Huhtipojalle että päiväunille voi mennä aamuneljältä vaikka on ilmiselvästi valoisaa, oikean aamun koittaessa sänkyyn kapsahtaa Italiatar.

Ensimmäinen päivä menee perustarpeiden takaamisessa: imuroin muorin MacBookiin ukkoslinnun ja tuliketun, ihmettelen aikani mihin se oikein ne asensi kun ei kerran ohjelmakansioon, miten saan ohjelmat oikeaan paikkaan ja pysymään vielä dockissa. Olen jäänyt käyttöjärjestelmäversioon seitsemän piste jotakin, enkä muutenkaan ole tottunut siihen että tietokoneet puhuvat suomea. Kone hyljeksii mukaani tuomaa DVD-levyä, emmekä löydä klemmarinreikää josta levyn voisi pakottaa ulos.

Seuraavana päivänä muokataan sekundaarinen ympäristö: hurautan ilman lapsia Itäkeskukseen, käyn kirjastossa varmistamassa että korttini on vielä hengissä, lainaan äänikirjan, Kolme iloista rosvoa sekä italiankielisen version kuvakirjasta Kuinkas sitten kävikään, lähinnä kustantajan tietojen muistiin merkitsemiseksi. Ostoshelvetin Tallinnanaukion puoleisen sisäänkäynnin edessä makaa käsirautoihin lyöty villiintynyttä joulupukkia muistuttava äijä. Vartiointiliikkeen miehet odottavat oikeaa virkavaltaa paikalle. Huntupäiset naiset, suomalaiset ja muualta tulleet, työntävät lastenrattaita. Ostan Body Shopista kuumavahaa joka on Italiassa vedetty myynnistä, sillä itseään kunnioittava italiatar tuskin pyykkäisi säärikarvasavotan päätteksi reilun kaupan periaatteilla Egyptissä tuotettuja luomupuuvillakaistaleita. Stockan Herkku on sisustettu mullin mallin, mutta tarmokkaan etsimisen jälkeen löydän ostoskoriini valkosipulivoilla täytetyn patongin, tölkin Nikolaita ja rasiallisen Rasilaisen valkosipulihapankaalia. Vielä iltaan mennessä pääsen uimarannalle. Lapset suhtautuvat urheasti totuttua kylmempään, tyynempään ja vähäsuolaisempaan veteen. Uidessa tuntuu siltä että jos sulkisi silmät ja avaisi ne uudelleen en ehkä olisi koskaan missään muualla ollutkaan. Romaninaiset riisuvat alushameisilleen pukukopin edessä penkillä, niiden tytöillä on pinkit feikkicrocsit. On samanlaista kuin ennen, ja silti samaan aikaan tuntematonta, uusia taloja, polkuja, pyöräteitä, ja osaako bussilippuakaan enää käyttää?

Kovan päivän ilta

2008-07-03T10:22:00.002+02:00

Kuusi ja puoli tuntia junassa, väärään suuntaan vetämistä Terminin asemalla, lentokenttäjunan lippujonossa seisomista, väkipakolla pitelyyn tyrehtyviä hukkaankävely-yrityksiä, turvavyön vastustusta, huutoa, uinahdus peukalo suussa.

Lentoemo saapuu kärryn kanssa: Mitä saisi olla? - Gintonic ja lentonalle. Jokaiselle jotakin.

Trasparenza

2008-06-28T11:20:00.005+02:00

Läpinäkyvyys. Luonnostelen loppukäyttäjän suojelemiseksi tarkoitettua tiedonantoa siitä kuka olen ja mitkä ovat kirjoittamiseni motiivit. Lisäksi minun pitäisi mitä pikimmin käydä poliisiasemalla otattamassa sormenjäljet itseltäni ja kakaroiltani ja tiedustelemassa lasketaanko henkilö romaniksi Mussolinin ajan rotulakien perusteella, vai onko etnisen taustan luokittelusta vetämässä uusi päivitetty lakiesite, joka hyödyntää uusinta perinnöllisyystieteen tutkimusta. Se olisi valtava edistysaskel, sinnemminkin kun matriarkaalisen sukuhaaran polveutumisesta eteläpohjalaisesta hevos- ja povausalan yrittäjäsuvusta ei ole muuta kuin suusanallista tietoa.

Lu menzanu

2008-06-27T18:49:00.000+02:00

Mezzanino, välikerta, puolikerros. Sen sijaan että olisi jäänyt hellan ja nyrkin väliin, kuten ikäpolvensa naiset ainakin siinä yleisessä mielikuvassa, vietti anoppini suuren osan elämästään työhuoneessaan jonne ei päivä paistanut tai kuu kumottanut, leskeksi jäätyään vielä enemmän kun ei ollut kukaan käskemässä. Anoppini rakasti työtään, siinä määrin että Sulttaanin tavoittelema mielikuva "tomaattikastikkeesta niin kuin äiti sen teki" oli pohjaanpalaneen maku, kun äiti vielä lounasta valmistaessaan laskeutui puoli kerrosta keittiöstä ompelemaan viimeisen sauman, neonvalon loisteessa, polkusingerin kolkkeessa, Pompeijin Madonnan ja Jeesuksen Pyhän Sydämen katsellessa laupeina seinältä.

Anoppini korjasi ja muodisti turkkeja, pimeänä, kuten monet naiset Etelässä, ompelijoina, kotipartureina, kosmetologeina, kirjojina. Vaatetangolla roikkui työn alla olevia ja lähes kokonaisia turkkeja ja nahkatakkeja; isossa vihreässä matka-arkussa, puisessa arkkupenkissä, vanhoissa matkalaukuissa ja kaiken kalustuksen välisen tilan täyttävissä muovipusseissa oli vuorikankaita, nahkatakin hihoja, häntiä, käpäliä, tilkkuja ja vaikka mitä.

Olen käyttänyt Huhtipojan viimeiset tarhapäivät välikerran raivaamiseen, ja vaikkei Augeiaan tallien siivoaminen enää vaarivainaani kuolinpesän perkaamisen jälkeen pelotakaan, on nahkojen lajittelu silti käynyt työstä minkin, soopelin, kultalampaan ja karakulin karvan, pölyn ja nöyhtän tarttuessa hikiseen ihoon. Lupaan polttaa majani kerran seitsemässä vuodessa ja raivata kaiken etukäteen ettei perillisille jää turhanaikaista pään pyörittämistä, mutta totta puhuen ei hyvältä näytä, ja voihan tuotakin vielä tarvita, ja entä jos kaiken tämän turkkurille ja nahkurille könttäsummaan myytyäni joudunkin ostamaan vuodan Pocahontasin mokkasiineille? Kannan muovipusseja kadunkulmaan jätelaatikkoon, ja lopulta suoraan autolehtien aiheellisesti ylistämään Yarisin takakonttiin, koska kadulla on liian kuuma kävellä: viisi paria after-ski-moonbootseja paikassa jossa sataa lunta kerran kahdessakymmenessä vuodessa, anoppi oli pienenä tyttönä katsellut Vesuviuksen lumihuippuja ja ehkä siksikin rakasti lomamatkoja vuoristoon, Suomessa kieri saunan päälle hangessa, ei pelännyt ketään eikä mitään.

Vanhassa roinassa on viehätyksensä, sillä esineisiin kiteytyy kokonaisen sukupolven läpikäymät historian etapit: pahvinen matkalaukku, siirtolaiset, sveitsinfrangeilla ostetun avoTriumphin Blaupunkt autoradio, polaroidkamera. Kiirekö tässä, pakkaan osan aarteista takaisin arkkupenkkiin ja suodatan uudelleen seitsemän vuoden kuluttua, kunnes päätyvät kaikki samaan paikkaan niiden valokuvien kanssa, joiden henkilöitä ei kukaan elossa oleva enää tunnista. Unholaan.

Äidit ja pojat

2008-06-25T14:24:00.003+02:00

Äidit ne yleensä poispilaavat poikansa, mietin silittäessäni pieniä kauluspaitoja sen kolmen vartin hyppytunnin aikana joka syntyy kun toimeksiantaja soittaa ja ilmoittaa joutuvansa siirtämään sovittua tapaamista työmaalla. Minkähän ikäisenä ne pitäisi laittaa silittämään itse, mietin, ei ihan vielä kaksivuotiaana.

Huhtipoika on hurmaava valkoisissa boksereissa ja hihattomassa aluspaidassa. Syntyvät maailmaan, alkavat vaatia, kävelevät sisään sydämeen pyyhkimättä jalkojaan ovenpielessä.

Ekolokerointia

2008-06-24T16:54:00.003+02:00

Feikkicrocsien kuvia etsiessäni piipahdin yhdessä jos toisessa trendiblogissa, jossa ilmiölle alkoi löytyä metatasoa. “You’re no one til someone copies you”, julistavat, mutta siitä huolimatta Tuppulassa on päässyt käymään niin että feikkarit ovat rantautuneet kylään ennen merkkituotetta, ja yllättävän syviin kansan riveihin, kuten linnanpuutarhan kupeessa vanhankaupungin laidalla sijaitsevaan Premion myymälään, jonka pääasiallisia myyntiartikkeleita ovat kumisaappaat, kammesta veivattavat pastakoneet ja lihamyllyt sekä niiden lisävarusteet kuten tomaattisalsasuutin ja makkaran valmistamiseen käytettävä sarvi, patenttikorkilliset lasipullot, umpiotölkit, oliiviöljykanisterit viiden litran pienperhekoosta ylöspäin. Feikkarit ovat arvatenkin löytäneet oman ekologisen lokeronsa, kuten tarhasta karanneet luonnonvaraisen vesikon syrjäyttäneet minkit tai Meksikosta alun alkaen tuotu viikunaopuntia, eikä Premion myymälän keskivertoasiakkaalla välttämättä edes juolahda mielessä että on hankkimassa itselleen feikkiversiota jostakin elämää suuremmasta, kunhan ostaa perheelle uudet rumat muovikengät rannalle niinkuin on joka vuosi tapana tehdä entisten hajottua tai jäätyä pieniksi. Kalliorantaa suosiva tarvitsee rantatossua koska aaltojen rosoiseksi kuluttama kalkkikivi pistelee ja veden alla voi astua merisiiliin, hiekkarantaperheet suojaavat jalkansa paitsi polttavalta hiekalta myös ns. sattumilta. Tässä tapauksessa en järin itke syrjäytyvien lajien perään, ne läpinäkyvät kovahkosta muovista tehdyt sandaalit eivät koskaan pysyneet lasten jaloissa alkuitkua pidempään, kun taas feikkareita käyttävät mielellään ja vielä omasta aloitteesta, mikä onkin aika paljon sukkiin ja jalkineisiin epäluuloisesti suhtautuvalta jälkikasvultani.

Olen nähnyt aidot crocsit provinssipääkaupungin kauppagalleriassa, arkkitehtiliiton vieressä sijaitsevan Toticchio Tennissportin näyteikkunassa. Mutta minä olenkin kiertänyt maailmaa. Liikkeen nimi juontaa juurensa kahdeksankymmentäluvulle, sillä kuka enää pelaa tennistä? Meillä oli ala-asteen luokalla useampiakin, Tammisalon tenniksenpelaajat, sanottiin, sillä se rimmasi Marjaniemeä paremmin, ja ryhmänmuodostuksessa oli kovin tarkkaa minkälainen krokotiili kenelläkin oli taskun päällä. Haistatin pitkät koko porukalle, olin punk ja ikihippi vieläkin, vaihdatin napit serkuilta perityistä MicMacin housuista enkä kovin mielelläni ole muiden nimikirjaimia päälläni kantanut. Elokuvasta Paluu tulevaisuuteen, muistinvaraisesti siteerattuna: Hän nukkuu. Mikä hänen nimensä mahtaa olla? - Calvin Klein; se on kirjailtu hänen alushousuihinsa. Katselen näyteikkunaa enkä kuollaksenikaan muista onko minulla joskus ollut aidot Conversit; ne muistuttavat minua jostakin jotka tuskin kuitenkaan olivat Elannon kenkäkaupan BeFreet, sillä BeFreessä ei ollut tähteä.

Pohdimme miehen kanssa ovatko aidot crocsit feikkejä paremmat, ja jos ovat niin ovatko kymmenkertaisesti niinkuin hinta. Mies on perheessä ainoa joka ei vielä ole hankkinut feikkareita, ei osaa päättää väriä, tai sitä haluaisiko sittenkin aidot. Miehen velcrotarralla säädettävät solumuovisandaalit ovat myös todella rumat, kuten rantatossun ekologisessa lokerossa kuuluukin. Toticchion ikkunassa ei ole hintoja, jolla vältetäänkin sellainen ikävä sattumus että sisään tunkee ties mitä persaukista rupusakkia joka ei tunne oikeaa paikkaansa... josta juolahtaa mieleeni Julia Roberts Pretty Womanissa, sekä eräs lecceläinen lastenvaateliike jossa julkesin piipahtaa männäviikolla, kolmen nenänvarttaan pitkin mulkoilevan myyjättären tyrmistykseksi. Ei siellä muita asiakkaita ollutkaan, ellei joku sheikki tahi veronkiertäjä sattumalta pistäydy visiitille. Aidon ostaminen on idean ja brändäyksen tunnustamista, vaikka alkuperäinenkin näyttää kopiolta leikkaussalin välinehuoltotiskikoneessa pestävistä kumikengistä, ja denim on denimiä, osti sitten kolmen euron Livesit, kolmenkympin Levisit (joo, halvalla menee) tai kolmensadan mitkä lie TrendyPradat. Minähän en sinisestä denimistä juuri pidä, tai joo, jonkun muun päällä ehkä, mutta jos joku brändäisi sellaiset farkut jossa lukisi Elanto niin varmasti ostaisin, kun niistä on iät kaikki haaveiltu.

Oranssia

2008-06-21T15:50:00.006+02:00

Perjantain toripäivänä täytin lähes-kansalaisvelvollisuuteni hankkimalla rantakengiksi oranssit feikkicrocsit. Samaan tarmonpuuskaan pelastin Rosabellan tuomista aprikoosinpudokkaista pelastettavissa olevat keittämällä niistä hilloa, kiitos kysymästä Fruttapecin voimin. Lyhensin Italiattaren liian pitkän vyön ja ylijäävästä palasesta ompelen vyöt MyDoll-nukelle ja tummaihoiselle MyDoll-kaltaiselle, kunhan ensin saan nukkeneitien kimonot kaava-astetta pidemmälle. Oudon on hiljaista, soitan puolentusinaa kertaa mummolaan mutta kukaan ei vastaa sillä serkukset ovat metsässä maistelemassa ketunleipiä.

Feikkicrocsia äyskärinä käyttänyt Huhtipoika on palannut terassin vesileikeistä ja syö scorranolaista luomuporkkanaa keltaoranssiin kylpytakkiin kääriytyneenä. Pitäisikö siirtyä kannattamaan Hollannin maajoukkuetta?

Kuvassa aidot Crocsit

Peltiä ruttuun

2008-06-19T17:42:00.004+02:00

Italian liikenteestä ovat viime päivinä kirjoittaneet sekä Milanon Karkki että Modenan Keksi; meidän perheessämme autoilun saralla on lähes hyvä uutinen että saimme viimeinkin stopin takaa kylkeen yhteystietonsa antaneen ja paikalta pakenemattoman maksumiehen, sen jälkeen kun Sulttaani itse raapi kyljen paikallaan olevaan kohteeseen ja minä sain pysäköidyn auton ovesta, tilanteen dynamiikan jäädessä hatarien todistajanlausuntojen varaan kun olin itse keskittynyt varomaan toiselta suunnalta pakittavaa pakettiautoa. Korjautetaan, ainakin kolmasosa lommoposkesta. Ei kai ovea voi vain puoliksi oikaista ja maalata? Mustaa volkkaria jäi ainakin kahteen kylkisektoriin, joista toisessa oli jo vähän punaista maalia.

