Second hand

Jo kuvaamallani neuvolakäynnillä sain mukaani Anne Geddes -kuvilla koristellun pahvisen matkalaukullisen mainoskrääsää, uudesta turvallisesta perheautosta Pampersiin. Vauva- ja äitiyslehtien joukosta todellisena helmenä erottuu tuotantoministeriön (Ministero delle attività produttive) ja lelutuottajien yhdistyksen esite, joka valistaa vanhempia käytettyinä hankittujen syöttötuolien, pinnasänkyjen, rattaiden, turvaistuinten ja muiden tarpeellisten tai tarpeettomien lastenhoitotarvikkeiden vaaroista: mahdollisesti rikkinäisistä osista, vanhempien mallien norminvastaisuudesta, epähygieenisyydestä. Jopa italialaiset ystävättäreni oivalsivat esitteen koomisuuden, ja ymmärsivät suureen ääneen surkutella lapsiparkojaan muistellessaan yksittäisten varusteiden kiertomatkaa serkkuparvessa (Italian syntyvyys on Euroopan häntäpäätä, mutta meidän kaupunkimme on kyllä kantanut kortensa kekoon). Muutama kehaisi uutukaisena ostamallaan pinnasängyllä jossa ei tähän päivään mennessäkään ole kukaan nukkunut. Ymmärrän allekirjoittaneiden motivaation, mutta silti olen lapsellisen ja vilpittömän hämmästynyt: kuinka pitkään voimme elää siinä kuvitelmassa että hyvinvoinnin on perustuttava talouskasvuun, ja talouskasvun siihen että tuotetaan koko ajan uutta roinaa?