Päivittäisten SUV-eukkojen lisäksi olen riidellyt muidenkin kalle kaasujalkojen kanssa; toissapäivänä pysähdyin antamaan tilaa suojatietä pitkin katua ylittäville kahdelle jalankulkijalle sillä seurauksella että takanani ajanut pikkufiat-epeli ohitti minut, melkein ajoi jalankulkijoiden yli ja kaarsi vielä tienposkeen huutamaan pää punaisena miksi pysähdyn keskelle katua noin vain näyttämättä vilkkua. Eilen provinssipääkaupungista palatessa edessämme ajoivat isolla rellulla nuoret sankarit, jotka kaasuttivat valoista maksamatta mahdollisesti pyytämättään osakseen langennutta tuulilasinpesua, sadan metrin päässä heittivät ikkunasta tyhjän muovipullon ja vielä viisi kilometriä edempänä meinasivat ajaa meidät strada statalen reuna-aitaan valuessaan kaistalta toiselle, kuljettajan katsoessa pelkääjän paikalla istuvan kanssasankarin hänelle esittelemää videokännykkämateriaalia.

Laiturilla vilkuttamassa

2008-06-18T17:04:00.003+02:00

Äidin pieni lähti tänään maailmalle, mummun kanssa kesälomalle Suomeen. Lähtöpäivään saakka varma asiasta, sitten tuli hieman suru puseroon, lueteltiin mitä kaikkea kivaa voi mummulassa ja serkun luona tehdä, sovittiin että soitellaan skypellä. Marimekon repussa osoitekirjassa ystävien osoitteet, ja osaahan se, lukee, kirjoittaa ja puhuu kahta kieltä. Oranssi vyö, syksyllä ekalle. Äiti ja veljenjunttura tulevat parin viikon kuluttua perässä, mikäli eivät ikävältään siirrä lippuaan aikaisempaan päivämäärään.

Ei tuo koskaan irtaudu äidistä, sanoivat liinassa kannetusta kaksivuotiaasta ja tissiä lutkuttavasta kolmivuotiaasta. Parempi laittaa ne vastasyntyneenä omaan huoneeseen, kaksikuisina päivähoitoon ja teeskennellä infarktia jos ne sitten nelikymppisinä haluavat jo muuttaa kotoa pois ;)

Eurytmiatossut vinossa

2008-06-03T20:36:00.003+02:00

Kiirusta pitää. Äidin kurssit alkavat olla paketissa, Italiattaren koulun loppuminen tietää kaikenlaista kevätjuhlaa ja päättäjäisillallista, matkalippujen varaamista, vyökokeita.

Saimme kutsun Tuppulan intelligentsian kanssa miettimään onko toisenlainen koulu mahdollinen. Eipä kai, sillä käytännössä steineri tarkoittaisi yli neljänkymmenen kilometrin koulumatkaa, lähes kahdensadan kuukausimaksua koulussa jota ei ole tunnustettu oppivelvollisuuskoulua vastaavaksi, ts. järjestelyä joka lain edessä vastaisi kotiperuskoulua, sillä oppivelvollisuus ei Italiassakaan tarkoita sitä että lasten olisi pakko mennä kouluun, jos vanhemmat suoriutuvat asiasta toisella lailla. Olisi tietysti noloa olla kommari joka lähettää pentunsa yksityiskouluun, myönteistä kutsun antama varmistus siitä että kuulumme kylän älymystöön. Seuraavana yönä näen puolivalveilla levottomia unia jossa rakennan keskelle punaista peltoa universumin energiavirtojen kanssa harmoniassa olevan saviolkimajan omaa yksityiskouluani varten. Opetusmetodi koostuisi taikinaterapiasta, joogasta ja kasvatusohjelmasta joka ottaa huomioon itse kunkin oppilaan auran värin. Reippaan itseironisesti.

Välipalaksi meemiä

2008-05-21T00:34:00.006+02:00

Nappasin Sarilta: muuten elämä on aika tiiviin täynnä tylsää ja aikaavievää lainsanan opiskelua, jota kai ammatissa ajan tasalla pysymiseksi myös kutsutaan. Että nykyään täytyy päivittää tietojaan jatkuvasti, eikä jäädä prekariaatin laakereille - kuulalaakereita kai - lepäämään.

Miten haluat munasi? ...hihhihhiiii (kikatusta)

Kuinka nautit kahvisi/teesi? Mustana.

Suosikkiaamiaisruokasi? Jogurtti, leipä, nutella.

Maapähkinävoi? Takertuu kitalakeen.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi? Oliiviöjyä ja balsamiviinietikkaa, suolaa tai sitten: kastike jossa edellämainitut, ruokosokeria, mustapippuria ja Dijonin sinappia.

Colaa vai Pepsiä? Colaa.

Laiskottaa, mitä teet? Perunakroketteja ja hevosenlihapullia Giuseppen trattoriasta.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat? Crudo, grana, rucola.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet? Kanaa rosmariiniperunoilla.

Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja? Äidin ruuista.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja? Pinaattikeitosta.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta? Silakkapihvit Mamma Mariasta ja V.I. Leninistä.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit? Ei kai.

Mikä oli lapsena lempiruokasi? Riisi ja munuaiskastike.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat? Ei.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat? Ei.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi? Veriappelsiini ja munakoiso.

Lempiroskaruokasi? Kinkku-ananas-aurajuustopitsa itähelsinkiläisellä reseptillä.

Lempivälipalasi? Muurarin aamiainen: sämpylä jossa mortadellaa ja kiukkuista provolajuustoa, mielellään oluen kanssa.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja? Ei kai.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi? Hapankaalilla.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla? Nutellaa.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi? Tulisena.

Saako olla jotain juotavaa? Kylmää vettä.

Punaista vai valkoista? Periaatteessa punaista mutta käytännössä usein roseeta.

Lempijälkiruokasi? Sitruunasorbetti, cremè brule.

Täydellinen yömyssy? Albanialainen grappa.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

2008-05-16T19:30:00.005+02:00

Kuva animaatiosta Mire Bala Kale Hin

Romanien asuntovaunu- ja parakkikylät palavat Napolissa; Italiassa on leimahtanut köyhien sota köyhiä vastaan. Sota tuntuu melkein virallisesti oikeutetulta, sillä mediassa ja vaalipuheissa on toitotettu aikaisemman hallituksen lepsun maahanmuuttopolitiikan seurauksia, peloteltu rikollisuudella, ryöstöillä ja raiskauksilla, puhuttu EU:n ulkopuolisista laittomista maahanmuuttajista mutta myös enenevässä määrin ongelmista Unionin alueelta eräästä tietystä maasta saapuvien erään tiettyyn etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten maahanmuutossa. Heitä ei haluta, ja tuore hallitus on luvannut tiukentaa otteitaan ikään kuin laissa olisi pienellä painettuna pykälä jonka mukaan EU-maan kansalaisia voitaisiin kohdella eri tavoin riippuen siitä mikä heidän etninen alkuperänsä on. Onko mahdollista että joku fasisminaikainen laki on jäänyt kumoamatta? Yhtä kaikki, lähtömaa tuskin haluaa vähemmistöään takaisin, joukossa on väkeä jonka perään kukaan ei ole kysellyt sitten Jugoslavian hajoamisen, ja kolmasosa Italian romaneista on maan omia kansalaisia joita tuskin voi lähettää mihinkään, ellei sitten sovita taas ulkopuolisen tahon kanssa ns. lopullisesta ratkaisusta.

Antisemitismi ei ole enää poliittisesti korrektia, Alleanza Nazionalen Gianfranco Fini on jo vuosia sitten pessyt kätensä fasismista ja käynyt kippa päässä kumartelemassa holokaustin uhrien muistomerkkiä Jerusalemissa. Juutalaisten joukkotuhosta ei voi puhua liikaa, mutta ehkä siitä silti on puhuttu, on yksinkertaistetty, nähty annafrankit ja schindlerin listat ja siinä sivussa unohdettu natsismin keskeinen ajatus, ei Juutalainen vaan jako meihin ja muihin, herrakansan projektiin kelpaamattomiin, juutalaisiin, mustalaisiin, homoihin, hulluihin, vammaisiin, sekarotuisia lapsia maailmaan laittaneisiin arjalaisnaisiin jotka by the way pakkosteriloitiin etteivät jatkaisi pahoja tapojaan.

Piove, è colpa degli zingari. Samaan aikaan italialaiset nuoret kuristavat, raiskaavat ja heittävät kaivoon alaikäisen tytön, skinit potkivat pitkätukan hengiltä. He tekevät rikoksensa yksilöinä tai ehkä laumana, eivät koko etnisen ryhmänsä edustajina. Camorran sekatyömiehet, alaikäiset tai juuri ja juuri aikuiset pikkurikolliset ryöstelevät hylättyjen hökkelikylien savuavia raunioita; kai sieltä lautasantenni tai pari irtoaa.

Kuvia kodista: Lentonallen päiväunet

2008-05-15T11:57:00.003+02:00

Lentonalle Finna näkee unta vallankumouksesta IKEAn lastentuoleista kyhätyssä sängyssä.

Luomua Scorranosta

2008-05-13T10:41:00.004+02:00

Asiasta on puhuttu vuositolkulla, että tehdäänkö vai eikö tehdä, pitääkö olla luomua, kuka järjestää, kuinka yksityiskohtaisia tilausten tulisi olla. Lopulta ostosrinki pyörähti käyntiin vaatimattomalla ohjelmalla: ainakin vihanneksia ja hedelmiä, annetaan tuottajan päättää kassin sisällöstä sillä meillehän on oikeastaan yksi lysti, joka tapauksessa viikon ruokalista laaditaan vasta sen jälkeen kun on kaupassa ensin karsittu ostoslistaluonnoksesta tuotteet jotka paikan päällä osoittautuvat nahistuneiksi, ei-ooksi, tolkuttoman kalliiksi tai huomisaamuna saapuviksi. Kerran viikossa kympillä kauden vihanneksia, ja seuraavan viikon tilauspäivänä risut ja ruusut viljelijälle: salaatti hyvää ja rapeaa, perunoita kaivattaisiin. Scorranolainen luomuporkkana maistui scorranolaiselle luomulle.

Tulta ja tuhoa

2008-05-12T10:12:00.004+02:00

On aina ilahduttavaa kun postiluukku kolahtaa ja saapuu myöntävä päätös rakennuslupahakemukseen, puoltava lausunto museovirastolta ja sensellaista. Maanantaiaamun kohdalle kalenteriin oli kirjattu lupapaperin hakeminen, sitten viikonloppuna kiiri uutinen että tuhopolttaja on tuikannut tuleen kaupunkisuunnitteluviraston. Motiiveista voisi kirjoittaa dekkarin, vaikka kaikki tähän asti esitetty on fiktiota niin kauan kuin toisin todistetaan. Kaavoittamisessa ja rakennusluvissa pelataan isoilla panoksilla. Upean Portoselvaggion rakennusmaaksi kaavoittamista vastustanut Renata Fonte maksoi rohkeudesta hengellään vuonna 1984.

Uusfasismia

2008-05-10T16:51:00.003+02:00

Uusfasisteiksi itsensä mieltävät huonotapaiset räkänokat ovat käyneet spraymaalilla töhertelemässä kelttiristejä itsensä Ducen kansan toivoille rakennuttaman opinahjon melko tuoreeltaan peruskorjattuun julkisivuun. Tahattoman koomista, ja huvitan itseäni kuvittelemalla miten räkänokat oltaisiin vanhoina hyvinä aikoina teloitettu koulun edessä paraatikentällä, lauantaisulkeisia pitävien balillapukuisten fasistinversojen iloksi ja ylösrakentamiseksi.

En ole natsi

2008-05-08T13:03:00.004+02:00

Sain tämän prenikan, muunnetussa kansainvälisessä asussaan, Keksin Sarilta.

Se tarkoittaa: Merkkiä jaetaan "kaikille sen ansainneille nettiskribenteille", niin kuin merkin lanseerannut Jack Honest sitä esittelee. Määritelmä "en ole natsi" tarkoittaa, että merkin kantaja vastustaa kaikenlaista syrjintää ja sortoa; edistää toimillaan tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Natsismi, fasismi ja rasismi eivät ole aivan synonyymeja, vaikka jos natsismista ottaa rotuopit pois niin ohkaiseksi jää kirja, jääkö muuta kuin kiiltävät sotilassaappaat ja pompöösia arkkitehtuuria? Rasismi kuuluu niihin ilmiöihin joita on hyvä ymmärtää mutta ainakin minulle ihan mahdotonta hyväksyä, ja koska en ole edes sataprosenttisesti väkivallan vastustaja, saatan jopa myhäillä vahingoniloisesti jos jossakin joku uusnatsi tai skininnilkki on saanut nekkuunsa.

Laitan prenikan eteenpäin monikulttuurisista liitoista kirjoittavalle RVC:lle ja Milanon Karkille jota on pyydetty ennakkoluulojen vastaiseen savottaan ihan kylän papin toimesta. Lisäksi lupaan jatkossakin edistää erilaisuuden hyväksyntää, en juuri tänään kirjallisessa muodossa sillä Huhtipojan päiväunet taitavat olla loppusuorallaan ja kohta saapuvat koulun kansantanssiharjoituksista myös Italiatar ja Albaanitar.

Mieru

2008-05-07T20:26:00.005+02:00

Jatkoin mavron makustelemista suussani, kunnes mieleeni muistui toinenkin siitä johtuva sana: mieru. Sana merkitsee Tuppulan murteessa viiniä, ja kuten nimestä voi päätellä, se ei oletusarvoisesti ole valkoista.

Mustaa nahkaa

2008-05-06T11:54:00.002+02:00

En ole noin kahteen vuosikymmeneen ostanut vyötä, mutta uuden hankinta tuli eteen kun entinen on lyhyt vyötäisille, saati sitten lanteille, muoti on nyt tämä ja minkäs voit. Itse tekeminen on vallitsevassa tilanteessa hiukan liian kunnianhimoinen hanke, pätee sekä vyöhön että housuihin, housunlahkeiden lyhentäminen onnistui juuri ja juuri vaikka sitten saikin lasketella superstradaa docmartens konehuoneen puolella että se varttitunti saatiin kurottua kiinni. Ei auta kuin tarkkailla vyömarkkinoita; provinssipääkaupungin näyteikkunassa roikkuu joitakin hienoja kappaleita mutta niissä on ainakin yksi nolla enemmän kuin torivöissä, eikä seitsemänkympin vyötä voi ostaa kolmen euron housuja varten. Perjantaina torille. Valisen mavrojen, kuten kreikkalainen sanoisi, myyntipöydältä teevadin kokoisten solkien, niittien ja strassien joukosta hillityimmän vaihtoehdon jossa kolmen millin vahvuisen muovieläimen vuodan päälle on liimattu millin paksuinen nahkaeläimen nahka. Saanee kelvata, ja oikeastaan tunnen itseni pukeutuneeksi. Vyötetyksi.

Mavro, moro, mauri. Sanan etymologia on kreikkalainen adjektiivi, Moro on käypä sukunimi Italiassa, ja tunnemme myös muutaman Negron. Pitäisikö sukunimi muuttaa poliittisesti korrektiin versioon Di Colore? Moro ja Negro johtavat juurensa tummahipiäisestä esi-isästä. Tuppulassa yleisiä alkuperään viittaavia sukunimiä ovat Greco ja Albanese, ja koska naapurikansat ovat edelleenkin läsnä ja lähellä joutuu puheessa usein täsmentämään oliko henkilö albanese di nazionalità vai Albanese di cognome. Virolainen, Karjalainen, Venäläinen, Ruotsalainen, Hämäläinen, Savolainen, Lappalainen.

Työn juhlaa, työtä ja juhlaa

2008-05-04T19:22:00.004+02:00

Vapun viettäminen, siis vappuaatto, ei ole koskaan oikein napannut vaikka perinteiden velvoittamana olenkin raahautunut kerran jos toisenkin tupsulakki päässä juomaan viinaa, ja lapsena tietysti Mäntymäelle, mutta se on vapunpäivä eli työn ja työläisten juhla. Juhlapyhien pakkohauskasta kumpuaa muistikuva viattomilla lapsensilmillä ihmettelemästäni farkkuasuisesta nuorukaisesta oksentamassa tennareilleen nojaten koivuun pitkän kontulalaisen lamellitalon pihalla, vai oliko se mänty, ja yhtä kaikki juhlinnan kaava sopii myös juhannukseen.

Aioin tehdä rosetteja, sitten toukokuun ensimmäinen tuli yllättäen, kaupat olivat kiinni, maito lopussa, kakarat kotona keskellä viikkoa, raikolmosella pidettiin puhetta työtapaturmissa kuolleiden muistolle. Juhlayleisössä istuvat lesket, orvot ja uhrien vanhemmat puristivat kädessä kuolleitten omaisten kuvia. Kuvittelin vapun poistetuksi kalenterista nyt kun Italia on vapautunut kommunismista, mutta perustuslain ensimmäisen artiklan mukaan työ on tasavallan perusta. Italiassa kuolee työtapaturmissa vuosittain noin 1300 henkeä, ja koska aihe on viime aikoina ollut paljon esillä mediassa, luulevat monet että tapaturmien määrä olisi kasvussa. Ehei. Tapaturmien määrän lasku on pysähtynyt tai hidastunut.

Yksittäisistä aloista vaarallisin on rakennusala, ja kun syyllisiä etsitään tulee mieleen niitä melkoinen liuta: miesvaltaisella alalla painaa nuorten miesten oletettu kuolemattomuus ainakin kolmenkymmenen vuoden ikään asti, ja siitä vanhemmilla vaikuttavat vakiintuneet käytännöt eli näin ollaan ennenkin tehty, eikä koskaan ole käynyt mitäääääää... Apumiehiä otetaan pystymetsästä, kukaan ei välttämättä tarkasta onko turvavöitä tai osataanko niitä edes käyttää oikein, työtähän ne tunnetusti hidastavat ja kun urakka kusee... Kottikärryn päälle pystytetyt tikkaat tunnetaan Suomessakin, tee-se-itse -miesten menehtyminen kirjataan kotitapaturmiin ellei peräti alkoholikuolemiin.

Ei sen kummempaa juhlistamista, siis, pääsimme sentään kahden perheen voimin kävelylle rantapaikkaan ja jäätelölle keskelle ei-mitään rakennettuun parkkipaikkojen, suihkulähteiden ja liukumäkien ympäröimään lapsiperhemagneettiin. Rosabella on saanut miehensä takaisin, Karpaattien Karpaasille löytyi kesätyöpaikka maakunnasta.

Koulutiellä

2008-04-26T12:16:00.004+02:00

Sirokko kirjoitti hauskan postauksen liikennemerkeistä eri maissa, ja niin vain minäkin oitis tarkistamaan mikä on meno italialaisessa merkissä, yhtä kiire kouluun kuin algerialaislapsillakin. Pojalla taitaa olla polvihousut.

Italiatarta tyrmistyttää kovin Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan loppukohtaus jossa Heinähattu kulkee yksin reppu selässä maantienpiennarta kouluun. Tuppulassa käytäntö on se että vanhempi, yleensä äiti mutta monesti myös nonna, saattaa, useimmiten autolla, mahdollisuuksien puitteissa niin että autolla pääsee koulurakennuksen kynnykselle asti. Autoja onkin sitten koulun alkamis- ja sulkemisaikana puussa ja maassa, toisessa ja kolmannessa rivissä. Kadunylitys on turvattu suojatietä valvovalla poliisilla. Kuulopuheiden mukaan jonkun alaluokkalaisen vanhemmat oli asetettu syytteeseen siitä että lapsi oli lähetetty yksin koulutielle. Viisivuotias Italiatar on varmasti vielä pieni, mutta päätöstä siitä milloin olisi oikea aika, edeltänee sosiaaliviranomaisten ja asianajajan konsultointi.

Pormestari on yllättäen tiputtanut lehdistölle kissanristiäisissä lausunnon, että vanhakaupunki suljettaisiin autoliikenteeltä syyskuussa. Odotamme sanan toteenpanoa kuin kuuta nousevaa.

Arkitehdin synttärikakku

2008-04-24T11:39:00.004+02:00

Kaikenlaisia juttuja voi kokeilla kerran, mutta jos saman tekee toistamiseen tulee siitä pahe tai perinne; juuri näin on päässyt käymään syntymäpäiväkakun kanssa. Perinteen olisi säilyäkseen hyvä löytää jonkinlaista tukea tai vastinetta ympäröivässä sosiaalisessa todellisuudessa, tarkoittaa sitä että saa olla aika masokisti jos vuodesta toiseen näkee hirveästi vaivaa lanttulaatikon tai mämmin eteen, eikä kukaan muu ymmärrä miksi. Mutta että mansikkakakkua huhtikuussa, mikäpä ettei?

Todistettavasti ensimmäinen mansikkakakku tarjoiltiin vieraille Pescarassa vuonna 1998, ja kakun reseptistä on jäljellä vain hajanaisia todistajalausuntoja, joita voi käydä tivaamassa ympäri maailmaa hajaantuneilta läsnäolijoilta Tuppulassa, Tokiossa, Jerusalemissa, Ateenassa, Milanossa, eri puolilla Abruzzon aluetta.

Edellisenä iltana tehdään sokerikakkupohja, pestään ja lajitellaan mansikat täyte- ja julkisivumansikoihin. Täytemansikat pilkotaan, sokeroidaan ja jätetään marinoitumaan sitruunamehuun. Sokerikakkupohjaksi kelpaa mikä tahansa koulun köksänkirjan resepti, itse käytän kaavaa saman verran kutakin, eli mittaan rikotut munat litran mitassa. Vehnäjauhoja, noin kolmannes perunajauhoa, sokerista puolet tulee sieltä tölkistä jossa vaniljatankojani säilytän, ja varmuuden vuoksi laitan Pan di Angelin leivinjauhetta vastaavaa.

Seuraavana aamuna kakku leikataan kolmeen kerrokseen, mansikat valutetaan, sekoitetaan jogurttiin, kostutetaan kakku mansikkaliemellä jota tarvittaessa jatketaan sokerivedellä ja sitruunamehulla. Jogurttina olen käyttänyt yleensä bianco mulleria tai kilpailevaa etelätirolilaista merkkiä. Kostutettu ja täytetty kakku saa olla jääkaapissa viime hetkiin, jonka jälkeen se kuorrutetaan kermavaahdolla ja koristellaan julkisivumansikoilla.

Saksalaiset

2008-04-23T13:04:00.003+02:00

Sakemanneja voi kansakuntana moittia ja kritikoida, mutta pinnallisuudesta heitä ei voi syyttää. Merkillistä sakkia, jonka maailmankuvassa substanssi on vaikutelmaa tärkeämpää. Melkein italialaisten vastakohtia.

Olen suureksi ilokseni löytänyt Tuppulan Lidl'in hyllyltä hapankaalin. Turvallinen vajaa kilon pönikkä maksaa 79 senttiä, siis noin euron kilolta. Pitänee tutustua tavarataivaaseen paremmin, etenkin alusvaateosastoon, jos vaikka löytäisin saksalaista sielua kuvastavia rintaliivejä joita muurin kaatumisen jälkeen ihastelin tavaratalossa Berliinin Alexanderplatsin liepeillä: tukevaa tekoa, edullisia, suuret koot. Sisäiselle saksalaiselleni.

Maailman toiseksi vanhin ammatti

2008-04-21T11:27:00.003+02:00

Rai3:n alueuutisissa kerrotaan kiikkiin jääneestä karjavaraskoplasta, joka oli jo hyvän aikaa pyörittänyt bisnestä lastaamalla teuraskoon saavuttaneita nautoja rekkaan Pohjois-Italian laitumilta, kuljettaakseen ne laittomaan teurastamoon Etelään. Tarinan jatko, eli matkustiko pihvi väärillä papereilla eteenpäin vai myytiinkö suoraan kuluttajille, meni minulta tyystin ohi kun jäin ihmettelemään liikeidean ikiaikaisuutta.

Yritteliäisyys, se tätä maata pyörittää.

Yleistä äimistelyä

2008-04-17T11:30:00.003+02:00

Jos kohta aiemmin äimisteltiin sitä, että Italia mukakuulemma tämän entisen opposition mukaan oli ainoa ns. vapaa länsimainen demokratia jossa kommunistit olivat hallituksessa, niin nyt taivastellaan äkillistä vapautumista kommunismista. Niin katosivat kuin pieru Saharaan, ja tässä on vierähtänyt alkuviikko totutellessa parlamentin ulkopuoliseen politiikkaan. Sanalla on Italian historiaa tuntevalle ikävä jälkimaku, enkä oikeastaan viitsisi asiasta vitsailla. Ken ei epäsymmetristä viisisakaraista tähteä tunne, voi käydä katsomassa sitä Wikimedia Commonsissa. Pomminrakentajan manuaalin lataamisen sijaan päätin seuraavan viiden vuoden ajan omistautua jollekin ihan muulle, kuten kuulun ohjaajan Tinto Brassin filmografian kattavaan suomenkielisen esittelyn kirjoittamiseen. Perse on sielun peili, kirjoittaa Tinto Brass, ja monelta kantilta mietittynä se on mukava asia; itse kullakin on omansa, iso, pieni, kaunis tai ruma, musta, valkoinen tahi maitokahvin värinen, rikas, köyhä, keskiluokkainen, kansalaiseksi syntymästään saakka julistettu, luvan hakenut tai laittomasti maassa oleskeleva perse.

Bentornato Cavaliere

2008-04-14T20:12:00.005+02:00

Kaksi vuotta sitten toisena vaalipäivänä, äänestyspaikkojen sulkeuduttua ja television julkaistessa toistamiseen ovensuukyselyn tuloksia, minulta meni lapsivedet. Huhtipoika syntyi saman päivän iltana, eikä seuraavaan kahteen viikkoon tiedetty kuka voitti.

Berlusconi on tullut takaisin sillä oppositiosta on helppo ponnistaa, Veltronikin yritti vielä viimeisenä numeronaan esittää oppositiojohtajaa oman hallituksensa raunioilla. Osa edellisten vaalien keskustavasemmiston vasemmasta laidasta hävisi nukkuvien puolueen riveihin, osa äänistä siroteltiin uusiin sirpalepuolueisiin vasemmalle "koko maailman proletariaatti yhdistykää", osa ns. hyödyllisiksi ääniksi PD:lle. Miksi en itse äänestänyt Veltronia? En henkilökohtaisesti arvosta kirkasotsaista ikuisessa oppositiossa pysymistä ja olin iloinen siitä että Rifondazione Comunista otti hallitusvastuun kantaakseen Prodin kanssa; pahoillani siiitä annoimme tukemme saamatta yhtäkään kohtaa ohjelmasta läpi. Kun rekisteröidyistä parisuhteista oli puhuttu hallituksessa, Romano Prodi meni heti seuraavana päivänä pyytämään anteeksi Famiglia Cristianan päätoimittajalta ja vakuuttamaan ettei kyseessä suinkaan ollut homoliittojen ajaminen.

Huomisaamuna aurinko nousee uudessa Italiassa jossa kommarit vihdoinkin on saatu pois jarruttamasta voittokulkua kohti edistystä, verot vähenevät ja eläkkeet nousevat. Nyt sitten odotamme vain kuvia Berluscasta joka henk.kohtaisesti menee ratkaisemaan jäteongelman Napolissa. Meidän pationportin irronneen sähköjohdonkin saisi korjata ohimennessään.

Kansalaisvelvollisuuksia

2008-04-13T22:29:00.005+02:00

Jo illalla jouduin priorisoimaan ajanpuutteesta johtuen ruokakaupan ja toverin syntymäpäivälahjan välillä, ja näin ollen ei tullut yllätyksenä ettei talossa ole leivän murua. Hiivaa ja jauhoja oli; jouduin ammentamaan vanhasta repertuaarista, ja jos en ole aiemmin muistanut kehuskella niin minulla oli kymppi köksässä peruskoulun päättötodistuksessa. Leipominen on oikeastaan ihan kivaa, olin suunnitellut keittiöömme puolitoista metriä vapaata työtasoa josta vielä kaikkien kahvinkeitinten ja leivänpaahtimienkin jälkeen on käytettävissä yhdeksänkymmentä senttiä. Tunnustettakoon vielä että äitini on köksänmaikka.

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani vaalikopissa; systeemi oli jo ennestään tuttu kunnallisista ja kaikin puolin tunnelma näissä vaaleissa on ollut vaisu. Että väliäkö hällä, mutta nukkuvaksi en ryhdy.

Jogurttikone on oiva apu hiivataikinan nostattamiseen kylmässä ja koleassa kivitalossa.

Päivähoitopolitiikkaa ja lööppejä

2008-04-11T16:22:00.008+02:00

Italiattaren koulutie kulkee lehtikioskin ohi, ja usein koulumatkalla silmäilen lööppejä, lehteä kuitenkaan ostamatta: liikenneonnettomuuksia, veritekoja, työtapaturmia. Keskiviikkoaamun uutiset koskettavat henkilökohtaisesti; tuppulalainen päiväkoti poliisitutkinnassa, lapsille annettu rauhoittavia. Huolestun, vaikka tilannetta harkitessa totean huojennuksen ja ironian sekaisesti ettei meidän poikamme vaikuta rauhoittavien vaikutuksen alaisena olevalta, leipomon myyjätär vahvistaa että lapset joiden virtsanäytteestä lääkettä on löytynyt ovat iältään kaksi-kolmevuotiaita (lehtimiehet käyttävät sanaa asilo surutta sekä alle kolmevuotiaiden päiväkodista että yli kolmevuotiaiden scuola dell'infanziasta), okei, ei Italiatarkaan vaikuta rauhoittavia napsivalta, anzi..., jo on perkule että päiväkodissa saa pameja mutta maternassa ei, selviää myös ettei lehtijutussa mainita päiväkodin nimeä. Hyvä kun en ostanut. Tuppulassa on asukkaita kolmisenkymmentätuhatta, kaksi suurempaa päiväkotia, molemmat yksityisiä. Toinen niistä näyttää päiväkodilta, toinen autotallilta joka on kipsilevyisillä väliseinillä kanakopitettu päiväkodiksi, arvatkaa kummassa Huhtipoika viettää aamupäivänsä. Kuljen vielä piazzan kautta varmistamassa gossipia paremmin seuraavalta taidekäsityö- ja matkamuistokaupan myyjättäreltä ettei kyseessä ole Huhtipojan päiväkoti. Epäillyt ovat syyttömiä niin kauan kunnes syyllisiksi todetaan. Kuinka monella äidillä on ollut valinnanvapaus aamulla soittaa tehtaaseen: en tule töihin, päiväkoti poliisitutkinnan alaisena? Autotallipäiväkoti avaa ovensa viideltä aamulla, ja lapsen voi tuoda yöpuvussa.

Italian oikeisto on yleensä kannustanut äidit kotiin, isälle verohelpotus ylitöistä -perhepolitiikkaa, vasemmisto vaatii lisää päiväkoteja. Minun poliittisessa manifestissani julkista, valvottua, tulotason mukaan hinnoiteltua päivähoitoa tarvitaan, mutta silti äidille - vanhemmalle - tulisi antaa mahdollisuus valita. Kaikkea työtä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua itsensä toteuttamiseksi, entä jos viidensadan kuukausipalkasta joutuu maksamaan sataviisikymppiä päiväkotiin jotta perheellä olisi kolmesataaviisikymmentä euroa enemmän käytettävissä kuukaudessa, viemään ripeästi äidinrinnasta vieroitetun kolmikuisen hoitoon pyjamassa viideltä aamulla ikuisesti kiitollisena siitä ettei menettänyt työpaikkaansa raskauden tullessa ilmi, kolmesataaviisikymppiä miinus kuukaudessa korvikkeeseen menevät rahat, hoitoon autotalliin jossa kuuleman mukaan annetaan lapsille pameja.

Dioksiinia on löydetty Campanian puhvelinmaitomozzarellan jälkeen myös juustoista Taranton liepeiltä. Televisiossa haastatellaan juustontuottajaa, joka oli laiduntanut lampaitaan melonipelloilla tehtaanpiippujen katveessa. Lampaiden syömät melonit olivat pelloille hylättyä loppusatoa, mutta tuskin niitä lampaille viljellään. Vietän iltani työmaaturvallisuuskurssilla ja onnekseni vältän uutiset jossa korkea dioksiini mitataan myös tarantolaisäitien maidosta, hätiin saapuvat asiantuntijat jotka kertovat että siitä huolimatta on parempi imettää kuin jättää imettämättä, mutta uutisen ja asiantuntijarauhoittelun välissä on jo kylvetty epäilyksen siemenet, mahdollisesti hyvää tarkoittaen ehdotettu rekkalasteittain ilmaista korviketta myrkytetylle väestölle. Olen vihainen, helvetin vihainen, en ole antanut kenellekään lupaa myrkyttää maitoani, lämmintä, konkreettista rakkautta lastani kohtaan.

Unohdan päivähoitopolitiikan ja pamit hetkeksi työmaaturvallisuuskurssilla luennoitsijan saapuessa paikalle myöhässä, hän on käynyt dokumentoimassa työmaan jossa on tapahtunut onnettomuus, niitä on tapahtunut maakunnassa kolme samanaikaisesti, tikkailta pudonnut puhelinasentaja on teholla. Vähän väliä luennoitsija joutuu keskeyttämään vastatakseen puhelimeen, puhuu carabinierien kanssa, antaa lisäselvityksiä. Italiassa kuolee työtapaturmissa kolmesta neljään henkeä vuorokaudessa.

Torstaiaamuna koulutiellä silmäilen jälleen lööppejä: puhelinasentaja putoaa tikkailta, lyö päänsä katuun ja kuolee. Minusta tuntuu että olimme jo tuttuja.

Lamerica

2008-04-08T22:39:00.004+02:00

Laiton muuttoliike Otrantonsalmen yli on vähentynyt, kiitos sisäpolitiikan. Paluulaivoille alkaa olla tunkua. Anteeksi pessimismi. Aamu alkoi kevyellä smalltalkilla Italian talouden voinnista Italiattaren luokkakaverin isän, rekkakuskina työskentelevän albanialaisen sähköinsinöörin kanssa, eikä työpäivää piristänyt yksikään shekkivihkoa huiskuttava asiakas. Lensuinen olo, ja Huhtipojan synttäritkin voisi jättää väliin ellei tietäisi miten vilpittömän innoissaan pikkumies on kakkukynttilöistä ja aplodeista.

Il palo delle libertà

2008-04-07T23:49:00.003+02:00

Kattava kokoelma erilaisia vaalimainosparodioita on löydettävissä tässä osoitteessa. Osa varsinkin oivaltavia. Tänään minuun vetosi eniten alatyyli, sillä odotukset eivät ole kovin korkealla ja usko siihen että tulevan hallituksen väristä riippumatta paikkamme on italialaisen kielikuvan* mukaan ns. vastaanottavana osapuolena, on vankkumaton.

Oottekos muuten huomanneet että Prodi on kadonnut ihan tykkänään, eikä Veltroni ole sitä nähnyt, aiemminkaan, ei oikeastaan tunne koko tyyppiä...?

*Cambiano i cazzi, ma i culi rimangono gli stessi

Skype generation

2008-04-04T12:32:00.002+02:00

Huhtipoika näkee minun avaavan skypen ruokapöydän päähän majoittuneen läppärin ruudulle, ja juoksee paikalle huoneen toisesta päästä huutaen Mummu! Mummu!

Uutiskynnys ylittyy

2008-04-01T22:54:00.004+02:00

Suomen tapahtumat eivät olleet ylittäneet Italian uutiskynnystä sitten Jokelan, hyvä pojat, voisiko tätä jotenkin käyttää Nokian mainoksessa?

Lavori in corso

2008-04-01T11:51:00.003+02:00

Rosabellan ravintolaan, ravintolan ja asunnon väliin, tehdään tänään portaita. Huomatkaa betoniauton ja katutilan suhde, auto on pientä mallia, lelu oikeastaan.

Taustalla katedraali.

Ornitologiaa

2008-03-31T10:37:00.004+02:00

Eilen auringonlaskun aikaan kuraisia lastenrattaita terassilla pestessämme teimme ensimmäisen havainnon pääskysten paluusta.

Vituttavi on nähty muutamaan otteeseen, lauantaina Sulttaanin kolhiessa autonkyljen vanhankaupungin tiukassa mutkassa leveästi pysäköidyn peltilehmän nurkkaan. Kieltäydyn tuntemasta elämää suurempaa tuskaa pellin ja muovin takia, mutta olin juuri edellisenä iltana käyttänyt auton pesulassa, ja nyt immeiset katsovat minua ja autoani sillä naamalla että siinä se nähdään, akka ratissa. Joko se jää ruttuun tai sitten pitää kaivaa kuvetta.

Tänä aamuna studiolle saapuessa monitori tervehti minua iloisella no signal -viestillä eikä uudelleenkäynnistäminen ja piuhojen tarkastaminen ratkaissut ongelmaa. Onneksi voin hakea läppärin kotoa, eikä sinne ole edes pitkä matka, mutta pidemmän päälle tämäkin onkelma huutaa euromääräistä ratkaisua. Prkl.

***

Tarkemmin asiaa liikenteessä pohtien tuli sittenkin mieleen edullisempi hoito lommoposkelle, eli täytyisi ottaa joku hätähousu kylkeen kolmion takaa oikealta. Tarjokkaita olisi, sopivia risteyksiä tarkkaillaan :)

Kenen joukoissa seisot

2008-03-29T09:35:00.005+01:00

...quanto pare, sono e rimarrò un maledetto comunista... :)

***

Tällaisia se vaalikone kyseli:

Auttaa vuokralla asuvia nostamalla veroilmoituksessa asunnosta maksettavan vuokran verovähennystä (puolesta, innottomasti sillä se joka tienaa todella vähän ei maksa edes niin paljoa veroa että siitä voisi mitään vähentää)

Muuttaa vaalilakia niin, että äänestäjä voi antaa äänen suoraan valitsemalleen ehdokkaalle (nykyisessä äänestetään listaa, ei henkilöä) (puolesta, nykyiseen lakiin on ollut syynsä mutta jos esimerkiksi naisten määrään parlamentissa - Italia maailmassa 63. sijalla - ei voi vaikuttaa omalla valinnallaan...)

Lisätä Italian joukkoja Afganistanissa, kuten Yhdysvallat pyytävät (periaatteessa vastaan, ellei toisin osoiteta. Että jakavat soppaa leskille ja istuttavat kukkasia siihen missä ennen kasvoi miinoja)

Ylityön tekeminen verottomaksi (vastaan, ylityötä tehdään koska palkka ei riitä mutta silti sitä työtä pitäisi jakaa tasaisemmin. Veroton ylityö kannustaa vain niiden joilla jo työ on tapattamista liikaan työntekoon...)

Rangaista verotuksessa saastuttavaa ja kierrättämiskelvottomia jätteitä tuottavaa teollisuutta (ehdottomasti puolesta, tarvitseeko tuota edes selittää. Saastuttava tuote=kalliimpi tuote, ja jo löysivät vihreän moraalinsa sekä tuottajan että kuluttajan lompakko)

Taata minimitoimeentulo pätkätyöläisille työjaksojen välillä (ehdottomasti puolesta)

Myöntää ulkomaalaisille äänioikeus kunnallisvaaleissa (ehdottomasti puolesta, tai onhan nyt jo EU-kansalaisilla. On A-luokan ulkkareita ja B-luokan ulkkareita.)

Tehdä yhteensopimattomiksi hallinnolliset tehtävät kansallisesti merkittävien yritysten omistamisen tai johtamisen kanssa (ehdottomasti puolesta, olisihan se hurjaa olla vaikka pääministeri ja omistaa Hesari)

Erottaa tuomarien ja yleisten syyttäjien urat (puolesta, asiaa sen paremmin tuntematta)

Kannustaa määräämättömäksi ajaksi tehtyjä työsopimuksia (vs. määräaikainen) (puolesta, niinkuin kaikki puolueet. Mistä näitä pätkätyöläisiä silti lykkää?)

Uudistaa televisiosektori kaksinapaisen Rai - Mediaset -asetelman purkamiseksi ja tiedonvälityksen moninaistamiseksi (puolesta)

Uudistaa tekijänoikeuslakia kulttuurin ja tiedon jakamisen kannustamiseksi (ehdottomasti puolesta)

Laki parisuhteen rekisteröimisestä sekä samaa että eri sukupuolta oleville pareille (ehdottomasti puolesta, vaikka jos ihan loppuun asti asiassa mentäisiin niin laajennettaisiin siviilivihkimys homopareille, ennen kaikenlaisten pika- ja kevytavioliittojen kehittelyä)

Nostaa pääomaverotus eurooppalaiselle keskitasolle (12,5%sta 20%iin) (ehdottomasti puolesta)

Nostaa tuki tutkimukselle eurooppalaiselle tasolle (nykyisestä 1,1% BKT lähemmäs 2,2%) (ehdottomasti puolesta)

Valtion rahallinen tuki perheille jotka valitsevat lapsilleen yksityisen koulun (periaatteessa vastaan, niin kauan kuin julkinen koululaitos on nykyisessä kuosissaan)

Myöntää lupa uusille USA:n tukikohdille Italiassa (ehdottomasti vastaan, vaikka joskus tuntuisi että jenkitkin voisivat tuoda kulttuuria mukanaan, Tuppulan tasoon ainakin kun katsoo)

Tehdä laki hoitotestamentista (puolesta)

Vesilaitosten yksityistäminen (ehdottomasti vastaan)

Rankaista huumeiden, myös kevyiden, käytöstä nykyisen lain mukaan (ehdottomasti vastaan, ei käyttäjän kriminalisoimisella mitään ratkaista)

Nostaa eläkeikää eurooppalaisen keskiarvon mukaiseksi (periaatteessa puolesta)

Rahan investoiminen ydinvoimaloiden rakentamiseen Italiassa (ehdottomasti vastaan)

Strategisesti tärkeiden hankkeiden, kuten TAV (ne ultranopeat junat), jätteidenpolttolaitokset, rigassificatori - nestemäisessä muodossa tankkereissa kuljetetun kaasun kaasumaiseen muotoon palauttava laitos - paikallishallinnon ja yhteisön vastustuksesta huolimatta (vastaan, NIMBYstä huolimatta, ilman väestön tukea on paha lähteä runnomaan päätöksiä läpi ja jokaisessa luetellussa kiistellyssä kohteessa on vielä selvittämättömiä seikkoja jotka kaunopuheisesti pitää paikallishallinnolle setviä, jos vaikka lakkaisivat vastustamasta)

Maakuntien lakkauttaminen (ehdottomasti puolesta, alueiden ja kuntien kanssa päällekkäisiä rakenteita jotka vain lisäävät byrokratian määrää. Tai, työllistäähän nekin. Toivoisin pääseväni maakuntahallinnon virastoon peukalonpyörittäjän paikalle määräämättömäksi ajaksi tehdyllä virkasopimuksella ;)

Kieltää ehdokkaaksi asettuminen vakavista rikoksista tai julkishallinnollisista väärinkäytöksistä tuomituille (ehdottomasti puolesta)

Avatar

2008-03-27T18:26:00.005+01:00

Kyllästyin siihen aiempaan Italiattaren kummisedän piirtämään tissityttökuvaan, vaikka hahmolla onkin joitain yhtymäkohtia todellisuuteen, ja väsäsin uuden SouthParkin avatar-koneella. Kyllä siinäkin täytyy olla näköä, kun kaksikesäinen sen ruudulta äidikseen tunnistaa.

***

Päivitystä. Otin oluttuopin pois, kun kaljoittelu perjantaisin ja viikonloppuna on niin amatöörimaista. Saisikohan tuohon pyörimään jonkun scriptin niin että se vaihtaa joka päiväksi uuden mustan paidan, ennen kaikkea, pyöriiköhän scripti bloggerissa?

Ehkä tässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin avattaren trimmaaminen, mutta palaillaan.

Ei minun poikani nimeen 2

2008-03-26T11:19:00.002+01:00

Tai, pikemminkin, ei minun tekijänoikeuksieni nimeen. Minä en ole antanut valtuuksia käydä tätä sotaa puolestani.

Oikeuden edessä plagiaattiepäilystä tappelevat Michael Jackson ja Al Bano Carrisi ovat pateettisia, entä jos joku kopioi piirtämäni talon? Go ahead, make my day, kuten vanha macintoshin linnunpönttöni sanoi Clint Eastwoodin äänellä käynnistyessään, vai pitäisikö minun olla sittenkin kaukaa viisas ja patentoida jumalaisesta inspiraatiostani kummunneen kaksi kertaa neljämetrisen vessan harmoniset mittasuhteet? Minun ammattikuntani elää varast..., öh, plag..., tarkoitan: toisten esimerkin antamasta inspiraatiosta, ja niin kai trubaduuritkin, kuulevat sävelmän, unohtavat sen, kaivavat myöhemmin vintiltään ja pistävät mukaan omiaan. Chydeniuksen Nuoruustangossa on jotain napolilaisesta kansanlaulusta, Forza Italian tunnus muistuttaa kovin Taiskan Mombasaa. Gershwin on kuollut ja kuopattu, Janis Joplin yhtä lailla, selkäpiitä raastava maailman kaunein ääni kuuluu ihmiskunnalle ja minä lataan Summertimen koneelle vaikka olen maksanut copyrightit vinyylistä perillisittä kuolleen laulajan orporaukoille, laulajan maatessa haudassa jo lähes yhtä kauan kuin minä olen elänyt, lataan koska en jaksa etsiä älppäriä kirjahyllystä? Koska se on mahdollista? Koska minun moraalini on vinksallaan ja jo lastentarhassa meitä on opetettu laulamaan nyt musta lippu liehumaan, hulabaloobalai. Toivottavasti Joplinin Summertime on kaiverrettu avaruusluotaimen mukana marsilaislle lähetettyyn kultaiseen älppäriin.

Jollakin ikonikaupalla on copyrightit Ylösnousemusikoniin, vaikka näitä ovat munkit kopioineet kohta kaksituhatta vuotta, signeeraamatta koska ikonin maalaus on rukousta, käsillä tehtyä rukousta. Entä jos maalaan Van Goghin Auringonkukat, otan kopiosta sata kanttiinsa kaksisataa pikseliä kuvan ja vaadin copyrightejä digimuotoon tuottamaani kärpäsenlikaan? Vincent raukka, köyhyydessä eli ja köyhyydessä kuoli, pahempi hänelle mutta minkäs teet? Minä myönnän että tässä on jotain perin juurin ongelmallista, luovan työn tekijän pitäisi elää työllään. Entä Moccia ja hänen kirjansa jotka kiersivät resuisina valokopioina teiniltä toiselle, tekijänoikeus kärsi mutta maine on valtava, elokuvia tehdään ja TV-studioonkin kutsutaan? Professori raukka jonka kirjoittamasta tenttikirjasta opiskelijat ottavat kopioita, hänen joutuessa sinnittelemään yliopiston kuukausipalkalla? Joutuvatko Rollarit vielä vanhoina ukkoraihnoina soittamaan stadionilla kun p2p söi teostorahat, ovatko laittaneet rahaa yksityiseen eläkerahastoon vai kituuttavatko kansaneläkkeen perusosalla?

Tekijänoikeudet, terrorismi, lapsiporno, huumeet. Hyvä vihollinen. Olen luvattoman tohkeissani aiheesta vaikka tai ehkä juuri siksi että pöydän päässä odottaa vino pino viikattavaa pyykkiä. Sillä aikaa kun toiset tahot vaativat kotietsintälupaa nappivarkaudesta epäiltyjen koteihin, minä valmistaudun elämään tekijänoikeudettomassa maailmassa, jossa kopioitavissa olevien hengentuotteiden lisäksi on parasta osata myydä jotain ainutkertaista, konkreettista, elämystä, osaamista.

Herran Pääsiäistä

2008-03-23T00:16:00.003+01:00

Nonnan kuoltua lähestulkoon viimeinen linkki Pyhään Katoliseen etc. on poikki, ja joulu ei tuntunut oikein missään, pääsiäinenkään. Kiersimme kiirastorstaina vanhan kaupungin kirkkoja, tänä vuonna joudimme vain seitsemään, niitä pitää olla pariton luku. Pitkänäperjantaina uskaltauduimme ulos kylmään ja viimaan katsomaan Kristuksen ruumissaattoa. Surupukuinen Jumalanäiti on aina vaikuttava, ja Italiattaren kysymykset vaikeita: miksi nuo kävelevät ja me olemme paikoillamme? Sano se. Huhtipoika nukkuu rattaissa.

Uskollisesti kopioin ruokalistan siitä mitä mamma olisi laittanut, joka pääsiäislauantaille tarkotti uunivuoassa paistettua kananmuna-parmesanraaste-bucatini-peperonisalamilaatikkoa. Sulttaani supermarkettiin, Italiatar luokkakaverin syntymäpäiville, viime hetken ostokset, pinjansiemeniä ja negroamaroa hanasta suoraan tuottajalta. Lautanen katolla ja Kristuksen ylösnousemus Jyväskylässä palauttivat ekumeenisen ateistin pääsiäistunnelmaa hieman siihen mitä roihuvuorelaiskaksiossa pienestä mustavalkotelkkarista katseltiin tai pikemminkin kuunneltiin pääsiäisleivän nousemista ja lampaanviulun paistumista odotellessa: Kriistusnousiikuolleistaa, kuolemalla kuoleman vo-oittii, Sulttaanikin kipaisi yön selkään San Domenicon kirkkoon tarkistamaan tilanteen, onko kivi vieritetty, hauta tyhjä, Italiattaren sanoin hyttysverkko pudonnut. Kelloja ne ainakin soittivat, ja kotiin palatessaan Sulttaani ihmetteli että vieläkö ne veisaavat. Joukossa oikeaan uskoon syntyneitä, käännynnäisiä ja maahanmuuttajia eli kansankielellä ryssiä. Olen teknisesti ottaen roomalaiskatolinen, ja omasta kokemuksestani pohdin kääntymyksen vaikeutta ellei peräti mahdottomuutta, halua kuulua johonkin johon ei voi kuulua, kun ei kuulu niin ei kuulu. Pyhät kuvat, pyhiinvaeltajien kirkot, kaksi vuosituhatta Euroopan historiaa puhuttelevat mutta Nasaretilainen pysyy edelleen puusepän poikana ja Jumala, jos ei aivan olemassaolemattomana niin kaukaisena, armottomana. Hengellisessä DNA:ssani taivas on korkea, horisontti matalalla ja Jumalan armo... se on Herrassa? Kun taivaan armosta ei ole varmuutta, on paras pistää hommiksi maan päällä.

(Kuulen jälkeenpäin että Corriere della Seran egyptiläissyntyinen toimittaja Magdi Allam on vastaanottanut kasteen sakramentin ei vähempää kuin itseltään Hänen Pyhyydeltään Natz... Ratz... Benedictus kuudenneltatoista, ja että ääri-islamistit ovat uhanneet isiensä uskolle selkänsä kääntäneen toimittajan henkeä, ilkeästi siihen vielä melkein lipsautan että toivottavasti, mutta, ei tietenkään, jos ne päästävät toimittajarukasta ilmat pihalle jeesustelee Italian media aiheesta ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta. Kaikki kunnioitus henkilökohtaiselle valinnalle, mutta että antaa Paavin kastaa itsensä pääsiäisyön messussa, olisi homman kai voinut vähän nöyremminkin hoitaa?)

Sunnuntaina nukuimme pitkään, ja noustuani raivoamaan sain kello kolmeen mennessä pöytään tahraiselle pöytäliinalle katettua pinnalta rapeaa mutta silti varsin syötäväksi kelpaavaa lasagnea ja yltäkylläisen täyteen pakattuja upporasvassa paistettuja jauhelihapihvejä joiden sisällä juustoviipale, keittokinkkua ja kapriksia. Italiatar oli leiponut koulussa mantelimassasta ankan, joka pistellään yksin tein suihin, toivoen ettei mantelimassa ole käynyt koulun lattian kautta... koska tieto lisää tuskaa, on parasta pysyä tietämättömänä ja olla kuin ei olisikaan. Iltapäivällä paikalle tupsahtaa ystäviä, kaapista kaivetaan pääsiäismakeaa ja viinaksia, vaihdetaan lapsille hankittuja yllätysmunia. Yön jo laskettua, ystävien vielä istuessa pöydässä alustan pääsiäisleivän taikinan WSOY:n Seepra-kirjojen Venäläisestä keittokirjasta vuodelta 1970, erotuksena alkuperäiseen reseptiin että käytän maidon sijasta pashan heran, raskas taikina on aina vastahakoinen nousemaan ja lopulta heivaan koko taikinakulhon jogurttikoneeseen, a vot!

Meidän oma juhlapäivämme on toinen pääsiäispäivä, Pasquetta, jolloin ystävät ovat vapautuneet sukulaisista, anoppilasta, kuka mistäkin, ja paikalla on yliopistokaupungista juhlapyhiksi laskeutuneita vahvistusjoukkoja. Pasquettana italialaiset suuntaavat usein eväsretkelle, ei toivoakaan, puoli seitsemältä aamulla kuulen pyykkitelineen kaatuvan terassilla ja tilannetta tarkastaessani totean verkkareiden ja ns. parempien housujen päätyneen alakerran hylätyn puutarhan appelsiiniryteikköön, kaiken jäljellä olleen roikkuessa lohduttoman läpimärkänä suruliputuksena aamuun valkenevaa harmasta taivasta vasten. Ystävät saapuvat puoleltapäivin, kuten sopivaa on, häärii hameväki keittiössä miesten vaaliessa takkatulta: radiatori - nimensä mukaan lämpöpatteria muistuttavaa pastaa höystettynä uunipellillä grillillä paistetuilla puolikkaiksi leikatuilla kirsikkatomaatteja joiden päällä on oliiviöljyä, valkosipulimurskaa, persiljasilppua, suolaa, korppujauhoa, erillisellä pannulla öljyä ja anjovista josta osa läsnäolijoista kieltäytyy. Negroamaroa, AQP:n vettä, salaattia, uunissa paistettuja perunakuutioita, Rosabellan äidin leipomaa tuoretta leipää, takassa grillattua kokolihamakkaraa, pähkinöitä ja manteleita, kuivia ja kosteita leivonnaisia, pashaa ja pääsiäisleipää, sen seitsemää sorttia viinaksia. Jos ei vaipanvaihtoja, riitojen sovittamisia, pyllynpesuja ja DVD:n vaihtamista lasketa, nousemme pöydästä vasta iltakahdeksalta.

Harry Potter

2008-03-21T10:14:00.003+01:00

Tästä on aina välillä peistä väännetty taaperolistalla, eli voiko olla alle kaksivuotiaita velhoja... Huhtipoika syntyi maito- eli malkamaanantaina, oli ensimmäisenä pitkänäperjantainaan varsin pieni, toisena samoin, ja tänään, kolmantena, on pääsiäinen ennätysaikaisin. Useimmat velhoutuvat kahden ja kolmen vuoden välillä, mutta pääsiäisen ajankohdan vaihtelun takia jotkut Harry Potter -kokelaat joutuvat puhaltamaan kolme kynttilää ennen loppututkintoa.

Velhodiplomi tarjoiltiin vuoteeseen ennen kellonsoittoa.

Arjenhallintaa: maastoutuminen

2008-03-16T15:16:00.003+01:00

Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa.

Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi ollut parempi olla ilman eikä turhanpäiten odotella latautumista viisi minuuttia per sivu. Trafiikki koneelta poispäin eli upload kuten engelsmanni asian ilmaisisi toimi moitteettomasti, ja koska useampi muukin kohtalotoveri asiasta valitteli, oli vain uskottava että infrassa on vikaa ja bittivirta Tuppulaan saapuu yhdellä raiteella kuten FSE, vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin. Italiaa matkustetaan edestakaisin verbeillä salire ja scendere; salire a Lecce kuulostaa aika jumalan selän takaiselta mutta siihenkin on jo kymmenessä vuodessa tottunut.

Nannamuu

2008-03-10T10:15:00.003+01:00

Nannamuu on ehkä paras Huhtipojan sanoista; emme ihan varmasti tiedä mitä se tarkoittaa, mutta jotain syötävää se on. Nyt olisi ilmassa sellaista että puhumaankin voisi opetella, vaikka ei se niin tarpeellista maailmassa ole kun muutenkin voi mennä ja ottaa ja tehdä itse, tai kädestä pitäen raahata ison ihmisen paikalle ja sormella osoittaa: istu tuohon, kädet ylös - ota syliin, nostaa paidanhelmaa - anna tuota.

Istua pönöttää rappusella, enkä osaa sanoa muistuttaako enemmän Isontalon Anttia vai Rannanjärveä.

Hyvää Naistenpäivää, Italiatar!

2008-03-08T15:33:00.005+01:00

Italiassa Kansainvälistä naistenpäivää kutsutaan yleisesti ja erheellisesti nimellä Festa delle donne; korjattakoon virhe, ei tässä mitään juhlimista ole.

Italiatar juhlii tänään viisi- ja puolivuotispäiväänsä. Olen kutsunut illan ruokavieraiksi kaksi vuoden '68 kommarifemakkoa sekä yhden sukupolvea nuoremman petetyn ja jätetyn samasta kuppikunnasta.

Illan ohjelma: Patonkia, mozzarellaa ja valkosipulivoita
Cous cous -kanasalaatti

Debatti aiheesta onko minihame emansipaatiota

Väliajalla miestrippari

Ei vaiskaan.

Seitsemäs käsky

2008-03-07T15:30:00.004+01:00

Jos lataan netistä peer to peer -ohjelmalla tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia, on se varastamista. Jos samaa materiaalia myydään kaupan kassajonon reitille karkkien ja partaterien väliin kiilatussa standissa viisitoista euroa kolme kertaa kaksikymmentä minuuttia, on sekin varastamista. Jos katson saman ohjelman telkkarista, tai nauhoitan ajastimella ja katson seuraavana päivänä, ei se ole varastamista, paitsi jos pikakelaan mainokset, olen epärehellinen mainosrahansa sijoittanutta kohtaan, samoin jos menen mainostauolla jääkaapille. Oikeus ja kohtuus lienee jossain keskivaiheilla, ja toki asian voi selittää mukavuusetiikalla itselleen parhain päin. Minulla ei ainakaan ihan kauhean paha olo ole, ja luulisi Walt Disneyn perikunnan saavan riitävästi tuloa jokaisen nokkamukin ja lippalakin koristukseksi painetusta ankanlärvistä, vaikka niitäkin kai kiinalaiset painavat myös piraattina.

Kaikkea ei voi kopioida, talon voi tehdä tismalleen saman näköiseksi kuin on lomamatkalla nähnyt mutta muurareille ja työmaavalvonnalle pitää silti maksaa, leivästä ei voi ottaa piraattikopioita. Jos haluaa Rollarit konserttiin, tuskin tyytyy siihen että kutsuu paikalle Vito & the Boysin soittamaan Satisfactionia. Piraattikopioinnin piti tappaa musiikki, kuten varmaan aikanaan automaattipianon ja gramofonin, mutta ehkä muusikot elävätkin muusta kuin levymyynnistä, konserteista tai hilseshampoomainoksista ehkä? Italiattaren kummitädin muusikkomiehen bändin sivuilta saa ainakin puolikkaita raitoja ilmaiseksi mp3:na ja kokonaisen CD:n postikuluja vastaan mikäli liittyy faniklubiin. Käykää ihmettelemässä ja ihastelemassa.

Ihminen on siitä hauska elukka että se voi jättää perinnöksi hankittuja ominaisuuksia työkalun muodossa, ja jokainen uusi sukupolvi on päässyt jatkamaan siitä mihin edellinen on jäänyt kivikirveen paranteluprojektissa. Siinäkin hommassa on kopioitu, plagioitu ja suorastaan varastettu. Jotain jarrua on yritetty pistää kieltämällä silkkiperhosen toukkien maastavienti kuolemantuomion uhalla, sulkemalla palvelimia, polttamalla kirjarovioita, mutta aina jossain joku toinen yrittää sitä samaa, yrittää ja yrittää kunnes onnistuu.

Ihmisenpennulla, tuollaisella yksi-kaksivuotiaalla, on hämmästyttävä lajityypillinen hinku työkaluihin, ja jo puolitoistavuotiaana hän käyttää työkaluja paremmin kuin yksikään muu laji eläinkunnassa. Ihan ihastuttaa. ***

Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ero selitetään mielestäni hyvin täällä. Ehkäpä seitsemäs käsky viittaakin vain niukkiin resursseihin.

Hardware

2008-03-06T16:12:00.003+01:00

Tietokoneen tai minkä tahansa siihen liittyvän hilavitkuttimen hankintaan, niinkuin lähes kaikkiin ostoksiin, pätee ohjesääntö "lykkää hankintaa niin pitkälle kuin voit". Pitkien kalsareiden ostoa viivyttämällä voi kevät jo saapua, ruokakaupassa ostoksensa minimiin rajannut saa kaapinpohjalta eiliset tähteet markkinoiduksi nälkäiselle perheelle. Olen pidättyväinen osaltaan ekopiheyden, osaltaan aivan yksinkertaisen persaukisuuden takia, mutta tietotekniikassa painaa vielä se että minä hetkenä tahansa lelun ostaa, on se vanha paska jo ennen kuin on päässyt ulos kodinkonetaivaan parkkipaikalta, ja seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa samalla rahalla saisi niin ja niin monta gigaa lisää. Neljä vuotta vanhassa koneessa on jo väärä määrä joka tapauksessa vääränlaisia portteja, ja kuka enää käyttää IomegaZippiä? Jotkut evoluution oksat kuivuvat.

Yritän saada kotiväkeä Suomessa Skypen päähän, mutta muorin iBook, vanha paska siis, ei pyöritä ohjelmaa. Tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta vaikuttaa DualPhone, jolla voi pelata jatkoaikaa sillä ihan vielä eivät huoli muorin konetta tekniikan museoon...

Olemme palanneet kotona internetin aikakauteen, on se ihanaa, p2p ja reaaliaikaiset varmistukset siitä missä muussa filmissä olen näyttelijättären nähnyt, ja mistä mihin vie Route 66. Ja tietysti Skype.

Piraattiretrospektiivi

2008-02-27T09:38:00.003+01:00

...se siitä mihinkään kuollut.

Uhkaava pääkallo brittiLP:n sisäpussissa on koko lailla nostalginen, oltiin kakaroita eikä meillä ollut C-kasettisoitinta stereoissa, ei edes piuhaa levysoittimen ja kasettisoittimen välillä, laitettiin kasettisoittimen mikki kiinni kaiuttimeen ja äänitettiin jotain maukka perusjätkää, ssshh ssshh, äänitys käynnissä. Ihan kamalaa skeidaa siitä audiosta tuli mutta oliko sillä niin väliä, ei oltu hifistejä.

Kuvia kodista: lastenhuone

2008-02-23T11:01:00.002+01:00

FSE

2008-02-21T20:40:00.005+01:00

Tuppulasta maakunnan pääkaupunkiin ja toisiin tuppuloihin voi pienellä onnella ja aikataulujen sen suodessa matkustaa kaakkoisradan lättähatulla tai linja-autolla. Kaksi iltapäivää viikossa työmaaturvallisuuskurssilla provinssipääkaupungin keskustassa, viisi euroa bensiiniä ja kolme kuusikymmentä pysäköintimaksua kerralta puhuvat julkisen liikenteen puolesta. Sulttaani saa saattaa minut naapurikaupunkiin, jonka läpi ajaa aikataulunsa puolesta kivuttomin onnikka. Linja palvelee lähinnä yläkoululaisia, mutta muutama aikuinen mies on päätynyt laskuissaan samaan tulokseen kuin minä, ajanut autonsa seinään, menettänyt pisteet ajokortistaan kenties? Huomaan henkilöautonormittuneeni, kuten valtaosa tuppulalaisista. Appivainaa matkusti töihin linja-autolla kunnes aikataulut kääntyivät häntä vastaan.

Linja-auton pleksi-ikkuna on sisäpuolelta naarmuinen, ulkoa sateentuoman erämaan pölyn läikittämä, kerrosten välistä vesihöyryssä. Katselen sen suodattamaa maisemaa ja mielessäni siteeraan Minniä joka siteeraa Frank McCourtia: Te kirjoitatte joka hetki, koko elämänne. Jopa unissanne te kirjoitatte. Kun kävelette tämän koulun käytävillä, tapaatte ihmisiä ja kirjoitatte koko ajan ajatuksissanne. Kolmessa vartissa tunnelma vaihtelee huikaisevan kauniista murheelliseen; peltojen punainen multa on vasta aurattu, oliivilehdoissa puiden juurelle punaisen mullan vastaväriksi ovat nousseet kellanvihreät kukat. Superstradan rinnalla kulkee complanare, sen pengertä ajaa vanha mies vaaleanpunaisella naistenpyörällä, tarakallaan pieni kuokka. Tienristeyksessä aleppomäntyjen alla vähäpukeinen afrikkalaisnainen lämmittelee peltitynnyrissä palavan tulen äärellä, vieressään valkoinen muovituoli johon voi istahtaa odottamaan asiakkaita. Jos maailma on näkkileipä, tunnen silti olevani sen voidellulla puolella.

Laki 194

2008-02-18T11:04:00.007+01:00

Italiassa lakeihin viitataan usein yleisessä puhekielessä niiden numerolla, esimerkiksi jokaisessa hieman suuremmassa kaupungissa ja tuppulassa on kaupunginosa jolle eivät ole viitsineet edes nimeä laittaa, vaan viittaavat siihen sanoilla zona 167, laki sosiaalisesta asumisesta. Kansankielessä kaupunginosaa nimitetään Bronxiksi, kun eivät Jakomäkeä tunne.

Jälleen kerran mediassa mekkaloidaan laista 194. Laki jota vastustetaan, puolustetaan ja käytetään poliittisena keppihevosena säätelee oikeutta lailliseen raskaudenkeskeytykseen. Yleensä lain nostavat esille henkilöt, joita asia ei henkilökohtaisesti kosketa; paavi, Giuliano Ferrara...

Lääkäri voi omatuntoonsa vedoten kieltäytyä kirjoittamasta reseptiä ns. katumuspillerille, apteekkari voi omatuntoonsa vedoten kieltäytyä myymästä sitä. Varmuuskumeja sentään myyvät, vaikka hurskaimmat eivät laita 24/7 automaattia apteekin ulkoseinään. Jos ei kestä pikkukaupungin apteekkarin uteliasta tahi moralisoivaa katsetta, voi kumit hakea naapurikaupungin piazzan tupakkakaupasta tai Lidl'istä. Kahta työtä tekevä julkisen sairaalan lääkäri voi kieltäytyä omatuntoonsa vedoten tekemästä raskaudenkeskeytystä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja tehdä niitä yksityisklinikalla tiistaisin ja torstaisin.

Oma poliittinen linjanvetoni lakiin 194 on seuraava:

1) Kannanotot henkilöiltä joita asia ei henkilökohtaisesti koske, miehiltä ja virallisesti selibaatissa eläviltä papeilta, munkeilta ja nunnilta, ovat äärimmäisen epätoivottavia.

2) Tekevälle sattuu, mutta siitä huolimatta ei-toivottujen raskauksien määrä Italiassa on liian suuri siihen nähden että elämme sentään vuotta 2008.

3) Jos ja kun huomaa kumin puhjenneen, pitäisi katumuspillerin saaminen olla yhtä varmaa Canicattìssa kuin Milanossa.

4) Perheen puolesta puhuvien poliitikkojen tulisi tarjota todellinen vaihtoehto raskaudenkeskeytykselle, ei ainoastaan lämmintä kättä, Herran siunausta ja lakia joka takaa naiselle oikeuden synnyttää anonyyminä ja jättää vastasyntynyt sairaalaan. Lapsen pitämisen tulisi olla taloudellisesti mahdollista teiniäidille, pätkätyöläiselle, yksinhuoltajalle, kaksilapsiselle perheelle joka elää alle köyhyysrajan.

_______________________________

Jälkikirjoituksena lisättäköön ettei ns. katumuspillerin reseptin kirjoittamisesta kieltäytyminen ole laillista; tätä eivät tosin tiedä kaikki lääkärit, saati mielivallan uhriksi joutuneet naiset. Valmiin ilmiantokaavakkeen saa netistä.

Kuvia kodistani

2008-02-16T11:36:00.003+01:00

Sari innosti räpsimään kuvia, kunhan räkätautipotilaiden panttivankina ensin sain digikameran palaamaan studiolta asumukseen. Ihastuttavaa että kotiin on jälleen hankittu nettiyhteys, vaikkakin toistaiseksi harvinaisen epäergonomisella seisomapaikalla ns. lastenhuoneen Ivar-hyllyn päällä.

No nukes

2008-02-15T16:28:00.006+01:00

Carlo Rubbia loihe lausumaan eilisessä AnnoZerossa sen mitä minäkin ääneen ajattelin; ei ydinvoimaa kansakunnalle joka ei selviydy edes tavallisesta yhdyskuntajätteestään.

IKEA generation

2008-02-11T10:56:00.004+01:00

Uskon kuuluvani IKEA-sukupolveen, päätellen ruotsalaisen kalustejätin prosenttiosuudesta sisustuksessa, jälkikasvun sukupolvesta nyt puhumattakaan; uinuvat ikeasängyssä ikealakanoissa ja osaavat käyttää ikea-avainta alle kaksivuotiaina. Oman lapsuuteni vietin Marimekon, Artekin, Lundian ja Muuramen merkeissä, eikä IKEAa toki ollut olemassakaan, ainakaan Suomessa. Ensimmäiset piirustuspöydän kallistuvat pukkijalat isä toi toiviomatkalta länsinaapuriin, mutta ne ovat jääneet Suomeen yhdessä naruviivaimen ja muun hankalan käsinpiirtämiseen liittyvän tussisuhrun kanssa. IKEA on lainannut ellei peräti kopioinut aiemmasta skandinaavisesta muotoilusta paljon; mitä muuta Ivar onkaan kuin vanhaa varastolundiaa, jolla aikoinaan sisustivat kotejaan sekä vanhojen kulttuuriperheiden taistolaiskakarat sekä tiemmä jokunen työläistaustainen demarikin, sitten hyllyistä tuli juukelin kalliita ja ne jäivät vakivaraistuneiden vanhojen pierujen kalusteeksi nuoremman polven rynniessä IKEAan...? Nykyisellä Lundian hinnalla saisi ehkä jo ns. kunnon kalusteen, mikäli sellaisia sattuu tältä planeetalta vielä löytymään, antiikkihuutokauppoja ja roskalavoja lukuunottamatta.

Italiassa IKEA on kompannut pientä sosiologista vallankumousta, kun aiemmin nuoret sisustivat opiskelijaboksinsa sillä mitä sattui vuokraisännältä jäämään, hetekoilla ja muovituoleilla lähinnä. Opiskelu oli tilapäinen vaihe elämässä ja kaikki resurssit keskitettiin lopulliseen päämäärään, oman kodin rakentamiseen ja avoliittoon sitten kun oltiin valmistuttu ja päästy leivänsyrjään kiinni, kokonaisuuksina ja huone kerrallaan myytäviin tyylikalusteisiin joihin joko oli varaa tai sitten odotettiin, lykättiin tulevaisuutta eteenpäin ellei ns. pakottava syy nopeuttanut avioitumista mahdollisen häpeänkin uhalla. Etelässä tämä on yhä ihanne mutta totuus toisenlaista: yliopistossa roikutaan vuosikausia koska suhteellisen huolettoman opiskelijaelämän jälkeen odottaa suhteellisen tulevaisuudeton prekariaatin elämä, hyvinvoinnin marginaalia on ehkä sen verran että tilapäistäkin voi ryhtyä laittamaan nätiksi... koska tilapäinen kestää puolen elämää. Sitten ne raahaavat Ivarinsa ja Paxinsa saman katon alle, elävät susiparina kuin Pohjois-Euroopassa ikään.

Kodinkone

2008-01-29T09:40:00.000+01:00

Tässä männäviikkoina ekologinen jalanjälkeni on levinnyt kuin Elanto, jos nyt nuoremmat ovat moisesta ikinä kuulleet...

En ole super-, iper- saati discount-tyyppiä, pikemminkin lähikaupan kannattaja. Minun on vaikeaa ymmärtää niiden perusteita jotka ajavat viisikymmentä kilometriä ostaakseen jogurttipurkin jonka hinta on kymmenen senttiä alle lähikaupan hinnan, ja minua rauhoittaa tietoisuus siitä että jos lähikauppias ei pääse työvuoron aikana vessaan, on hän itse tehnyt sen valinnan. Näyttääpä kerkiävän, kahville ja tupakallekin, isäänsä en ole enää nähnyt tiskin takana mutta siitä pienestä pojasta joka auttoi kassalla on venähtänyt roteva äijä. En siis ollut vielä käynyt Tuppulan uutukaisessa avajaisillaan liikennekaaoksen aiheuttaneessa Lidl'issä, suhtaudun koko konseptiin pidättyväisesti, sitten kuulen uutisista että Barin IKEA on irtisanonut, anteeksi, jättänyt pätkätyösopimuksen uudistamatta viidellekymmenelle työntekijälleen ja toinen mokoma on töissä ilmaiseksi nauttimassa mahdollisuudesta luoda itselleen ura opettelemalla IKEA-kauppiaan ammattiin, no helev***, mentäisiinkö Lidl'iin ostamaan tarjousvihkosessa komeileva kolmipaikkainen retrotyylinen leivänpaahdin?

Omalletunnolleni vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa kertyneet kodinkoneet:
kolmipaikkainen retrotyylinen leivänpaahdin, uusi
jogurttikone, uusi
höyrypesin, uusi
ompelukone, uusi
saumuri, uusi
dekooderi, uusi
pölynimuri, uusi
videonauhuri VHS/DVD 2 kpl, uusia
väriTV, pieni, uusi
väriTV, iso, uusi
mustavalkoinen TV, käytettynä hankittu, luultavasti tallessa
tehosekoitin/yleiskone, uusi
sähkövatkain, peritty
sauvasekoitin, peritty
silitysrauta, peritty
höyrysilitysrauta, uusi
espressokeitin, uusi
pulsaattoripesukone, roskiksesta dyykattu
pylväsporakone
kaksipaikkainen hollantilainen 50-luvun leivänpaahdin, käytetty, tallessa
pesukone, uusi
sähköuuni, uusi
jääkaappi, peritty, kuollut ja kuopattu
jääkaappi, ostettu käytettynä ja luovutettu veljelle asunnon mukana
kaasuliesi ja -uuni, peritty, kuollut ja kuopattu
kaasuliesi ja -uuni, ostettu uutena ja luovutettu veljelle asunnon mukana
kaasuliesi, uusi
liesituuletin, uusi
MacintoshClassic, käytetty, tallessa
läppäri, uusi
digikamera, uusi
CD-soitin ja radio, uudet
LP-soitin, käytetty
2 x LP-soitin ja radio, käytettyjä, kuolleita ja kuopattuja

Tulikohan siihen nyt kaikki? Olisikohan tässä meemiin ainesta?

Tilkkutäkki

2008-01-28T11:26:00.000+01:00

Matkalla postitoimistoon laskuja maksamaan huomasin että jostain oli jäänyt ylimääräistä bitumisoraa, siitä vain löyhästi nakataan lapiolla kuopan täytteeksi katukiven ja asfaltin väliin. Niitä länttejä oli kujalla pitkin ja poikin. Eilinen kissavainaa oli sentään korjattu pois silmistä, ja niistä varsinaisista katutöistä... Muuten päivä on nätti ja aurinkoinen.

Postal market

2008-01-26T09:58:00.000+01:00

Koneen kuva-arkistoja penkoessani vastaan tuli tämä italialaisen postimyyntifirman kataloogista skannaamani kuva, jonka mielin kanssanne jakaa. Hmm hmmm.

Hallitus

2008-01-25T09:50:00.001+01:00

Hallitus kaatuu, ei kaadu, kaatuu, tällä kerralla sittenkin.

Tunnen Suomesta erään joka on nyt kateellinen.

Arkiduuni

2008-01-17T10:11:00.000+01:00

Minun täytyy tunnustaa, ihan oikeasti, että pidän työstäni.

Puhdas tila on ihanaa, julkisivut ovat vaikea asia, nyt pöydällä on ihana työ eli korjausrakennuskohde jossa kolmessa erässä, kolmesta eri sisäänkäynnistä mitattu ja vasta cadissa salapoliisintyönä yhtenäiseksi saatettu tila huone huoneelta, holvi holvilta longertelee korttelin sisällä pilkistäen oviaukon verran kahdelle kujalle ja alle kymmenen metrin julkisivunpätkän verran pienelle piazzalle. Piazzan puoleisella sivulla saa miettiä olohuoneen ja julkisen olohuoneen kohtaamista, kaiken saa keksiä itse sillä tämänhetkisillä autotallin saracinescoilla ei ole mitään historiallista arvoa. Mielikuvitukselle asettavat rajansa ainoastaan hyvä maku ja museovirasto, ja tuskin osaan edes kuvitella mitään sellaista joka loukkaisi museoviraston tunteita. Olen restaurointikiltti ja melko nöyrä vanhaa kaupunkitilaa kohtaan. Taidan hakea inspiraatiota vastapäisen entisen luostarin munkkikammioiden perspuolesta.

Mittapiirustus roikkuu kotona porraskaiteen vaijeriin pyykkipojalla kiinnitettynä, katselen sitä imettäessäni jo isoksi kasvanutta poijjanjuntturaa päiväunille ja kuvittelen: käytäviä, ikkunoita, tulisijoja, epäsuoraa valoa, avaan ovia, suljen ovia.

Yogurt

2008-01-16T09:36:00.000+01:00

Viimeisen sanotaanko vuoden aikana loistavia, elämässä tyydytystä antavia tapauksia on harvassa. Nyt täytyy hehkuttaa että kotijogurtti on vihdoinkin saatu sellaiseen malliin että se on just eikä melkein sellaista kuin pitää.

Hankin anoppivainaalta perityillä supermarketin kanta-asiakaspisteillä omatunnolleni turhan kodinkoneen, jogurttikoneen jossa hapanmaitotuote on omissa kannellisissa annoskokoisissa lasipurkeissaan siististi järjetyksessä. Tähän mennessä on jogurtti kodissamme tehty perinteisemmillä metodeilla, villapeittoon käärityssä kannellisessa lasipurkissa.

Jogurtin onnistumiseen vaikuttavat paitsi olosuhteet, jogurtin vanhemmat. Ensimmäinen koneellistettu koe-erä loppiaisen vastaisena yönä meni poskelleen, joko siksi että juurena käyttämässäni Fagen jogurtissa olivat maitohappobakteerit kanttuvei, jääkaappilämpöisen maidon laittaminen niin kuin koneen käyttöohjeissa suvaitaan oli vallitsevissa olosuhteissa liiallista optimismia kun neljänkymmenen asteen saavuttaminen 13W teholla huonosti eristetyssä kodinkoneenrimpulassa huoneenlämmön ollessa viittätoista kestää perstuntumalta noin viikon, tai viimeisenä selityksenä se että jogurtti järkyttyi maanjäristyksestä. Ei pitäisi, kreikkalaisen luulisi tottuneen, tai sitten tuhannet emännät Peloponnesoksen niemimaalla kirosivat samaa asiaa vilkaistessaan sunnuntaiaamuna uuninpankolla pönöttävään jogurttitiinuun. Teoreettisena vaihtoehtona koneen vihkonen mainitsi vielä maidosta löytyvät antibiootit, mutta sitä vaihtoehtoa en halua edes harkita.

Toisessa erässä paritin tavallisen muovipullossa myytävän pastöroidun homogenoimattoman tuoremaidon liekö Granarolon Parmalatin Kyrin kanssa: lopputulos oli syötävää mutta juoksevampaa ja viskoosisempaa kuin alkuperäinen. Epämiellyttävästi muistutti viiliä, jota en järin ole kaipaillut.

Kolmas kerta toden, sanovat, Yogurt Intero Fattoria Scldasole da agricoltura biodinamica. Purkin kyljessä seisoo lactobacillus bulgaricus, hei, tämähän on bulgarianjogurttia.

Onni on upottaa aamulla lusikka täyteläiseen, lohkeavaan jogurttiin.

Katsaus menneeseen vuoteen

2008-01-08T09:55:00.000+01:00

tuntuu lähes velvollisuudelta. Syvältä.

Jotain hyvääkin on vuonna 2007 tapahtunut: saimme uuden ystävän, tai siis kolme uutta ystävää koska uusi ystävä toi mukanaan kuvioihin kaupanpäällisiksi miehen ja pojan. Uusi auto on päivittäisen ilon ja mielihyvän lähde, siinä määrin kuin auto nyt voi iloa ja mielihyvää tuottaa. Ohuesti raskaiden arkivelvollisuuksien päälle levitettynä.

Olen yrittänyt selvittää itselleni uuden ystävän ilmestymisen dynamiikkaa, siinä täysin onnistumatta. Ilmestyi studiolle läppäri kainalossaan ja pikkuhiljaa asettui taloksi. Puoliso on harvasanainen romanialainen kokki; pitkät tauot keskustelussa eivät minua henkilökohtaisesti pelota, sillä olen nähnyt hiljaisia miehiä ennenkin vaikkei niitä ihan lähisuvussa olekaan. Kohtaamme syömisen, albanialaisen grapan ja shakkiturnausten merkeissä. Poika on Huhtipoikaa vajaa vuoden vanhempi, eivätkä nuoret miehet ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi heistä on pomo. Tuuppivat toisiaan, ja minä ihmettelen ärhenteleviä urosgorilloita sivusta seuratessani miehisyyden biologista puolta.

Seimityömaalta

2007-12-20T09:17:00.000+01:00

Mitä joulunviettoon tulee, ihmiset voi karkeasti kategorisoida joulu- ja eijoulutyyppeihin, ja joulutyypit jakaa seimen tai kuusen kannattajiin; vietettäköön joulu, lasten mieliksi, joulupukilta ei ole odotettavissa ihmeempiä ja pakollisten lahjojen määrä on rajoitettu minimiin. Kuusi-seimikiistassa olen selvästi lähempänä tavoitettani kuin koskaan, sillä viime kesänä heitteillejätetystä kuusesta ei koristeeksi ole, jääköön pihalle. Tämän vuoden seimi on palannut alkuperäiselle paikalleen takan hyllylle, sillä vaikka figuurien enemmistö on jo viime vuonna vaihdettu lapsirasitteen takia perulaisista saviukkeleista tanakkaan kiinalaiseen muoviin, olen silti jo joutunut kertaalleen liimaamaan Melchiorin pään takaisin paikoilleen pikaliimalla. Murjaanien kuningas parka, onneksi kukaan ei nielaissut lattialta kierimästä löytynyttä maurinpäätä.

Olen saanut mellastaa vapaasti seimityömaalla, ja se näkyy itse pääkohtauksen, Pyhän perheen ympärille kasvavista teemarönsyistä: paimenet ovat yläniityllä, Itämaan tietäjät vielä matkalla sillan tuolla puolen, syntymäluolan vuorta kruunaa kultainen linna johon ei liity henkilöhahmoja mutta kunhan hänessä on, komea kuitenkin. Tämän vuoden uusi henkilö on kaivolta vettä kantava neito, ja vielä olisi tilaa ainakin pyykkärille ja juoppolallille. Lisää kuvia luvassa... ehkä...

Laringospasmo

2007-12-11T13:43:00.000+01:00

Lasten akuutti laryngiitti; valekuristustauti, pseudokruppi, laryngitis acuta subglottica.

On yleisesti tunnettua että lapset päivähoidon aloittaessaan sairastelevat enemmän, mutta sairaalakeikka viiden hoitopäivän jälkeen ylitti hurjimmatkin odotukseni. Huhtipoika meni perjantai-iltana nukkumaan hyvässä päiväjärjestyksessä, näennäisen terveenä ja hyvinvoivana, mutta heräsi puoleltaöin haukkuvaan yskään ja ilmeiseen hengitysvaikeuteen. Ensimmäisenä epäilin oksennusta, vierasesinettä jos vaikka epähuomiossaan olisi syönyt tyynyn, ja koska Italiatar oli jo unten mailla katsoin viisaammaksi lähettää miehen poikineen yön selkään, ensin Tuppulan ensiapuasemalle, sieltä lähikaupungin sairaalaan jossa lastenosasto. Rauhoittavien puhelinsoittojen, adrenaliinin, kortisonin, sormeen nipistetyn saturaatiomittarin ja pojan virallisen hoitoonoton jälkeen järjestimme vuoronvaihdon; Italiattaren kummisetä sairaalaan, Sulttaani kotiin ja minä takaisin sairaalaan jossa vapautin kummisedän. Miten kuljettaa joen yli kaali, susi ja vuohi veneellä jossa on paikka vain yhdelle kerrallaan. Sairaalakassiin yöpuku, aamutakki ja tohvelit, luulen meneväni yhdeksi yöksi ja unohdan käsisaippuan, vessapaperin, hammasharjan.

Italialaisessa lastensairaalassa on aina mukana äiti, paitsi siis tietenkin terveillä täysiaikaisilla vastasyntyneillä jotka saavat sairaalakohtaisesti taistella oikeudestaan äitiin. Äidit vaihtavat vaipat, ruokkivat, lääkitsevät, mittaavat kuumeen, pitävät kukin sylissään pientä tai isompaa joka sanoo ai. voi. Michelangelon Pietàn asennossa. Hoitajat komentavat äitejä: aerosolilääkitys on annettava vaikka väkisin, Rouva, se on lapsenne parhaaksi, haluattehan että lapsenne paranee? Äidit eivät ymmärrä, äidit ovat moraalisesti heikkoja lapsen itkun edessä. Lääke on annettava kello 15, se tarkoittaa kello kolme, hyvät rouvat, sijatkaa taivaan tähden vuoteenne nyt sillä Ylilääkäri on tulossa kierrokselle.

Pojan hengenkulku paranee nopeasti, kurkunpäätulehdus valuu alempiin hengitysteihin ja muuttaa muotoaan kaiken tukkivaksi rääksi. Iltapäivällä työvuorossa on optimistinen lääkäri joka lupailee kotiinpääsyä seuraavaksi päiväksi, aamulla varovainen joka haluaa pidentää tarkkalua vielä vuorokaudella. Emmehän voi lopettaa kortisoniterapiaa yhtäkkiä, emmehän voi jatkaa kortisoniterapiaa kotona, pitää olla vielä yhden yön ajan tarkkailussa ilman kortisonia? Kuka on antanut teille luvan lopettaa kortisonin? - No se kaljupäinen kolleganne. Olankohautuksia. Ilman kortisonia yskä pahenee yöllä, soitan paikalle hoitajan ja kysyn pitäisikö lääkitä, Siitä keskustelette huomenna tohtorin kanssa. Harkitsen hätäsuunnitelmaa, mahdollisuutta kietoa pojan huopaan, kävellä ulos osastolta ensiapuasemalle.

Neljän sairaalassa vietetyn yön jälkeen paluu kotiin.

Tonttu nukkuu pommiin

2007-12-07T09:46:00.000+01:00

Tosiaan, tänään ei joulukalenterissa ollut yllätyksen yllätystä. Epäilen tontulla menneen myöhään Linnan juhlien jatkoilla.

Huhtipoika suhtautuu hoitoputkeen lykkäämiseensä varsin tyynesti; aamulla tarhaan viedessä vilkuttaa isälle ciao ciaot ja yhden aikaan haettaessa kipittää noutamaan tulleen äidin luo ilman suurempia tunteenkuohuja, nostattaa itsensä syliin mutta maahan laskettaessa lähtee taas matkoihinsa. Tällaisen työn minulle hankkivat, tuumaa, puolipäiväisenä leluja siirtelemässä. Vastuuntuntoisena hän hoitaa hommansa.

Joulukalenteritiivistelmää

2007-12-04T09:36:00.000+01:00

1. Italiatar menee isompien pimatsujen kanssa Winx-leffaan; illalla selviää että erään toverin mieheen on iskenyt klassinen neljänkympin kriisi.

2. Muistan väärin karatekilpailun alkamisajan ja totean taittavani vartissa matkan piazzalta Tuppulan urheiluhallille jalan, lastenrattaita työntäen. Aika hyvä aika. Illalla nenä menee tukkoon ja kurkkukipu iskee. Bucarest United syöttää friteerattuja neulamuikkua vastaavia sekä vino novelloa.

3. Huhtipojan ensimmäinen tarhapäivä. Äitiä tarvitaan studiolla.

4. Huhtipojan toinen tarhapäivä. Ylistän nenänpesukannua.

Ihannemies

2007-11-30T14:25:00.000+01:00

Ihannemieslistallani on jo vuosia ollut Indiana Jones, fiktiivinen hahmo siis niinkuin ihannemiehen kuuluukin, ja juuri nyt tuntuu siltä että listaa olisi aika päivittää. Uudet suosikkipoikani arkeologi-actionmanin lisäksi ovat Gregory House ja Michael Scofield. Lääkäreistä on riittänyt aihetta ja aiheentynkää useampaan TV-sarjaan; Scofieldin henkilöhahmon fiktiivisyys on ilmeistä kun en minä ikänäni ole mitään noin nättiä nähnyt Linja-autoasemalla Otaniemen bussiin jonottamassa. Oih ja voih ja huokaus, poijaassa on tukevaa todistusaineistoa rotuteoriani pönkäksi.

Nyt vain ihmettelen missä fiktioiden ihannenaiset piileksivät, kun ei tältä istumalta tule mieleeni muita kuin Jessica Alba geenimuunnellun X5-452:n roolissa.

AC/DC

2007-11-10T10:06:00.000+01:00

Lapsia voi kasvattaa ilman ammattikasvattajain manuaaleja, täytyy vain luottaa terveeseen maalaisjärkeen.

Lapsi käyttäytyy yllättävästi, ei kuuntele, ei tottele käskyjä, ei harkitse hetkeäkään ennen hyppäämistään pää edellä vaaraan. Tuo tyyppi olisi Continuum Conceptin viidakossa kävellyt suoraan jaguaarin kitaan, muun yhteisön varoittavaa esimerkkiä tarkkailematta. Lapsi ei ole hetkeäkään paikallaan, ei hetkeäkään hiljaa. Ei sovi kerrostaloasuntoon.

Wahlgrenin ämmä sanoo että lapsen voi antaa puraista saippuaa, se maistuu pahalta eikä lapsi tee sitä toiste. Mikä näitä minun kakaroitani vaivaa? Onko edes tilastollisesti mahdollista ettei Wahlgrenin ämmälle ole sattunut pesueeseen yhtään rikoksenuusijaa?

Lapselle pitää aina selittää kiellot ja käskyt, lapselle ei koskaan saa selitellä kieltojaan ja käskyjään, lasta ei pitäisi kieltää tai käskeä. Hei, oletko nähnyt Supernannyn? Tänään koirakoulussa opetellaan liikkeestä pysähtymistä. Miksi viisivuotiaani ei ole vielä oppinut sitä?

Vaistovanhemmuus. Esiäitien ääni huutaa: tukkapöllyä, tukkapöllyä!

Kun meillä on tuo AC/DC. - Mikä? - Toimii sekä tasa- että vaihtovirralla, ei pysähdy hetkeksikään.

Tule kaapista, Tiivi-Taavi

2007-10-25T09:15:00.000+02:00

Perheen nuorimman mielestä Teletapit ovat parasta viihdettä mitä maa päällään kantaa, ja siskokin alentuu mielellään moisiin vauvamaisuuksiin, joita tosin jo kommentoi ja analysoi niinkuin mediaa kuuluukin.

-Taikapilvestä satoi vettä Hipsun hatun päälle ja siihen kasvoi kukkia. Hipsu sanoi yääk. Hipsu ei pidä kukkahatusta koska Hipsu on poika.

-Niin, niin kai se on.

-Sitten taikapilvestä satoi vettä Tiivi-Taavin päälle ja koko Tiivi-Taavi kasvoi täyteen kukkia. Tiivi-Taavi pitää kukista vaikka Tiivi-Taavi on poika.

-Niin, eihän ne kaikki pojat.

Sen seitsemän faktaa

2007-10-10T11:12:00.000+02:00

Vastaan viiveellä Paperivuorineuvoksen haasteeseen:

1. Minulla on 24 hammasta.

2. Kuulun kommunistiseen puolueeseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon, siis siinä mielessä kuin Italiassa kirkkoon kuulutaan tai ollaan kuulumatta.

3. Olen opiskellut hollantia.

4. Olen käynyt vuoden verran kultaseppäkoulua, ja kuulemma olin hyväkin siinä hommassa.

5. Soitan auttavasti rumpuja.

6. Olen auttamatta filonipponica, eli kahdesta samantasoisesta ja -hintaisesta tuotteesta valitsen lähes poikkeuksetta japanilaisen. Mitenkähän senkin sanoisi suomeksi, japaninmielinen? Miksei kukaan japanilainen arkkitehti kosinut minua?

7. Osaisin tehdä villapaidan rautakauden välineillä, mutten erityisesti pidä neulomisesta.

Kahdeksantoistakuinen: Mies

2007-10-09T12:16:00.000+02:00

Ei halua syliin, ei kantoliinaan, ei rattaisiin, tahtoo taapertaa yksin keskellä katua, ei anna kättä ämmille ja äiteelle nyt varsinkaan. Saapastelee piazzan halki kuin isäntämies suuremmankin pellon laitaa.

Äidinnahkahousut

2007-10-02T10:40:00.000+02:00

Minulla on menossa elämäni kolmannet nahkahousut, ellei satunnaisesti vaatekaapissa käyneitä fossiileilta seitsenkymmentäluvulta säästyneitä mokkahousuja lasketa. Ensimmäiset, kummitädin vanhat, toiset ompelin itse lakkiaisiin, olivat liian pehmeää nahkaa ja niihin venyi polvipussit. Nykyiset sain anopilta vielä neiti-ihmisenä, niihin on välillä ommeltu joustava kolmio etusaumaan ja tarpeettomaksi tultuaan se on otettu pois. Oikeastaan on vielä liian lämmintä nahkahousuille ja varsinkin umpinaiselle jalkineelle, mutta ei kai nahkahousujen kanssa voi käyttää sandaaleja? Tai, ainoastaan baijerilaisten polvihousujen kanssa?

Jälkikasvu kietoo kätensä reiden ympärille, sanoo Äidinnnahkahousut. Maailma on julma paikka, kun äideistäkin tehdään housuja.

Pistetili karttuu

2007-10-01T10:02:00.000+02:00

Elissäiltana Italiattarelle kolme tikkiä, ital. punti, jo ennestään tutulla S. Giuseppe Sambiasin ensiapuasemalla. Toiveikkaasti utelen saako sadalla pisteellä oman lääkäriambulanssin, ja voiko toisen ASL:n piirissä kerätyt pisteet/tikit lisätä perheen saldoon.

Viaggio di speranza; VBAC

2007-09-27T11:49:00.000+02:00

Gallipolin gynekologien helppoon kirurginveitseen suivaantunut Tuppulan tissiliigan tsekkivahvistus kävi pyöräyttämässä kakkosensa Prahassa alateitse. Onnittelut äidille ja tyttärelle.

Reportterimme Tuppulan piazzalla

2007-09-12T12:24:00.000+02:00

Arki ja koulu on alkanut, kiitos kysymästä, ja takavuotinen toimistovauva on entistäkin yhteensopimattomampi ammatinharjoittamisen kanssa. Fossilit laserprintteriin, kaapinovet auki, paperit pitkin lattioita. Me olemme palanneet kotiin, Italiatar täytti vuosia ja sai vuosipäivänsä kunniaksi oman huoneen, no, nurkkauksen - 2,02 x 1,45 - jonka kalustus noudattaa uskollisesti jo aiempien töiden viitoittamaa Marimekko-IKEAn linjaa. Maija Isolan kitschiksi asti ryöstöviljellystä hengentuotteesta voisin kirjoittaa pidemmänkin postauksen, mutta seinälle maalaamani helmiäispinkit jättiunikot ovat oikeasti aika hienoja.

Tuppulan piazza on entisellään, paitsi että pretura - raastuvanoikeudeksiko se pitäisi kääntää? - on muuttanut pois ja vienyt mukanaan asianajajat piazzan baarista. Tyhjilleen jäänyt rakennus odottaa arvolleen sopivaa käyttöä. Aivoriihemme ehdottaa ns. casa chiusaa jossa alakerran toinen siipi tarjoaisi palveluita rouville, toinen herroille ja yläkerrassa saisi randomina. Varteenotettava vaihtoehto bordellille olisi kunnallinen löytökoiratalo joka nimettäisiin kolmatta kertaa kaupungin pormestarina olevan eläinlääkärin mukaan. Kulkukoirat odottavat jo avajaisia rappusilla maaten. Meille koko poliittisen kentän vaalipuheissa muistettu ja muuten unohdettu vanhakaupunki on edelleen unelma, vaikka rationaalinen vaihtoehto olisi tuoreeltaan peritty isompi asunto laajennuskaupunginosassa. Kävin eilisiltana hakemassa toisen muuttokuormallisen, matkalaukullisen lastenvaatteita. Keittiön kello oli pysähtynyt ja ilmassa roikkui hylätyn talon melankolinen tunnelma, kuoleman peruuttamattomuus.

Illallinen kynttilänvalossa

2007-08-28T11:44:00.000+02:00

Kun lopulta saimme ilmastointilaitteen asennettua, oli samana iltana puolentoista tunnin sähkökatkos koko maakunnassa, mitä sitten merkitseekään vai merkitseekö mitään. Muistelimme vuoden 2003 maanlaajuista black outia jota vietimme Roomassa Terminin asemalla, vuosikkaan Italiattaren ja matkalaukkujen kanssa.

Nettipimennossa vietetty kesä on ollut ihmeen kiireinen, vai onko tuossa ihmettelemistä, kahden alle kouluikäisen kanssa ja ilman nonnien, kälyjen ja tätien tukiverkkoa. Kesätyönä olen pyörittänyt Italiattaren kummitädin b&b:tä. Lakanoiden silittäminen on ns. älyllistä työtä helpommin yhdistettävissä pikkulasten hoitoon, lue: alituisiin keskeytyksiin ja ajatuksen katkeamiseen. Pätkiminen ei haittaa jos ajattelee niitä näitä, ihan vain vapaana tajunnanvirtana. Siinä sivussa tuli pestyä ja auringossa valkaistua nonnan makuuhuoneen vetolaatikossa vuosikymmeniä kellastuneet kapiot, ne Pompeijin orpotyttöjen kirjomat.

Muumit, päikkärit ja jopa leikkikehä on hyödynnetty viimeiseen asti. Erikoisvalvontaa vaativa Huhtipoika löi otsansa alumiiniseen ovenpokaan ja sai Tuppulan ensiapuasemalla kolme tikkiä. Jätkänpätkää pitelemään tarvittiin kolme valkotakkia. Kuukautta myöhemmin poika todisti että on mahdollista kaataa suht tukevasta liettualaisesta koivupuusta tehty IKEAn syöttötuoli ilman että käyttää itsensä ja tuolin nurin vipuamisessa apuna ulkopuolista tukipistettä kuten pöydänkulmaa tai ovenkahvaa. Huh.

Kuollut nainen ei ilmastointilaitetta kaipaa

2007-07-13T16:16:00.001+02:00

Helteet ovat raskaita terveillekin, miksei sitten sairaille, toteamme ja kutsumme torstaiaamuksi aiemmista remonteista tutut asentajat. Ilmastointilaite nonnan makuuhuoneeseen. Onneksi samana aamuna on päiväsairaalassa hoito, jossa annetaan uutta puhtia, verensiirtoa tai verenkiertoa parantavaa lääkitystä ehkä, nonna pois melusta ja kivipölystä. Muutaman tunnin kuluttua Sulttaanin hätääntynyt soitto sairaalasta; palaavat ambulanssilla, työmiehet pellolle, enin kivipöly pois nurkista. Keskipäivällä Huhtipojan kummitäti hakee happipullon ja -naamarin apteekista, naapurinrouva tuo alumiinifolion peittämässä kulhossa valmiin lounaan, iltapäivällä saapuvat veljet ja käly Napolista. Ambulanssia hieman säikähtänyt Italiatar toimitetaan vastapäiseen taloon ikätoverinsa kanssa leikkimään, iltapäiväksi opettajattaren kesäkerhoon, yöksi kummitätinsä luokse. Nonna tiedustelee vuoteenpohjalta huolissaan liekö talossa edes viiniä vieraille, luovutan vahtivuoron kälylle ja lähden läheiseen supermarkettiin hakemaan kolmen litran roseepulloa ja voileipätarvikkeita. Huhtipoika lähtee viettämään iltaa naapurinrouvien kanssa, palaa kotiin, syö ja nukahtaa, lasketaan patjalle olohuoneen lattialle.

Me silitämme nonnaa, hieromme jalkoja, laitamme otsalle viileää pyyhettä, yritämme helpottaa oloa. Viimeisessä saattovuorossa olemme Sulttaanin kanssa kahden, loppusuvun torkkuessa kukin omalla sohvallaan. Noutaja saapuu sydänyöllä.

Hautaustoimisto päivystää yötä paivää, miehet saapuvat puhelinsoitosta, taloon järjestetään valvojaishuone. Vainaja pestään ja puetaan, Sulttaani käy sillä välillä valitsemassa arkun, naapurinrouvat kinastelevat keskenään koreografioista, taulujen ja peilien ottamisesta pois seiniltä, viimeisen matkan alusasuvalinnasta. Arkkuun sujautetaan mukaan silmälasit ja sormustin. Minä olen nostanut pojan liinaan pois jaloista ja harhailen nukkuva lapsi sylissäni edes taas, soittelen niille joiden kuuluu tietää heti ja seuraavassa vuorossa niille joille riittää saada tieto auringon jo noustua. Ensimmäiset surunvalittelijat saapuvat jo yöllä, monet tulevat autolla tai junalla kauempaa ja saapuvat paikalle päivän mittaa. Aamun sarastaessa hautaustoimiston kloppi tuo termoksen ja täytettyjä voisarvia.

Iltapäivällä lounaan jälkeen lähdemme Huhtipojan kummitädin kanssa hakemaan Italiatarta: istu syliini ja hali, muistatko kun nonnaa tuotiin eilen ambulanssilla ja nonna oli hyvin sairas, minun täytyy kertoa sinulle ikävä uutinen. Italiatar haluaa nähdä nonnan joka vähän kuin nukkuisi olohuoneessa avoimessa arkussa, kädet ristissä rinnalla ja rukousnauha käsissä. Nonnaan ei enää satu. Laskeudumme takaisin kadulle tavaamaan kuolinilmoituksia: yksi perheen laittama jossa kerrotaan vainajan senjasen lesken nukkuneen pois niin ja niin monen vuoden iässä, hautajaiset Jeesuksen Pyhän Sydämen kirkossa kello viisi, toinen jossa ystävät ottavat osaa suruun äidin poismenon johdosta, kolmas opettajattarilta ja luokkatovereilta rakkaan nonnan menettäneelle, neljäs puolueelta toveri nonnaa surevalle perheelle. Kirjakauppias vie Italiattaren vespalla korttelin ympäri jäätelölle, vielä kerran ylös nonnaa tapaamaan, sitten ulos odottamaan arkun laskeutumista kapeita portaita. Näetkö, tuolla pitkällä autolla nonna viedään kirkkoon, sitten rukoillaan, nuo kukat arkun päällä ovat nonnalle.

Vielä viikon kuluttua ilmastointilaite on puolitiessä, seiniin avatut railot paklaamatta, moottori yläkerrassa kirjoituspöydän alla.

Puun ja kuoren välisen tilan tarkastelua

2007-06-15T20:30:00.000+02:00

Kun koulun loppumiseen ja pakkomuuttoon summaantuvat armoton helle, sukulaisten vierailut ja nonnan toivoma suhteellisen korkeatasoinen vieraiden kestitseminen, jää työlle, luovalle työlle ja blogaamiselle yllättävän vähän aikaa. Vuosikas dippaa hammasharjansa vessanpöntössä äidin istuessa bideellä kuukuppia huuhtomassa. Olen pohtinut naisen tilaa aiemminkin, mutta todellisuudessa ongelma ei ole spatiaalinen. Ehkä - anoppilaan - nettiyhteys, kun pienempi uinahtaa päiväunille herää isotyttö, äiti laita videot, puhelin, ovipuhelin, leipä on loppu, toisitko raikasta vettä ja lääkkeet?

Helteessä vaippaharsoja on hauska pestä käsin terassilla, ja jopa perheen pienin osallistuu innosta kiljuen rättien huljutteluun.

Sisar hento valkoinen

2007-06-05T09:59:00.000+02:00

Viikko suonensisäisesti annettua lisäravintoa on virkistänyt nonnaa, ja syöminenkin alkaa taas sujua. Kotona on käynyt... sairaanhoitaja, makustelen sanaa, mieleeni tulee valkohilkkainen nainen, Florence Nightingale, olen elävässä elämässä nähnyt myös oikeita sairaanhoitajia mutta silti stereotyyppi pysyy vaaleana, sileähiuksisena, Instrun sandaalit, hakee kevytjogurttia jääkaapilta, rotevampi kollegansa on Erikoissairaanhoitaja Kätilö. Meidän hoitsumme on kuitenkin viiksekäs äijä. Italiassa äijiä näkee ihan kummissa paikoissa, kuten pankkivirkailijoina tai supermarketin kassalla.

Tippapullon tippetippiä vahtiessa joutaa miettimään kummia. Äidin omenamehua, joka sattuneesta syystä on moisiin pulloihin pullotettu. Sitä kesää, jolloin harkitsin kätilön ammattia, ja sitä harkitsematonta keveyttä jolla nykyisen ammattini niinsanotusti valitsin. Miltä arkkitehti näyttää?

Sulttaani rientää hengästyneenä keittiöstä, Italiatar on henkeä pidätellen seurannut synnytystä Rai3:n lasten TV-uutisissa ja silmät loistaen julistanut isälleen da grande voglio fare l'ostetrica. Tytöllä on vielä runsaasti aikaa muuttaa mieltään, mutta olen silti liikuttunut, huvittunut ja utelias; tämä oli ensimmäinen kerta jolloin tyttö otti puheeksi tulevaisuuden suunnitelmat, ellei romuttamoon menneen vanhan Fiestamme reinkarnaation ostamista oteta lukuun. Autojen suhteen uskon jälleensyntymisoppiin, siitähän kierrätyksessä on kysymys. Onko taivaassa autoja? Ei minun taivaassani, mutta ylinopeudesta nauttinut appivainaa voisi jättää eriävän mielipiteen.

Mitä haluatte, mitä halusitte tehdä isona? Lakaisinlakaisinkoneen kuljettajaksi?

Paluu lähtöruutuun

2007-05-30T10:58:00.000+02:00

Vietimme lauantaina kuusvuotishääpäivää palaten konkreettisesti takaisin jälkiämme, asumaan anoppilan yläkertaan. Nonnaa ei enää voi jättää yksin, ikävää se on, nyt apuamme tarvitaan. Sairaan ihmisen siirtäminen omista ympyröistään meidän kotiimme tuntui julmalta. Muutto tapahtuu pikkuhiljaa, tarpeellisia tavaroita haetaan kotoa sitä mukaa kun ne tarpeellisuutensa osoittavat. Käytännön ongelmia on ratkottava: viikonlopun tuuli irrotti viimeisetkin nonnan pyykkinarut koukkuine päivineen, kymmenkunta vuotta taaksepäin ostamani silityslauta oli hylätty terassille, ruostunut ja heitetty pois, silitysraudan lämmönsäätö ei toimi, lisäksi minulla on keittiössä kummallisia preferenssejä kuten kartioraastimen stainless steel made in Sweden käyttäminen, terävistä kokkiveitsistä nyt puhumattakaan. Nettiyhteyttä tarvittaisiin, kotopuolesta ensihätään kai musiikkia ja muumiteekkia.

Anoppilan yläkerran vaatekaapeissa on kummia lumppuja, osa meidän itsemme sinne jättämiä. Nostelen lajittelua odottavat kirjoituspöydälle viitisen vuotta sitten henkensä heittäneen printterin seuraksi. Koko jengi ei mahdu kapeaan parivuoteeseen. Mistä vitusta nämä kaikki ovat tänne tupsahtaneet? Sieltäpä juuri.

Seinänviertä

2007-05-23T12:15:00.001+02:00

On pitänyt kertomani joskus siitä miksei Tuppulassa kannata käyttää lastenrattaita, ei niin että asia minua juuri vaivaisi.

Iltapäivisin koulun jälkeen kävelemme puistoon kapeaa jalkakäytävää peräkanaa. Ruosteisten keinujen narina, ilta-aurinko, leuto tuuli.